Luukut 15 & 16: Rakas Minä...

Viimeinen syyslukukautesi AMK:ssa on mennyt todella nopeasti. Se vain hurahti ohitse. Syksy on sisältänyt mukanaan niin onnen kuin epätoivonkin hetkiä, naurua, iloa ja kyyneleitä. Padottujakin ja tunteita sekä haavojensa kohtaamista uudelleen ja uudelleen. Mutta vaikka noita tasaisen harmaita päiviä tuntui välillä olevan enemmän kuin auringonpaisteessa kylpeviä aamun sarastuksia, haluan sanoa sinulle yhden sanan:

KIITOS.

Kiitos tästä syksystä ja lukukaudesta. Olen ylpeä siitä, että kuljit sen lävitse. Tiedän, ettei jokainen päiväsi ollut helppo. Mutta pidit silti pääsi ylhäällä ja olit rohkea - ja siitä jos mistä, voit olla ylpeä itsessäsi. 
   Kiitos, että tänä syksynä sanoit vihdoinkin ääneen itsellesi ja ympärilläsi oleville ihmisille, että sä osaat. Erityisen hienoksi tuon asian tekee se, ettet pelännyt tai kainostellut ammattitaitosi ääneen myöntämistä, etkä varsinkaan kokenut sitä ylpeilyksi. Sillä niinhän sä oot Roosa aina ennen tehnyt - pelännyt, että sä muutut liian ylpeäksi ja omakehua haisevaksi tyypiksi, jos sanot osaavasi. Ja sen vuoksi sä oot aina ennen vähätellyt taitojasi ja osaamistasi. Kiitos, että otit syksyn harkassa tuon ekan ison askeleen taitojesi arvostamisen suhteen.
   Kiitos, että uhmasit opinnäytetyön kirjoittamiskammoasi ja avasit tuon kesällä niin kauhua herättäneen tiedoston yhä uudelleen ja uudelleen. Ja lopulta katkaisit tuolta kammolta siivet ja selätit sen. Kiitos, että alensit rimaa itsesi suhteen ja sen ansiosta sait lopputyötäsi tosi paljon eteenpäin muiden koulujuttujen lomassa.

 Kiitos, että olit muutenkin koulutehtävien suhteen armollisempi itsellesi ja opit taas entistä enemmän priorisoimaan asioita. Sillä niin kuin olet huomannut - sä pärjäsit pienemmälläkin panostuksella äärimmäisen hyvin ja sait täysin samoja arvosanoja kuin ennenkin. Kiitos, ettet kuluttanut itseäsi loppuun, vaan sen sijaan höllensit. Sä laitoit oman hyvinvointisi edelle ja siitä olen todella iloinen sinussa.
    Kiitos, että panostit tänä syksynä itseesi myös rahallisesti - kävit kolme kertaa hierojalla marras- ja joulukuun aikana sekä ostit Black Fridayn kunniaksi uuden läppärin itsellesi vanhan ja viimeisiään vetävän koneen tilalle. Se oli kaiken sen rahamäärän arvoista. 
   Välillä sä oot ollut todella ahdistunut ja kärsinyt paniikkikohtauksista. Oon kuitenkin ylpeä siitä, ettet antanut niille liikaa valtaa, vaan sen sijaaan taistelit ja voitit. Kiitos. 

Kiitos, että olet elämän antamista kolhuista huolimatta jaksanut auttaa myös muita ympärillä eläviäsi ihmisiä. Kiitos, että olet edelleen tehnyt hyviä asioita toisten eteen miettimättä sitä, mitä sä saat vastalahjaksi. Kiitos, että olet pitänyt auttamista itseään arvokkaaana ja sulle iloa tuovana asiana. Jopa paljon enemmän iloisempana ja arvokkaampana asiana kuin vastapalveluksia. 
   Sä myös päästit irti ihmisestä, joka oli tuntunut sulle taakalta. Se ei ollut sulle taaskaan helppoa. Kuitenkin kiitos, että uskalsit sen tehdä. Tiedän, että sulla on päiviä, jolloin kaipaat ystävyytenne ihanimpia hetkiä ja asioita. Ehkä jonain päivänä tulevaisuudessa susta tuntuu myös siltä, että haluaisit yrittää vielä kerran. Mä en kiellä sua yrittämästä. Mutta muista Roosa, että ystävyyden ei koskaan pidä olla taakka. Usko siihen, että asiat meevät juuri niin kuin niiden kuuluukin mennä. 
   Sä olet todella kasvanut tämän syyslukukauden aikana. Se kasvu on välillä ollut todella kivuliasta ja hidasta, mutta kiitos että kestit ne kaikki kasvukivut. Mä todella toivon, että joku päivä voit nähdä tämän kaiken merkityksen. Sillä sellainen tällä kaikella täytyy olla. Ja varmasti onkin. 
   Nauti joululomastasi, sillä sen sinä todella olet ansainnut. Tee kivoja asioita ja nauti joulusta. Näe ystäviäsi - niitä, jotka saavat sinut hymyilemään ja tuntemaan itsesi upeaksi sekä arvokkaaksi ihmiseksi. Ihmiseksi, jolla on merkitys ja tehtävä tässä maailmassa. 

Ja muista, että ehjimmät meistä on sirpaleista tehty.

~ Roosa ~