Aamulla herätys juuri sopivasti Tuntemattomalle sotilaalle. Siinä tuli taas mietittyä, mahtoiko isopappani olla jonkin tuon elokuvan henkilön esikuva, Väinö Linnan rintamatoveri kun hän aikoinaan oli. Sitä saan tuskin ikinä varmaksi tietää, isopappa nimittäin kuoli puolta vuotta ennen syntymääni. Paljon tuli myös ajateltua sitä, miten tuohon elokuvaan tiivistyy se kuuluisa suomalainen sisu, jonka ansiosta saamme elää itsenäisessä Suomessa. Sillä juuri tuon maailmallakin tunnetun sisun avulla Suomesta on tullut vajaassa sadassa vuodessa sellainen itsenäinen valtio kuin se on. Suomi on noussut melkein tyhjästä monien tilastojen kärkeen 99 vuodessa. Ja kun oikeasti miettii, 99 vuotta itsenäisenä maana on todella lyhyt aika. Saamme siis olla kiitollisia veteraaneillemme siitä, että he taistelivat itsenäisen Suomen puolesta ja sotien jälkeen loivat työllään pohjan suomalaiselle hyvinvointivaltiolle.
Illasta lähdin kirpeän raikkaassa pakkassäässä kohti kaverin kämppää, jonne kokoonnuimme seitsemän hengen voimin viettämään linnanjuhlavalvojaisia sekä syömään herkkuja. Monet puvut tuli arvosteltua - kuten suomalaiseen perinteeseen kuuluu. Tänä vuonna itselläni oli kuitenkin pukuloisteen lisäksi yksi toinenkin merkittävä syy katsella tuota kättelyseremoniaa. Nimittäin lapsuuden ystäväni ja nykyinen esikuvani Noora Västinen oli kutsuttujen joukossa. Aurinkoinen ja päättäväinen Noora oli kyllä ehdottomasti ansainnut paikkansa Linnan juhlien yhtenä kutsuvieraana - olihan tämän vuoden juhlien teemana Suomen vahvuudet. Noora on todellinen esimerkki jokaiselle suomalaiselle (vammaiselle ja vammattomalle) siitä, mitä kaikkea elämässään voi saavuttaa, kun vain keskittyy heikkouksiensa sijaan vahvuuksiinsa. Hyvä Noora, hyvä Suomi ja se kuuluisa suomalainen sisu!
Hyvää itsenäisyyspäivän iltaa just sulle! Miten sä oot viettänyt itsenäisyyspäivää? Ollaan ylpeitä suomalaisuudesta nyt ja jatkossakin!
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3