Joulupyhien pukeutumisesta...

 Joulu on ainakin itselle sitä aikaa vuodesta, jolloin haluaa laittaa vähän parempaa kangasta päällensä. Jotain vähemmän nukkaista, vähemmän kulahtanutta ja enemmän uutta kuin iänikuisen vanhaa sekä rikkinäistä.
   Toisaalta joulu on myös haasteellisen pukeutumisen aikaa. Ei millään lailla vamman kannalta - vaan vain ja ainoastaan ruokapöydän antimien vuoksi. Viitsiikö sitä edes yrittää singuttaa makkarankuorta yllensä, mikäli se näyttää jo parin ruokalautasellisen ja jälkkärin jälkeen kolme kiloa liian pieneltä? 
   Aattona otin tuon makkarankuori-riskin ja pistin ylleni harmaan trikoomekkoni, mikä tuli esiteltyä alkusyksystä Edelleen kaunis -postauksessa ja löytyipä se myös yltäni Katternön haastattelusta. Tuolla täysin samalla leggarit-mekko-kaulakoru -yhdistelmällä kuljinkin koko jouluaaton lävitse. 
   Joulupäivänä mielessäni oli kuitenkin vain ja ainoastaan kaksi kriteeriä asulleni. 

1. Väljyys
2. Pehmeys

Jouluaamun kirkkoon ängin jalkaani unenpöpperöisenä farkut ja ensimmäisen siistimmän paidan, mikä käteeni sattui. Takaisin kotiin päästyäni vaatteet kuitenkin lähti suoraan vaihtoon. Väljyys ja pehmeys tuli  saavutettua täydellisesti muistaakseni AMK:n ekana talvena löytämästäni KappAhlin alennusneulemekolla ja Joulupukin tuomilla ihaillä pöllövilliksillä. Sama koru kaulaan kuin aattonakin ja kyllä taas mahtuu ruokaa vatsalaukkuun - ja vaikka toinen Roosa neulemekon sisään. Sillä kyllä - tuo neulemekko oli niin väljä ja venyvä, että sinne olisi mahtunut sisään itseni lisäksi vielä molemmat siskonikin. En käsitä, miksen ole käyttänyt tuota mekkoa jo aiemmin!

Joulupyhät on mun muun laittautumisen kannalta aika perinteisiä - aattona jaksaa panostaa meikkiin luomivärejä ja huulikiiltoja (joskus huulipuniakin) myöten. Joulupäivänäkin yleensä meikkaan ainakin kevyesti. Joskus jopa yhtä paljon kuin aattona, riippuu tosi paljon fiiliksestä. Mutta parin viime vuoden aikana olen jo tapanina ollut täysin au naturel -tuulella meikin suhteen. Aattoa varten tein tänä vuonna myös pinkkeihin hiuksiini kikkaroita ja juhlafiilis nousi muun asustuksen kautta entisestään. Joulupäivä ja tapaninpäivä menivätkin sitten jo varmalla ponnarimeiningillä. Tuo hutaisuponnari ja päiväunien jälkeinen ajoittain väsynyt katse eivät ehkä anna täyttä oikeutta asustukselleni ja sen juhlavuudelle, mutta kai nyt jokainen tietää, että jouluna kuuluu myös hölläillä! :D
   Pahoittelut myös muutaman kuvan (jos toisenkin) laadusta, sain veljeni aika kovalla maanittelulla muutamaksi minuutiksi kuvaushommiin. Loppuiltapäivä ja kodin hehkulamppuvalaistus eivät myöskään ole paras valokuvauksen lähtökohta. Ei edes kuvankäsittelyn jälkeen. Mutta mennään niillä, mitä on annettu. Yritän saada sisareni tai vaikkapa Epan mulle kuvaajaksi vielä tässä joululomalla, sillä Merjan ja mun kuvailukeikat taitavat olla taputeltu erinäisistä syistä. En niitä lähde sen enempiä availemaan. Yrtiän myös itsekin muistaa tuon HD-kamerani olemassaolon vähän useammin ja innostua jälleen kerran sen kanssa kuvailemisesta!

Tässä siis jo vähän toivottuakin asu-postausta. Pitäisikö näitäkin laittaa useammin tulemaan? Kertokaahan, niin yritän järjestää asian! Se kun on varsin usein kiinni siitä, onko erillinen kuvaaja saatavissa ja kuvausmaisema sekä sen valoitus kameran puolella. Mutta jos toivetta asukuville on enemmänkin, toki yritän näitä teille lisää tehtailla! :)

~ Roosa ~

Ps. Seuraavassa postauksessa vähän kuvia lapsuudenkotini jouluasusta! ;)