"Me tahdotaan vain leikkiä, se on meidän duuni, anna lisää teippiä!"
Näin kuuluu yksi Ipanapa-lastenlaulu. Tuo kappale soi päässäni ekan kerran kesällä ja nyt viimeksi syksyllä, kun teippailin jalkaani kinesioteipillä sateenkaariväreihin. Miksi? Se paljastuu vihdoin nyt blogin joulukalenterin kolmannesta luukusta!
Kaikki alkoi siitä, kun kevättalvella kiinnitin ekaa kertaa huomiota vasemman CP-jalkani jalkaterän asentoon. Tai oikeastaan siihen, miten paino jakautuu ja varautuu jalkaterässäni. Ja sehän jakautui aivan väärällä tavalla.
Painon tulisi jakautua ja varautua jalassa tasaisesti sääriluuta ympäröiville lihaksille, kantapäälle, pikkuvarpaalle ja isovarpaalle. Mulla tuo paino varautui vasemmassa jalassani ainoastaan varpaille, saaden ne aivan kippuraan ylikuormittumisesta. Päätin jäädä vielä hetkeksi tarkkailemaan tilannetta ja suunnittelin ottavani asian puheeksi tukipohjallisteknikkoni kanssa seuraavan kerran, kun tapaisimme. Näin teinkin, kun tapasimme hänen kanssaan toukokuussa uusien tukipohjallisten tekemisen merkeissä. Ajattelin, josko hän voisi korjata asian tekemällä minulle vähän erilaisemmat pohjalliset. Teknikkoni ymmärsi heti yhdestä lauseesta ja jalkaterääni vilkaisemalla, mistä oli kyse. Samantien hän myös kertoi, ettei asiaa voisi valitettavasti korjata tukipohjallisilla. Tarvitsisin jykevämmän nilkkatuen kävelemisen ja nilkan tueksi. Tuo nilkkatuki korjaisi jalkani asentoa niin, että paino alkaisi taas seistessäni ja kävellessäni varautua enemmän sääriluun lihaksistolle varpaitten sijaan.
Tukipohjallisteknikkoni on joskus takavuosina aiemminkin ehdottanut minulle tuota nilkkatukea, mutta olen kauniisti kieltäytynyt. Se kun ei ole maailman esteettisimmän näköinen kapistus. Niinpä hän heti jatkoikin lausettaan: "Tiedän kyllä Roosa, ettet sinä hirveästi sen ulkonäöstä pidä, mutta..." - pidemmälle hän ei ehtinyt, kun ilmaisin, että enää ei esteettisyysasiat minua paina eikä vaivaa. Jalkaterän tilanteelle olisi parempi tehdä jotain heti, eikä 20 vuoden päästä. Nyt jää ulkonäköseikat toissijaisiksi asioiksi, sillä mieluummin valitsen kipujen ja vaivojen ennaltaehkäisyn kuin niistä kärsimisen.
Lupasin teknikolleni, että palaisin hänen vastaanotolleen syksyn tai talven aikana. Heti, kun saisin maksusitoumuksen tk:lta tuohon parintonnin nilkkatukeen. Itse en sitä pystyisi itselleni kustantamaan ja toisaalta tiesin, että minulla olisi tuohon oikeus saada tuohon apuvälineeseen maksusitoumus. Ensin minun pitäisi vain odottaa fysioterapeuttini kesäloman päättymistä.
Eipä mennyt kuin kuukausi, niin vasemman jalan isovarpaaseeni alkoi sattua. Oli heinäkuu ja fysioterapeuttini lomalla. Vasemman isovarpaani vieressä on iso vaivasenluu, joka saa varpaan kääntymään väärään asentoon. Kipu ei lähtenyt levolla ja paheni rasituksessa. Ihmisen on kuitenkin vaikeaa elää ottamatta vuorokauden aikana yhtäkään askelta. Niinpä kaivoin jostain kätköstä kinesioteippiä, joka on maailmanlaajuisesti suosittu ihmeteippi vaivaan jos toiseenkin. Sitä käytetään niin urheilu- ja rasitusvammojen hoitamisessa kuin ennaltaehkäisyssäkin. Teippi on hengittävää ja pehmeää materiaalia, joka kestää suihkun ja saunankin. Sopiva käyttöaika on noin 4-5 päivää putkeen, jonka jälkeen on hyvä pitää parin päivän tauko. Teippi ei tunnu oikeastaan miltään, se on kuin toinen iho, mutta silti äärimmäisen tehokasta! Ja sitä on saatavana vieläpä niin kivoissa väreissä: pinkkinä, turkoosina ja limenä. Jos haluut lukea tarkemmin kinesioteipistä, sen käyttötarkoituksesta ja vaikutuksista niin klikkaapa itsesti tänne!
Teippasin varpaani ensin entisen fysioterapeuttini opettamalla taktiikalla. Sitten klikkailin itseni googleen ja etsin muita mahdollisia teippaustaktiikoita. Löysin tämän sivuston ja sieltä ohjeen vaivasenluun teippaamiseen eri taktiikalla. Oli tehokkaampi tapa. Koska itselläni on luonnostaan myös nilkka vasemmassa jalassa väärässä asennossa CP:n takia, päätin testata nilkan vakauttamiseen keksittyä teippaustaktiikkaa. Tuollaisella hoidolla pärjäsin heinäkuun akuuttivaiheen yli. Kävin varmuuden vuoksi myös otattamassa magneettikuvat jalastani, sillä tuon edellä mainitun vaivasenluun takia vasemman isovarpaani tyviniveleen on kehittynyt alkava nivelrikko. Se ei onneksi ollut pahentunut parin vuoden takaisesta tilanteesta.
Tuli syksy ja otin jalkateräni vaivan puheeksi fysioterapeuttini kanssa. Hän tutki vasemman jalkani tilanteen, vertasi sitä oikeaan (terveeseen) jalkaani ja otti kaikenlaisia mittoja. Hän oli sitä mieltä, ettei hyvältä näytä. Jotain korjaavaa olisi jalkani suhteen tehtävä. Kerroin, että Respectalla teknikkoni olisi valmis tekemään minulle nilkkatuen vaivaani mittojeni mukaisesti. Tarvitsisin vain fysiterapeuttini maksusitoumussuosituksen tuohon nilkkatukeen, josta minulla oli esittää myös kuva fyssarilleni. Fysioterapeuttini teki suosituksen tuohon nilkkatukeen ja liitti hakemukseen myös havainnollistavat kuvat jalkaterieni tilanteesta sekä kuvan teknikkoni minulle kaavailemasta nilkkatuesta. Jäimme odottamaan kuntoutustyöryhmän päätöstä nilkkatuen suhteen.
Meni syyskuu ja tuli lokakuun loppu. Selvisi, että oli tullut pieni informaatiokatko. Kukaan ei ollut muistanut ilmoittaa minulle, että kuntoutustyöryhmä oli päättänyt haluavansa vielä teknikkonikin lausunnon tuon nilkkatuen tarpeesta. Vasta sitten he tekisivät lopullisen päätöksen maksusitoumuksen suhteen. Tämä selvisi minulle vasta, kun näin yhdellä fysioterapiakäynnillä asiasta vastaavaa henkilöä. Asia ei olisi siis koskaan selvinnyt, ellen olisi (taas) lähtenyt itse huutelemaan asioitteni perään. Pasmat olivat jotenkin niin sekaisin moisesta, että unohdin jopa kysyä, eikö heille ollut tullut mieleen soittaa minulle. Minulla olisi ollut antaa heille jo teknikkoni lausunto, jos he olisivat heti kuntoutustyöryhmän kokoontumisen jälkeen soittaneet minulle ja pyytäneet sitä. Mutta no, olin pääni sisällä jopa niin hämilläni tästä, että nauratti ja itketti samaan aikaan. Onneksi tuli jälleen itse kysyttyä asioitteni perään!
Lähetin teknikolleni pyynnön tehdä lausunto nilkkatuen myöntämisen puolesta. Pyysin myös, josko hän voisi lähettää sen suoraan tk:een, niin pystyisimme mahdollisesti jo ennen joulua tai heti alkuvuonna tapaamaan tuen tekemisen merkeissä. Näin hän myös teki. Pari päivää sitten sain myönteisen päätöksen - minulle myönnettiin maksusitoumus tuohon nilkkatukeen! Ensi viikolla soittelen teknikolleni ja varaan hänelle ajan tuen tekemistä varten.
Kuva otettu puhelimella muutama päivä syksyn teippausoperaation jälkeen. Tuolloin varvas ei enää teipissä & lonkan teippas ei näy.
Heinäkuisen särkyjakson jälkeen minun on tarvinnut turvautua kinesioteippiin vain kerran. Se oli lokakuun loppupuolta. Ensin taisi kipeytyä jälleen kerran vasen isovarvas. Teippasin sen. Samalta istumalta teippasin myös nilkan. Kipu lähti, mutta siirtyi polveen. Se oli itse asiassa aika luonnollista, sillä vasen CP-jalka on väärässä asennossa ihan kokonaisuudessaan. Virheasento lähtee liikkeelle alunperin lonkasta ja saa niin polven, nilkan kuin koko jalkaterän vaivasenluineen kaikkineen väärään asentoon. Niinpä löydettyäni polven teippausohjeen ylempänä linkkaamaltani sivulta ja hoidettuani polveni oikeaan asentoon, sain pian etsiä lonkallekin teippausohjetta samaiselta sivustolta. Löysin ja teippasin.
Ja lopputuloksen nähtyäni nauroin. Jalkani oli lonkasta varpaaseen saakka kirkuvan turkoosin ja pinkin sekoitusta. Eihän se hirveän kauniilta näyttänyt, mutta ainakin mun jalka mätsäs väritykseltään täydellisesti eteiseni räsymattoon. ;)
Kivutkin häipyivät viikon kuluessa ja nyt toivotaan, että selviäisin ilman teippileikkejä siihen saakka, kunnes mulla on tuo tuskaisen alustustyön vaatinut nilkkatuki jalassani!
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3