Syysloman tekeleitä

 

 

Heissan, kaikki lukijat!

Syysloma alkaa kääntyä lopuilleen ja onhan tässä lomailtukin. Vielä muutama päivä ja sitten vaan reilut pari  kuukautta tiukkaa rutistusta ennen seuraavaa, hieman pidempää lomaa.
   Mutta kyllä tämän loman saldolla taas jaksaakin. Tiistaina tosissaan menin porukoille yöksi. Nukuin veljeni huoneessa ja vaikka minä kyllä tiesin, että veljeni kuorsaa, en kyllä osannut varautua niin voimakkaaseen soundiin...ensi kerralla korvatulpat mulle, kiitos! Yritin niitä korvatulppia jopa yöllä etsiä (iskä tuo usein niitä töistä kotiin), mutten mä niitä olisi löytänyt pimeästä talosta ilman, että olisin herättänyt jonkun (lue:isin).
   Keskiviikkona mentiin sitten Vaajakoskelle Hutunkiin keilaamaan. Oli kyllä mukavaa olla pitkästä aikaa koko porukalla viettämässä aikaa! Iskä ja mun vanhempi pikkuvelihän olivat tietysti parhaita (veikka ois voittanut koko matsin, mutta aina jos on vähänkin paineita, niin ei tuu mistään mitään). Äiti kolmas, minä neljäs ja pienempi veli viimeinen. Tytöt lähinnä työnsivät sitä palloa huvikseen omalla vuorollaan. Mulla pelin kulku on aina tämä: ensin menee tosi hyvin, sit kun kerran menee ränniin, niin sit menee pitkän aikaa huonosti ja kun viimein onni tuntuu toisen kierroksen puoli välissä kääntyvän, niin aika jo loppuu. Jotenkin ei taas kierteet tuntuneet osuvan kohdalleen. Puoleen väliin rataa meni pallo niin ihanaa kultaista keskitietä, mutta sitten ihan ykskaks - ränniin. Pari kertaa pallo lähti kyllä upeaan liitoon - ja näkyikin sitten tuloksissa. Mutta joo-joo, jälkipelit käydään Laihialla ja sillein. Puolen vuoden päästä taas uudestaan!

   Tänään siukut tuli tänne mun luo yöksi. En tajunnut kuvia juurikaan ottaa, mutta jos mä olisin niihin alkanut keskittymään, nin tärkein olisi unohtunut - läsnäolo. Kiva iltapäivä/ilta meillä ollut: pelailua, Vain elämää -sarjan kattomista, pannaria, satuilua ja nyt molemmat nukkuu onnellisina tossa mun sängyssä. Suloiset <3
   Viikonlopuksi ihan kivasti lomanlopettajaistoimintaa. Nään yhden mun tärkeän ystävän ja sen äidin musiikin merkeissä ja sunnuntaina menen äidin kanssa kyläilemään. Kiva viikonloppu siis tulossa ja ennen kaikkea - upea loma! :)

Taidan pikku hiljaa siirtyä tuonne siukkujen viereen nukkumaan. Ihanaa  ja hölläilyntäyteistä loppuviikkoa kaikille! :)

 

~ Roosa ~

Lomalle, lomps!

Niin alkoi täällä syysloma. Ja tietysti hirveän tunnollisena työntekijänä sairastuin heti perjantai-iltana. Kun kotiovi sulkeutui seitsemän maissa, kurkkukipu saapui minua ilhduttamaan. Illalla se meinasi kuumeenkin mulle nostaa, mutta pieneksi lämmöksi se vain jäi. Lauantai-aamuna muistin jälleen miten hirveätä se on, kun kurkku on kipeä. Ei auttanut kuin mennä Bafucineja ostamaan apteekista. Ja siis suosittelen noita pastilleja! Ne on ihan ehdottomia, jos haluaa selvitä kurkkukivusta mahdollisimman nopeasti ilman turhia kipuiluja. Bafucinhan nimittäin desinfioi kurkkua ja samalla puuduttaa nielun, ettei kurkkukipu tunnu. Ja vaikutus kestää juuri sen kaksi tuntia, jolloin voi imeskellä jo seuraavan tabletin. Jää kyllä Strepsilsit täysin kakkoseksi (ne ei nimittäin ainakaan mulla auta ollenkaan...)!
   No, kurkkukipu oli jo sunnuntaina lääkityksen johdosta tipotiessään ja nyt mulla on ainoastaan tuo mahdoton nuha jäljellä, kun kaikki röörit aukee nyt kerralla. Mutta parempi tämä kuin kipeä kurkku. Eivätkä nuo korvatkaan tulehtuneet, niin kuin pelkäsin. Sairastan siis korvatulehduksen vähintään kerran vuodessa ja aina kun flunssa iskee oon todella riskialtis saamaan tuon taudin. Mulla on ilmeisesti niin ahtaat korvakäytävät, että saan korvatulehduksia helposti. Että kuka mahtoikaan kutsua korvatulehdusta lastentaudiksi? :D No, kyllähän se sieltä vielä halutessaan ehtii. Toivottavasti ei kuitenkaan.

Viikonloppu ja maanantai (kello näyttää sen verran, että ollaan jo tiistain puolella..) kuluivatkin sitten ihan rauhallisesti sisätiloissa lukuunottamatta kaupassa käyntiä ja roskien vientiä. Niinpä tässä on melkein tekemällä joutunut keksimään, mitä sitä tekisi. No, onneksi ärrän mobiilisovelluksessa oli kuponki, jolla leffavuokra oli vain 2 e (!!). Vuokrasinpa siis 21 tapaa pilata avioliitto -leffan. En ehkä nauranut niin paljon, mitä leffakotelon takakansi antoi olettaa, mutta kyllä mä silti kovasti tykkäsin - kannatti katsoa. Ehkä myös senkin takia, että pystyn soveltamaan tuota kyseistä elokuvaa avoimen yliopiston yhteen opintotehtävään (vaikken tajunnutkaan sitä vielä leffaa katsoessani).
   Sitten sorruin teinipeilikuvailuun. Kuvaan todella harvoin itse itseäni. Jotenkin se ei vain minun kohdallani toimi. Jos haluan itsestäni naamakuvan, niin passitan jonkun muun toimimaan valokuvaajana. Ja sitä paitsi olen niin ärsyttävän itsekriittinen. Varmasti moni niistä kuvista olisi ollut hyvä, mutta poistin silti suurimman osan. Ja juuri noi ylläolevat kuvat onnistuivat parhaiten, mutta sitten päätti aurinko pilata kaiken valollaan ja noi kuvat piti muokata tollaisiksi....se siis siitä kuvailusta :D
   Kauppareissulla osuin lankahyllyn eteen ja sain idean: mummu varmaan voisi neuloa mulle uudet lapaset muumi-aiheella. Soitin mummulle ja sovin, että ostan langat ja suunnittelen muumikuvion. Kotona sitten mietin, mitä tuli luvattua. Mä en koskaan ennen ole suunnitellut kuviota lapasiin, koska en ole sellaisia koskaan neulonutkaan. No, googletin, löysin lapasten teko-ohjeen mm. mörkö-aiheella, mutten muumilla. Ja mä kun halusin nimenomaan muumin! No, muistatteko ne Tallinnasta ostetut muumivillasukat? Otin ne esille ja päätin, että pakko kai se on opetella itse. Ja kappas, mähän osasin piirtää sen villasukan muumin mukaisen kuvion IHAN ITSE ruutupaperille! Ylpeyskerroin on joku 100000 nyt. Ei kun mummun luokse tässä lähipäivinä siis.

Huomenna olisi tarkoitus käydä porukoilla pitkästä aikaa. Iskä ottaa mut töistä tullessaan ja oon porukoilla yhden yön. Majoitus toteutuu ilmeisesti veljeni huoneessa patjalla- sellaista se on suurperheessä, jossa on yksi huone ja sänky liian vähän mun kotona yöpymistä ajatellen!
   Keskiviikkona olisi sitten tarkoitus lähteä koko perheen voimin Hutunkiin Vaajakoskelle keilailemaan. Varasin tänään radat meille - iskälle toi 2 minuuttiä kestävä tapahtuma oli ilmeisesti liikaa, koska ei ollut kahden viikon aikana "ehtinyt" sitä tehdä. Voi miehet...mutta no, pääasia kai on, että homma on nyt hoidossa!

Tässäpä nyt vähän kuulumisia ja suunnitelmia sekavasti kerrottuna parille seuraavalle päivälle. Hyvää viikonjatkoa kaikille!

~ Roosa ~

The lazy Sunday

Löhöilypäivän look.

Tänään on ollut varsin rento päivä: herätys kello 11.30, tunnin lenkki lämpöisessä syyspäivässä, keksien leivontaa ja ihan vain oleskelua. Varsin turha ja ihana päivä siis. Vielä viikko töitä ja sitten saankin viettää kokonaisen löhöilyviikon syysloman merkeissä!

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille!

~ Roosa ~

Kuntoutuksesta...

 

1.10. oli kuntotustyöryhmän kokous, jossa käsiteltiin mun kuntoutuksen tarvetta uudelleen, koska edelliseen kokoukseen ei ollut tullut neurologin lausuntoa eikä lääkärin kuntoutussuunnitelmaa, koska lääkäri mokasi (!!).
   Päätös oli helppo arvata, koska fysioterapeuttini oli osallisena kokouksessa: mulle ei myönnetty lisää fysioterapiaa. Mua kyllä niin v*tutti, kun fysioterapeutti soitti mulle torstai-aamuna. Tässä mutama kriteeri, minkä takia mulle ei myönnetty fysiotarapeuttini mukaan lisää fysioterapiaa:

• mun leukojen lihaksille suositellusta voice massage -hieronnasta ei saa Kelakorvausta. Ei ole mitään todisteita, että se oikeasti auttaisi. Ja sitä paitsi siinä ollaan passiivisessa tilassa.
• minun pitäisi oppia olemaan itse aktiivisempi, joten lisäkuntoutuskerrat eivät tätä tarkoitusta palvele.
• tästä nyt fysioterapiassa käytetystä niskalihasten harjoitelusta näyttää olevan selkeästi hyötyä. Ei ole tarvetta muuttaa järjestelyjä.

Saanko hieman vastata näihin argumentteihin? No, vastaan joka tapauksessa:

• jos mun leukalihaksia ei jotenkin aleta avaamaan, niin mun tuleva hammasleikaus epäonnistuu totaalisesti. Että jotain avaavaa hoitoa/harjoitusta tänne, kiitos!
• Että enkö ole ollut aktiivinen? Aina olen venytellyt, tehnyt tunnollisesti harjoitteet mitä on käsketty jne. Lisäksi mulla on pitkäaikaissairaus, jota valitettavasti sinä fysioterapeuttini et voi parantaa, vaikka kovasti sitä yrität. Joskus on hyvä katsoa itsekin peiliin.
• Että on hyötyä? Miten näin voi sanoa 2 kuntoutuskerran jälkeen? Kysynpä vain.

En ole oikeastaan vihainen muille kuin fysioterapeutilleni. Olen saanut nyt hieman tietoa hänen työtaustastaan. Hän on aikaisemmin ollut osastolla töissä. Tällä osastolla olleet ihmiset ovat kuntoutuneet ennalleen, tai ainakin lähes ennalleen. Nyt poliklinikkatyössä hän on ollut vasta alle 5 vuotta. Vaikka hän onkin jo reippaasti keski-ikäinen, mitään ymmärrystä ei näytä pitkäaikaissairaalle olevan. Hän kuntouttaa minua kuin osastolla olevia, luullen, että paranisin. Mutta minä en parane, eikä minuun (tai muihinkaan pitkäaikaissairaisiin) voi soveltaa samoja kuntoutusmenetelmiä kuin osastoilla olleisiin potilaisiin.
   Se, mikä satutttaa minua eniten, on se, miten fysiotapeutttini luulee, että minä en tee itse mitään kuntoutukseni eteen. Hän myös arvostelee perhettäni, kuinka eivät ole pitäneet huolta, että teen harjoitteet. Kyllä minä teen, voi kuule kyllä teen! Teen aktiivisesti nämäkin harjoitteet, joista ei todennäköisesti ole mitään hyötyä (kerron kohta näistä harjoitteista..). Eli jos hän ei näe muutosta minun kunnossani, syy on tietysti minussa ja perheessäni, ei missään tapauksessa hänen metodeissaan. Ja tämä jatkuva arvostelu satuttaa todella paljon. Sekä se, ettei hän edes suostu kuuntelemaan minun tai perheeni mielipiteitä - hän sivuuttaa ne kylmästi. Että me olemme 18 vuoden kokemuksellamme minun saamastani kuntoutuksesta väärässä ja hän aina oikeassa, vaikka on tehnyt poliklinikkatyötä vasta muutaman hassun vuoden.
   Ja minun nykyisestä tilastani ja kuntoutusmetodista, jota fysioterapeuttini minuun nyt soveltaa. Olen edelleen jumissa, vaikka ehkä muutama päänsärkykohtaus on jäänyt tulematta. Fysioterapeuttini näkee että päänsärkyni ja kaikki muutkin vaivani ovat huonon ryhtini syytä. Kyllä, minulla on sairaudestani johtuva huono ryhti, mutta päänsärkyihini vaikuttaa moni muukin asia: leukaluiden kireys, yksi näkevä silmä (näkevä silmä rasittuu helposti), toispuoleisuus, niskan kireydet, jalkojen kireydet jne...tämä on monen asian summa, joten tätä kaikkea pitäisi katsoa kokonaisuutena. Mutta ei, kun teemme ryhtiä parantavia voimaharjoituksia painoilla, kaikki paranee, kireydet häipyvät jne. Ja se, että neurologi hyvin ponnekkaasti lausunnossaan sanoi, että omaehtoinen fyysinen harjoittelu vain saa tässä tilassa minut vain entistä huonompaan kuntoon, on todellista potaskaa. Ja nyt kun olen kaksi kuntotuskertaa saanut (2 viikon ajalla), tästä on selvästi hyötyä. Ei kai tuloksia voi noin nopeasti nähdä?
   Käytännössä harjoitus menee näin: ensin teen punteilla harjoitteitteita lämmittelyksi. Sitten voimakuminauha mun päänympärille ja teen kunnon ryhdissä taivutuksia eteen, taakse ja kummallekin sivulle 40x10 sek. eli 10x10 sek. suuntaansa. Näitä harjoitteita pitää tehdä viisi kertaa viikossa. Mutta koemme, että fysioterapeuttini on toiminut tässäkin väärin, ei siinä, että hän antaa harjoitteita kotiin, vaan siinä, että hän antaa sellaisia harjoitteita, joita minä en voi kotona yksin suorittaa. Äitini ajaa 5 kertaa viikossa 7 kilomeriä suuntaansa, että hän tulee tekemään harjoitteet kanssani. Tämä on mielestäni väärin.

No, päätös tulee varmaankin huomenna postiluukusta vielä kirjallisena. Fysioterapeuttini sanoi ivallisesti puhelimessa: "Voihan siitä aina tietysti valittaa..." Luuliko hän, ettemme valittaisi, että tyytyisimme tällaiseen kohteluun? Todellakin valitamme. En tiedä, mitä mieltä te lukijani olette tällaisesta kohtelusta, mutta minun ja perheeni mielestä tämä on väärin. Siispä kaikki voimanrippeet kasaan ja valituskirjettä rustaamaan - onneksi ei ole ensimmäinen kerta!

Toivotaan, että kaikki vielä järjestyy!

 

~ Roosa ~

Kiirettä piisannut!

Huh-huh, onpas ollut pitkä tauko postailussa! Mutta syyn voi löytää helposti katsomaan edeltäviin 10 päivään - kiirettä on pitänyt!
   Töiden lisäksi olen opiskellut, opiskellut ja opiskellut...2 samaan aikaan menossa olevaa kurssia avoimessa ovat pitäneet kiireisenä. Nyt molemmat ohitse ja seuraavat 3 viikkoa pakerretaan ainoastaan yhden kurssin kimpussa. Jospa siis aikaa jäisi postailullekin enemmän. :)
   Töiden ja opiskelun jälkeen onkin pitänyt hoitaa tarpeelliset kotiaskareet: tiskaus, imurointi, roskat...Ja niiden jälkeen aikaa onkin jäänyt lähinnä nukkumiseen.
   Tietysti elämässä on tapahtunut muutakin kuin opiskelua, työtä ja laskujen maksua. Merjan synttäreitä tosissaan juhlittiin, kävin vammaisohjaajalla ja kuntoutustyöryhmässä mietittiin uudestaan kuntoutustani, kun nyt neurologinkin lausunto oli mukana. Näistä vammaan liittyvistä jutuista kertoilenkin huomenna (lupaan!) lisää, kun näköjään ihan hölläilypäivä tulossa :)

Nyt nukkumaan...huomiseen :)

 

~ Roosa ~