Olipa kerran kiireinen seitsenhenkinen perhe eräässä Keski-Suomen pikkukylässä. Oli niinkö jouluvalmisteluaika, 22.12. Pikkumuksut ( 3 kappaletta) olivat juuri päässeet koulusta todistusten kera joululomalle. Muut kaksi isompaa kakaraa olivat jo joululoman lempivietossansa. Eli nukkumassa. Äitikin oli päässyt joululomalle samaan aikaan niiden 3 pienemmän muksun kanssa ja perheen isällä oli vapaapäivä.
Mutta eihän heistä kellään vielä mikään joululoma ollut.
Sillä heidän piti siivota, koska eihän se jouluaatto muuten tule. Ainakaan erään naishenkilön mielestä.
Siivoaminen tarkoitti imurointia, järjestelyä, lakanoiden vaihtoa ja tuulettamista jouluaattoa varten. Sekä lattioiden pesemistä - tietysti. Mutta eihän se siivoaminen niin sujuvasti sujunut. Sillä...
1. Imurin lattiasuutin oli tukossa pölypallon takia.
2. Joten se piti saada pois sieltä.
3. Käyttäen apuna sukkapuikkoa ja taskulamppuvalaistusta.
4. Se kyllä onnistui, mutta yhteistuumin päätettiin jatkaa imurointi loppuun parkettisuuttimella.
5. Mutta sitähän ei löytynyt (huudosta ja kolmesta etsijästä huolimatta
6. Joten siivous suoritettiin loppuun kuitenkin sillä pölypallosta eroon päässeellä lattiasuuttimella.
7. Lopulta päästiin imuroimaan.
Sitten perheen naisväki ja yksi miesjäsen päättivät pitää tauon. Kaksi muuta mieshenkilöä olivat menneet imurointia pakoon ruokaostoksille. Tauolla keitettiin kahvit ja musisoitiin joululaulujen merkeissä. Juuri kun kahvi oli tippunut ja viimeinen joululaulu oli soiton alla, kaksi puuttuvaa miestä saapuivat ostoskassien kanssa sisälle. Toinen heistä oli perheen isä ja hän oli hyvin leppoisalla tuulella jouluaskareista huolimatta, eikä edes ilman joulutorttua jääminen tuottanut hänelle pienintäkään vihan tunnetta. Pelkkä kahvi riitti mainiosti.
Päiväkahvihetki sujui tältä seitsenhenkiseltä hullunkuriselta perheeltä tavalliseen tapaan. Tavallinen tapa tarkoittaa suomeksi tyhmiä vitsejä, liian suurta desipelimäärää sekä useampaa naururemakkaa.
Mutta sitten oli jatkettava taas siivoamista, sillä petivaatteet olivat vielä tuultumassa ja lattiatkin pesemättä. Ja taas se alkoi:
"Etkö sä ole vieläkään saanut sitä aluslakanaa laitettua?!"
"No kyllä varmasti laitat!!!"
"Nyt pidät tästä kiinni, etkä varmasti pudota!!"
"No siinähän se on sun nenän edessä, etkö sää nyt näe?!!"
"Sä et sit kuitenkaan imuroinut täältä - kato nyt, kuinka paljon pölyä täällä on!"
"Vie komposti"
"Vie komposti!"
"Vie komposti!!"
"NYT SE KOMPOSTI!!!!!"
"Ja sä meet auttaan sitä isiä sen kuusen kanssa."
"Niin kuin NYT."
Jossain vaiheessa homma alkoi olla siinä mallissa, että perheen äitinä tunnettu naishenkilö oli parempi jättää suorittamaan siivousta perheen rintamamiestalon yläkerrassa loppuun yksinään, sillä kolmet silmäparit ympärillä vain olivat liiaksi tiellä.
Perheen yksi jäsen ratkaisi tämän menemällä kaverinsa luokse ja sanoi tankkaavansa samalla auton. Perheen tytöt taas päättivät hipsiä piha-aittaan katsomaan Veden vangit -erikoisjaksoa Yle Areenasta. Sen jälkeen he kirjoittivat tämän postauksen.
Jos vielä huominen ja sittenhän se aatto täällä jo onkin. Ja se rintamiestalo piha-aittansa kera varmasti joulukunnossa ;)
~ Roosa ja kaksi apuria ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3