Elämäni aakkosina

A - AURINKO

Rakastan sitä, kun aurinko paistaa. Paistaa se sitten minä tahansa vuodenaikana. Aurinkoon on kesällä helppo liittää auringonottaminen, mitä onkin harrastettu viime päivinä paljon - ainakin mun rusketusraidoista päätellen...

B - BLOGI

Luonnollisesti. Jos lasken oikein, tämä on kuudes blogi, jota kirjoitan (hävettää!). On vienyt vuosia oppia tärkeitä blogin kirjoittamisesta, eri blogisivustoista ja siitä, miksi mä kirjoitan blogia. Ehkä juuri eniten oppimista on ollut tuosta viimeisestä. Kesti kauan löytää syyt ja teema bloggailuun. Tätä blogia on siis ollut kaikista antoisinta kirjoittaa, koska oppimista on takana niin paljon. Toivon kehittyväni blogin kirjoittajana vielä tästä eteenpäinkin ja että tämän blogin tie olisi vielä pitkä!

C - CARPE DIEM

Tartu hetkeen. Niin mä yritän elää. Joskus se onnistuu paremmin, joskus vähän huonommin. Nautitaan tästä päivästä, sen tuomista mahdollisuuksista, juuri tästä hetkestä, koska se ei koskaan toistu.

D - DREAMS

Unelmia ja haaveita pitää ihmisellä olla, jotta tietää, minne elämässä pitää suunnistaa. Ystäväni opetti, ettei olekaan niin suurta/pientä unelmaa, jota ei voisi toteuttaa. Jos osaat unelmoidat, osaat ne myös toteuttaa - joskus se vain vaatii vähän enemmän työtä ja inprovisointikykyä.

E - ELÄMÄNHALUINEN

Parin vuoden aikana musta on tullut yhä elämänhaluisempi ihminen. Haluan nähdä ja kokea, mennä eikä meinata. Me eletään vaan kerran

F - FRIEND OF EVERYONE

Tää on ehkä vähän harhaanjohtava. Ajatuksena on se, että tuun toimeen kaikkien kanssa. Nuorempien, vanhempien, pidempien, lyhyempien. Mulle on pienestä pitäen opetettu, ettei kaikkien kanssa tartte olla sydänystävä, mutta kaikkien kanssa tarttee tulla toimeen. Tähän asti olen tullut ja uskon, että tästä eteenpäinkin.

G - GOSPEL

Kuuntelen aika paljon gospelia eli kristillistä musaa. Gospel-bändejä löytyy moneen lähtöön, on suomenkielistä, engelanninkielistä, heviä, punkia, rockia, poppia, pop-rockia, reggaeta, folkia...kaikenmoista. Oon monta kertaa kuullut, kuinka moni laittaa gospelin ja virsien väliin yhtäsuuruusmerkin. Näin ei suinkaan ole! Gospelmusaa löytyy todellakin laidasta laitaan, ihan joka lähtöön ja myös muualta maailmasta löytyy hyvin tunnettuja gospelbändejä. Omiin henkilökohtaisiin gospel-suosikkeihin kuuluvat ehdottomasti Idän Ihmeet, Kls., Saraste ja brittiläinen Lz7, joka kiertää ympäri ämpäri maailmaa tälläkin hetkellä.

H - HYVYYS

Uskon hyvän tekemiseen ja siihen, että lopulta hyvä voittaa. Haluan, että lähellä olevilla ihmisillä olisi hyvä olla, ja pyrin omalla käytökselläni ja omilla sanomisillani saamaan toiset hyvälle tuulelle. Hyvä pitää laittaa ehdottomasti kiertämään - silloin siitä saa itsekin paljon enemmän irti. Haluan kuitenkin korostaa, etten minäkään mikään kultapossu ole kaiken aikaa - hutilyöntejä tulee silloin tällöin tehtyä, ääntä korotettua ja sammakoita päästettyä suusta. Aina näiden tapausten jälkeen kuitenkin kaduttaa ja haluan ehdottomasti sopia erimielisyydet, jotta matkaa läheisten kanssa voidaan jatkaa iloisin ja hyvin mielin eteenpäin.

I - ILMAISU

Mulla on aina ollu jonkin sortin itseilmaisun tarve. Yleisin tapa ilmaista itseäni on kirjoittaminen. Sanoilla on mieletön voima, niin paperilla, blogissa, missä vain. Sanoilla saa rakennettua paljon ihmeellisiä asioita. Kirjoittamalla saan yleensä ilmaistua itseäni paremmin kuin puheen avulla. Sanat löytävät paremmin paikkansa ja tarkoituksensa kirjoittamalla kuin puhumalla. Silti ilmaisen itseäni varmasti yhtä paljon myös puhumalla. Sanoilla voi auttaa, lohduttaa, opettaa, riidellä, sopi, yhdistää ja erottaa. Niin monta kuin on ihmisiä, on myös tapoja ilmaista asioita. Ja se jos mikä on upeaa ja kerrassaan hämmästyttävää.

J - JÄMSÄ

Kaupunki, jossa synnyin, elin ja kasvoin tähän saakka. Muutaman viikon päästä musta tulee Ylivieskalainen. Jämsässä on hyvät ja huonot puolensa, niin kuin jokaisessa kaupungissa ja etenkin tuppukylässä. Silti olen Jämsälle kiitollinen reilusta 19 vuodesta, jotka sain täällä asua. Ehkä kohtaamme vielä joskus.

K - KIRJAT

Mä olen lukutoukka. Aina kun mulla on mahdollisuus ja aikaa, käperryn jonnekin hyvän kirjan kanssa ja uppoudun aivan toiseen maailmaan, jossa käsitettä aika ei ollenkaan tunneta.

L - LAPSIRAKAS

Tätä ei vaan voi kiistää. Lapset ovat kadehdittavan aitoja, suorasanaisia ja täysillä omia itsejään. Mikä voi olla kauniimpaa, kuin lapsen aito ja täysin spontaani hymy? Ei mikään mun mielestä. Lapsen luottamuksen ansaitseminen - ei ole mitään sen kallisarvoisempaa. Hankalimmistakin tapauksista löytyy se rakastetteva puoli. Toivottavasti oku päivä mullakin on lapsi tai useampikin, jotka voivat opettaa mua lukemattomissa asioissa ja joille voisin osoittaa rakkautta estoitta. Joille olisin se tärkein maailmassa.

M - MUSIIKKI

Ilman musiikkia tuskin kukaan pystyisi elämään, vai mitä mieltä ootte? Mun makuun on eniten Suomipop/rock ja keikoilla tulee käytyä aina kun on mahdollista (lue: kun varallisuus antaa myöten). Harrastan myös laulamista. Tosin monikaan ei oo kuullut mun laulavan. Kävin laulutunneilla nelisen vuotta ja kyllä siinä huomasi sen oman kehityksen. En pidä lauluääntäni maagisen hyvänä, mutten kyllä huononakaan. Omaan rytmitajun  ja osaan lukea nuotteja, joskus oon soittanut pianoa. Musiikki oikeastaan on koko perheen juttu: äiti soittaa pianoa, veljet kitaraa ja mun toinen pikkusisko myöskin pianoa. Mun nuorin sisko ei (vielä) soita mitään, mutta rytmi on veressä selvästi. Isi on puolestaan aktiivinen suomipop-fani. Sekä siis sen tyylilajin, kuin sen radiokanavan - etenkin Aamulypsyn, jota jengiä minunkin on pakko myöntää fanittavani yhän kybällä! Summa summarum - musiikki = <3

N - NAURU

Nauru pidentää ikää, niin sitä sanotaan. Tärkein oppi on mulle ollut se, että täytyy osata nauraa itselleen. Ja niin minä naurankin. Piuhat on pitkät ja hauskinta on sillä, joka tajuaa viimeisenä!

O - OPISKELIJA

Se minusta tulee hyvinkin pian. 25.8.2014 opinnot alkaa Ylivieskassa ja uusi sivu elämässäni kääntyy. Jännityksellä ja innolla odotan tulevaa 3,5 vuotta. Aion ottaa kaiken irti tulevista vuosista, uusista tuttavuuksista, opiskelusta ja köyhäilystä opiskelijabudjetilla. Täältä tullaan uusi opiskelijaelämä!

P -PERHEKESKEINEN

Mulle perhe on ollut aina kaikki kaikessa. En ole liian riippuvainen vanhemmistani, sukulaisistani tai sisaruksistani, mutta kyllä se niin vain on, että veri on vettä sakeampaa. Haluan mun perheelle aina parasta ja se on se, mistä mä tiedän saavani tukea aina silloin kun mä sitä tartten. Toivottavasti joku päivä mullakin on se oma perhe, jolle saan antaa samanlaista rakkautta ja välittämistä, mitä oon saanu mun lapsuudenkodissa omilta vanhemmiltani ja sisaruksiltani.

Q - QUICKS

Tämä oli hankala, joten sovelsin hiukan. Quicks oli eka lautapelini, jonka sain. Oon lautapelien ystävä, mikäpä ei olis mukavampaa kuin pelata lautapelejä hyvällä porukalla? Arjen keskellä yleensä tämä kiva tapa viettää aikaa unohtuu, mutta lomien aikaan yleensä kaivetaan meidän perheessä lautapelit esille ja vietetään laatuaikaa niiden parissa.

R -RAKKAUS

Asia, joka sitoo meidät kiinni toisiin ihmisiin, ryhmiin ja yhteisöihin. Asia, joka saa meidät välittämään itsestämme ja toisistamme. Asia, jota ilman kaikki olisi paljon huonommin täällä maan päällä. Niin kauan kuin on rakkautta, on myös hyvyyttä ja toivoa.

S - SUOJELEVAINEN

Minussa asuu pieni leijonaemo. Olen todella ymmärtäväinen monen asian suhteen, mutta jos joku lähimmäisistäni kokee epäoikeudenmukaisuutta, sisälläni kiehuu ja leijona karjuu. En vaan voi sietää, jos joku joutuu syyttä suotta kärsimään. Kyllä silloin minä lähden todella herkästi lähimmäiseni puolia pitämään ja teen kaikkeni, että vääryys poistuu ja oikeudenmukaisus voittaa. Suojeluvietti on sellaista, ettei itsekään uskoisi itsessään sellaisia "voimia" löytyvän. Onneksi useimmiten hyvä voittaakin. Huolehdin myös usein liiankin paljon (etenkin sisarusten) asioista, että muistaahan se veli, että sen pitää hoitaa se ja se asia tuolloin ja tuolloin. Hanki oma elämä, on joskus vastakommentti vanhimmalta veljeltä. Kyllähän semmoisen voisi ostoslistalle silloin tällöin laittaa.. ;) 

T - TOVE JANSSON

Tätä  ei tartte varmaan hirveesti selitellä? Upea ihminen, jonka persoonaa, työtä ja saavutuksia ihailen syvästi. Unohtamatta muumeja!

U - USKO

Asia, jonka voin sanoa pelastaneen mut jopa itsemurhalta teinivuosina. Koulukiusaaminen oli saanut mut niin maahan, että itsetuhoiset ajatukset yleistyivät päivä päivältä. Riparin jälkeen suunta vaihtui ja sainkin huomata olevani ihan tavallinen tyttö, jolla ei ole leimaa otsassa. Oon aktiivinen srk-nuori täällä Jämsässä, tosin Jämsän srk-nuoren "urani" taitaa olla loppusuoralla. Tosin, ei mua taida vähällä saada pois Kelhältä - kyllä siellä tulee varmasti piipahdettua opintojen aikana aina silloin kuin pystyy. Uskoontulon myötä elämä ei oo helpottanut sillein, että vastoinkäymiset ois loppuneet kuin seinään. Kyllä niitä on myös uskovan elämässä. Mutta niin on myös tukea, turvaa ja paljon paljon johdatusta. Saan luottaa siihen, että oon hyvissä käsissä, minne kinä menenkin. 

V - VAMMAISUUS

Elämän varrella tutuksi tullut matkakaveri. Välillä on helpompaa, välillä vaikeempaa. Asia, josta minulla on vielä paljon opittavaa, mutta myös asia, jota voin opettaa muille. Mutta päivääkään en silti vaihtaisi pois!

W - WEB

Vietän aika paljon aikaa iltaisin koneen äärellä lukien blogeja, katsellen väliin jääneitä ohjelmia ja päivittäen Facebookia. Itselläni ei ole Instagramia tai Twitteriä, mutta kukapa tietää, mikä on tilanne parin vuoden päästä?

X - X-KROMOSOMI

Mun sairaus löytyy mun toisesta X-kromosimista, eli mun perussairaus on hienosti sanottuna X-kromosomaalinen. Mikä on sinänsä harvinaista, koska yleensä sukupuolikromosomien kautta periytyvät sairaudet on Y-kromosomeissa. Tästä voidaan vetää aasinsilta myös siihen, että perinnöllisysjutut kiinnostaa mua hirveesti. Oisin koska vaan valmis lukemaan lukion kakkosluokan BI2-kurssin uudestaan, se oli tosi mielenkiintoinen. Ehkä luenkin, koska äidiltä bilsanmaikkana löytyy se kirja.

Y - YHTEISÖPEDAGOGI

Sellainen musta tulee 3,5 vuoden päästä.

Z - ZZZZzzzZZ....

Illan virkku on aamun torkku. Rakastan nukkumista, saa nähdä, kuinka hyvin tai kankeasti tuo opintojen aloitus on näinkin aamu-uniselle tyypille kuin minä...

Å - RUOTSI

Mulla oli lukiossa pitkä ruotsi, jonka myös kirjoitin. Mä oon seiskaluokasta lähtien pitänyt toisen kotimaisen opiskelusta ja oppinut sen paremmin kuin englannin. En tiedä miksi. Mulle se on vaan ollut loogisempi kieli, helpommin ymmärrettävämpi. Och jag tycker om det så mycket!

Ä - ÄÄNEKÄS

Yleensä kun puhun tosi innokkaasti jostain, puhun tosi kovaa, ihan huomaamattani. Muutama päivä sitten olin rannalla yhden mun kaverin kanssa, niin sitten yhtäkkiä kuulin tutun äänen: "Moi Roosa! Tunnistin sut äänestä." Se oli mun ohjaava ope, joka istui meidän edessä, tosin selkä muhun päin. Hän ei siis ollut nähnyt mua, mutta mun kantava ääni sai hänet tajuamaan, kuka siinä lähettyvillä on. En voinut kuin nauraa! Joo, puhetulvan sattuessa tämän naisen äänen kuulee kyllä kauemmaksikin - vaikka vähempikin riittäisi.

Ö - ÖLJYPÄÄ

Hiusöljy kuuluu mun hiustenhoitoon. Aina kun hiukset on pesty, tämä laittaa siihen öljyä, että tästä pehkossa olisi edes jotain kiiltoa. Tällä hetkellä kaapista löytyy ihan perusmarketeistava löytyvä Loréal Elvitalin hiusöljy värjätyille hiuksille. Olen tykännyt, mutta vielä on se öljyjen öljy löytämättä. Vai löytyykö sitä tällaiselle karhealle tukalle ollenkaan? Jos joku tietää jonkun superhyvän hiusöljyn, saa vinkata!

Tässäpä ois mun elämäni aakkoset. Tää postaus oli kiva, mutta haastava ja jonkin aikaa vievä projekti. Mitkä on teidän elämänne aakkoset? 

Eilen käytiin vähän kuvailemassa ystävän kanssa luonnon helmassa, niitä kuvia saatte nähdä huomenna, nyt jouduitte tyytymään vanhoihin ja vähän pienikokeisempina.

~ Roosa ~

Yhteistyö on voimaa

 Aidoitettu Kakaristo, josta en viittiny ottaa lähempäää kuvaa ihan vieressä olevien pihojen takia

Viikon päästä ne ovat täällä - autot, bussit, ihmiset ja vauhdin huuma. Elikkäs siis Neste Oil Rally Finland. Silloin ralliautot kaahaavat täällä Jämsässä. Itseä lähimpänä on Ouninpohjan ajot ja siitä Kakariston osuus täällä alhojärvellä ( toinen rallipätkähän Jämsässä on Leustu). Perheeni asuu siitä kuuluisasta Kakaristonmutkasta 2 kilsan päästä eikä myöskään kaukana Keltaisen talon hyppyristä, joten ihmispaljous näkyy ja kuuluu.

   Perheelleni ja alhojärven kylälle rallit tarkoittavat muutakin kuin ihmismassoja. Se tarkoittaa ennen kaikkea työtä - ja etenkin etukäteistyötä. Kylällämme pyörii urheiluseura Alhon Aki, jonka pj iskä tällä hetkellä on. Alhon Aki on hommannut paikalle kakaristoon järkkärit, 2 kioskia+myyjät sekä parkkipaikan ohjaajat - myös yöksi. Näitä vapaaehtoisia on etsitty ja hoidettu jo alkutalvesta lähtien mukaan - siitä päivästä, kun tiedettiin, että rallit tulevat myös tänä vuonna alhojärvelle. Se rallipäivän työ on vain jäävuoren huippu.

   Etukäteistyöhön lukeutuvat lisäksi ruoan ja juoman hommaaminen kioskiin - lettutaikinan valmistus ja voileipien tekeminen edellisenä päivänä, makkaroiden tilaaminen sekä makkarapussien taittelu. Taittelimme niitä veljeni kanssa eilen ja tänään yhteensä 1000 kappaletta ja niitä taitellaan vielä muutamassa perheessä lisää saman verran. Kakaristo on tänään aidoitettu pienellä porukalla kuntoon turvatarkastusta varten. Lisäksi on varmasti muitakin asioita - pieniä ja tärkeitä - joita en itsekään tiedä.

   Tähän kaikkeen osallistuu reilut sata henkeä - nuorista 14-16-vuotiaista vanhuksiin asti. Kukaan ei valita hellettä, vaikka aurinko paahtaa pilvettömältä taivaalta. Kukaan ei kysy, milloin tästä maksetaan tai miksi ei makseta. Halutaan hoitaa tämä hyvin kotiin. Hyvin onnistuneita rallitalkoita voidaan sitten myöhemmin juhlia rallibileinä syksyllä.

   Jos siellä ruudun toisella puolella on joku, joka aikoo lähteä ralleihin katsojaksi tässä pieni pyyntö: olkaa aurinkoisia, iloisia ja positiivisin mielin. Noudattakaa järkkäreiden ohjeita ja nauttikaa. Katsojien positiivisuus tarttuu järjestäjiinkin ja on paras kiitos ja palkka pitkäkestoisesta vapaaehtoistyöstä. :)

Itse en ole rallifani (en juurikaan välitä ralliautoista), mutta makkarapussien taittelu sai miettimään sitä, kuinka ison työn takana tämä kaikki on. Ja ei, minä en vihoissani niitä pusseja taitellut. Taittelin niitä iloisin mielin - sain olla kantamassa oman korteni kekoon yhteiseksi hyväksi. Halusin myös tällä postauksella kertoa ja avartaa teille tätä työtä, mikä rallien takana on. Kaikki ei tule itsestään - ei mikään iso tapahtuma. Olkaamme siis kiitollisia kaikille, jotka uhraavat  vapaa-aikaansa mihin tahansa vapaaehtoisuustyöhön - se on kullanarvoista! Kiitos heille!

~ Roosa ~ 

  

Ps. Onneks ne ei oo aidoittanu koko alhojärveä...idyllisiä lenkkimaastoja löytyy kyllä ;)

Suomipop-festarit 12.7.2014

Koettiinpa hieno päivä eilen! Ensimmäinen kerta Suomipop-festivaaleilla, eikä jää varmasti viimeiseksi! Oltiin alusta loppuun, käytiin vain Tähkän aikaan syömässä. 

Esiintyjälista oli seuraavanlainen: Pariisin Kevät, Lauri Tähkä, Juha Tapio, Jukka Poika, Kolmas Nainen, Apulanta sekä illan upeasti päättäneet Eput.

Päivän kohokohtia:

Juha Tapion sanoinkuvaamattoman upea keikka ja läpyt artistin kanssa,

 eturivissä pomppimen ja bailaaminen veljien kanssa, 

Apulanta,

Fanikohtaaminen Periksen kanssa (hitsit kun Jaajo ja Anni oli lomilla)

ja

 "Eppulasten" ensimmäinen Eppu-keikka. 

Päivän sana: kipeät jalat

 Antaa kuvien kertoa loput!

 Pariisin Kevät

 

 

 Tarvitseeko häntä edes esitellä?  <3

 Jotain Apiksen keikasta voi kertoa se, etten ottanut muuta kuvaa keikasta, kuin tämän..oli parempaa tekemistä ;)

 

Päivän festari-ilme veikkojen kanssa

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin - ensi vuonna toivottavasti uudestaan!

 

~ Roosa ~

Ps. Huomasitte varmaankin blogin "vesileimat" muutamassa kuvassa. Tämä käytäntö tulee nyt blogin niihin kuviin, joissa esiintyy mun läheisiä (joilta julkaisulupa on kysytty) tai kuviin, joita haluan erityisesti varjella kopioinnilta.

Perussettiä

Elämä on madellut tavalliseen kesäiseen malliinsa eteenpäin - ja tämän viikon osalta se on tarkottanut auringonpalvontaa, uimista, paljon jäätelöä, ystäviä, hyvän kirjan lukemista, taas aurinkoa, lenkkeilyä ja vielä kerran aurinkoa. Olen viettänyt viikkoa tiistaista lähtien porukoilla, jossa auringonotto on vaivatonta - bikinit päälle ja terassille makoilemaan. Ihan sama kulkeeko autoja ohi vai ei - me ollaan maalla! 

   Jos olisin keskustassa nyt helteillä, turhautuisin. Mä olen selkeä ulkoilmaihminen ja varsinkin aurinkoisilla keleillä on pakko päästä ulos, kun tuo rusketus tarttuu ihoon niin herkästi (ja kaiken iäks näyttää kivalta!). Sitä paitsi, mun kämppä on vähintäänkin sauna. Se on koko päivän valoisa, parhaiten se kylpee auringossa 11-15 välillä. Ulkoseinät varaa lämpöä tosi paljon ja kun ulkona on kuuma, turha avata ovia ja ikkunoita - tulee vielä kuumempi. Kävin tänään kämpillä siivoilemassa ja laittamassa puhtaat matot lattiaan. Mittari näytti sisälämpötilaksi 27. Ja koska ulkona aurinko porotti mun puolen asunnon seinustalla mittariin 32 asteen voimakkuudella en todellakaan avannut ikkunaa, sälekaihtimia tai parvekkeen ovea. Puhallin pörisi lattialla, eikä sekään lievittänyt asiaa, koska se kierrätti huoneilmaa, sen sijaan että olisi voinut parvekkeen ovelta pyörittää viileää ulkoilmaa sisälle. 

   Nyt varmaan ymmärsitte, miksi tulin mieluummin helteiden ajaksi tänne maalle? Helpompi ottaa arskaa, viileämpi sisäilma, hyvät (ja ilmaiset) ruuat, hyvä seura, upeet maisemat ja sitä rataa...

   Huomenna nokka suuntaa kohti Jyväskylää ja Suomipop-festareita, jonne lähdetään vahvuudella 5 - minä, pojat ja äiti ja isi. Artistikattaus on vähintäänkin loistava - Pariisin Kevät, Lauri Tähkä, Juha Tapio, Jukka Poika, Kolmas Nainen, Apulanta ja Eput! Jeejee, huomisesta tulee huippupäivä! 

Minä kiitän, kumarran, kuittaan ja palailen astialle seuraavan kerran festaritunnelmaisen tekstin ja kuvamateriaalin kanssa. :)

~ Roosa ~

Dreams come true!

Maanantaina 30.6. oli riparin viimeisen kokonaisen päivän aamu ja olin jo aikasta väsynyt. Meillä oli aamujumis menossa ja yhtäkkiä kuului piippaus - joku oli unohtanut pistää puhelimen äänettömälle. Se joku olin minä - hups! 
   Jumiksen jälkeen kaivoin kännykän taskusta ja aattelin, että yksi kaveri varmaan laittoi viestiä. Mutta se olikin äiti ja mikä ihana uutinen! Mut oli hyväksytty opiskelemaan Ylivieskaan Centria-ammattikorkeaan yhteisöpedagogiksi. Kaupan päälle saisin 60 op:n kirkon nuorisotyöntekijän tutkinnon. Väsymys haihtui kyllä varsin ripeästi, täytyy myöntää!
  Mä olin ihan satavarma et en pääsisi opiskelemaan sinne Ylivieskaan. Olin varma, että pääsisin jollekin varasijalle ja kaikki ottais paikkansa vastaan ja sinne menisi sekin yrittäminen. Joutuisin lähtemään Joensuuhun opiskelemaan teologiaa vuodeksi (pääsin siis sinnekin) ja hakisin taas vuoden kuluttua uudestaan. Mutta ei, mä todellakin pääsin reippaasti ja heitämällä sisään! Oon niin onnellinen tästä!
   Mä oon varma, että koko mun opiskelemaan pääsy ja välivuosi oli pelkkää johdatusta. Kun mulletuli selväksi viime kesänä, että välivuosi kutsuu, olin varma, että tässä täytyy olla joku suunnitelma pohjalla. Joku on päättänyt mun puolesta, miten tää menee. Koin upean vuoden alakoululla ja hyvinkin vauhdikkaan kesäkuun. Opettelin yksin elämistä ja talouden pitoa ihan hyvin tuloksin. Elämän- ja oppimisentäyteinen vuosi päättyi upeasti tietoon siitä, että 25. elokuuta minua odottavat opinnot Pohjanmaalla ihanassa ja tiiviissä ympäristössä. 
   Johdatus ei avaudu ehkä pelkästään tämän perusteella. Se, mikä tuntuu johdatukselta, on se, miten edes päädyin hakemaan Centriaan opiskelemaan. En ollut kuullut juuri mitään kyseisestä oppilaitoksesta. Oon nyt kolmen vuoden ajan tiennyt haluavani kirkon viran sekä jonkin maallisen tutkinnon kaupan päälle. Putkiajattelulla tulin siihen tulokseen, että DIAK on mun juttu. Tänä vuonna noita paikkoja olisi ollut vain Järvenpäässä. Järvenpään opiskelijoiden tilanne on onneton noin asumisen kannalta - ei opiskelija-asuntoyhtiöitä, ei mitään. Todellinen umpikuja mulle, viisilapsisen perheen esikoiselle. Itkin ja purin hammasta, etten saa sitä tutkintoo, minkä haluaisin. Siten yhtenä iltana pään päälle syttyi lamppu. Muistin, että yksi meidän vanha srk-nuori oli mainostanut Centriaa hyvänä oppilaitoksena ja muistaakseni sillä oli jotain tekemistä myös kirkon viran kanssa. Googlettelin ja hakuvalinnat selkiytyivät - juuri Centriaan mä halusin. Ja pääsykokeissa tiesin yhä selvämmin, että juuri sinne mä haluan. Halusin, haluan ja pääsin.
   Mikä sitten on yhteisöpedagogi. Yhteisöpedagogiksi opiskelevat saavat laajan humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen. Opintojen kesto on 3,5 vuotta eli 210 opintopistettä. Yhteisöpadagogit ovat turvaamassa yhteisöjen hyvää oloa ja järjestämässä toimintaa, jotta mahdollisimman moni voisi kokea olevansa tärkeä osa yhteiskuntaa. Yhteisöpedagogi pyrkii siis estämään syrjäytymistä. Työ keskittyy etenkin lapsiin ja nuoriin, mutta myös perheisiin ja erilaisiin työyhteisöihin. Yhteisöpedagogi voi työskennellä päiväkodissa, nuorisokodilla, koulukodissa, järjestää TYKY-päiviä yrityksille ja työyhteisöille, järjestää vapaa-ajan toimintaa...jne.

Heinäkuu onkin lomailukuukauden ohessa myös järjestelykuukausi. Irtisanomisia, muuttoilmoituksia, hakemuksia, tilauksia...toivottavasti muistan kaiken ja ehdin päivittämään blogiakin! 

~ Roosa ~

23.6.-1.7.2014

minä ja mun tukkihumalat - matka kohti maakosketusta oli varma ;)

Juhannuksen jälkeisenä maanantaina nokka käännettiin kohti Särkisaaren leirikeskusta ja rippileiriä. Tällä kertaa isosen nimikkeen lisäksi vastuullani oli toista kertaa myös ISOn eli isosten isosen rooli. ISO on kokenut, vähän pidemmän koulutuksen saanut isonen, joka on vastuussa siitä, että kaikki isosten hommat toimii. ISOlta voi myös toinen isonen pyytää tukea omiin tehtäviinsä ja kertoa mahdollisista huolista.
   Olen äärettömän kiitollinen 9 päivästä, jonka sain viettää loistopaikassa, loistoporukassa hyvän sanoman äärellä. Koin, että minusta oli apua, niin leirin rullaamiseksi, kuin toisten ihmisten henkilökohtaisessa elämässäkin.
  Reilu viikko rippileirillä isosena opetti taas paljon. Vaikka isosena leirini oli viides ja ISOnakin jo toinen, koin oppivani eniten juuri tällä viimeisellä leirilläni. Isosporukka koostui eri-ikäisistä ja aika keskenään erilaisista ja eri paikkakunniltakin tulevista isosista. Silti homma toimi loistavasti - oon niin ylpeä meistä! Tunsin alkujaan isosista kaksi - toisen kanssa olin leireillyt riparilla aikaisemminkin ja toisen hämärästi kolmen vuoden takaa lastenleiriltä.
   Mitä mä opin? Sen, kuinka erilaiset, toisilleen vähän vieraatkin ihmiset voivat muodostaa hyvin nopeastikin tiiviin ja rennon porukan. Ja ainut yhdistävä tekijä on usko Jeesukseen ja tahto olla tekemässä omalta osaltaan hyvä rippileiri. Sen, kuinka on hyvä päästää irti vanhoista mielikuvistaan. Toisesta aiemmin tuntemastani isosesta oli jäänyt lastenleirillä vähän huono maku suuhun, muistelin hänen olevan todella ärsyttävä kakara. Oli korkea aika huomata erehtyneensä! Jo ekana päivänä jaettiin toisillemme asioita, jotka olivat hyvinkin henkilökohtaisia. Viikon aikana tuli molemille vastaan ylä- ja alamäkiä, jotka jaoimme yhdessä, joissa autettiin ja tarjottiin olkapäätä tarpeen tullen ja joissa myös naurettiin yhdessä. Viimeisenä iltana kävi myös ilmi, että toiseltakin oli jäänyt huono kuva musta kolmen vuoden takaa, joka oli korjaantunut hyvin nopeasti. Nyt "siivoushullu ja tiukkis" on aivan loistava ihminen ja persoona, jonka avulla leiristä tuli upea ja samat sanat mulla on sanittavana "ärsyttävästä kakarastakin" <3
   Leirin aikana sketsien, olympialaisten, hartauksien, ruokailun ja kaiken muun toiminnan lisäksi tuli kasvettua kristittynä. Leiri sai taas huomaamaan sen, mikä on se perusta, jolle lasken elämäni. Mikä on se tie, joka kannattaa. Mikä on se, josta kiitän joka päivä. Mikä saa mut jaksamaan. Mitä ilman en pärjäisi, mitä ilman en voisi elää. Se on usko.

Siunattua alkavaa viikonloppua kaikille!

 ~ Roosa ~

PS. Viikonlopun ja ensi viikon aikana postausta mm. seuraavista asioista:

- miten aion kehittää blogiani teidän kehitysideoiden mukaan

- tietoa mun ensi syksystä ja tulevasta 3,5 vuodesta

- perusarkihömppää!



Näin hyvin mä niille muille isosille osasin pitää kuria (anteeksi kuvalaatu!) ;)