Luukku 18: Mikä yhteisöpedagogi?

Minulta toivottiin postausta AMK-opintoihini liittyen - mikä on yhteisöpedagogi ja miten sellaiseksi opiskellaan. Tajusin, etten ole juuri blogissa hirveämmin opiskeluista kertonut yleisluontoisia "oon harjoittelussa" tai "olipa pitkä koulupäivä" -heittoja enempää. Nytpä siis onkin korkea aika avata opintojani ja niiden sisältöä tarkemmin!

Aloitetaan perusteista. Mikä on yhteisöpedagogi? Sitä en minäkään tiennyt hakiessani Ylivieskaan opiskelemaan yhteisöpedagogiksi ja kirkon nuorisotyönohjaajaksi. Tuo viimeinen nimike minua kiinnosti ja houkutteli, sen takia minä Ylivieskaan ajauduin, sekä muutaman muun muuttujan kautta. Olisihan kirkon nuorisotyönohjaajan pätevyys ollut mahdollista saada Diakistakin, mutta johdatus vei mut Ylivieskaan ja Rauskille.
   Kolmannen vuoden opiskelijana voin jo sanoa tietäväni, mikä on yhteisöpedagogi ja mitä sellainen työkseen tekee. Tai ainakin osaan sanoa sen paljon paremmin kuin elokuussa 2014, jolloin opintoni alkoivat. Lyhyesti ja tiiviisti sanottuna yhteisöpedagogi on kasvatuksen ammattilainen, jonka erityisalaa on lasten, nuorten ja heidän perheidensä kanssa työskentely. Jos yhtään helpottaa ymmärtämään, yhteisöpedagogin tutkinto on aika lähellä sosionomin tutkintoa. Ero sosionomin ja yhteisöpedagogin pätevyyksien välillä on hiuksenhieno veteen piirretty viiva - lähinnä se, että sosionomit pystyvät työskentelemään myös vanhustyössä ja pänttäävät enemmän th- ja lastensuojelulakia. Yhteisöpedagogi on taas nimenomaan lasten ja nuorten kanssa toimiva ammattilainen. Sen vuoksi yhteisöpedagogin tutkinto sisältääkin paljon enemmän pedagogisia opintoja kuin sosionomikoulutuksessa.

Missä yhteisöpedagogin tutkinnolla voi työskennellä? Kunnan nuorisotyönohjaajana, järjestötyössä (esim. 4H, Allianssi, MLL, muut nuoriso/lapsi/perhejärjestöt), erityisnuorisotyössä (esim. yksilövalmennus, etsivä nuorisotyö, Saapas-toiminta) ja lastensuojelussa perhe/nuoriso/turvakodin työntekijänä. Lisäksi Centria-ammattikorkeakoulun  yhteisöpedagogin tutkintoon kuuluu 90 op kirkollisia opintoja. Tämä antaa siis minulle pätevyyden työskennellä kirkon nuorisotyön/varhaisnuorisotyön/lapsityönohjaajana. Ja jos mielenkiintoa löytyisi, mikään ei estäisi minua pistämästä pystyyn omaa yritystä lapsi-, perhe- tai nuorisotyöhön liittyen. 
   Yhteisöpedagogi toimii siis lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi ja jos ei lastensuojelun puolta oteta huomioon, niin paljolti siellä vapaa-ajalla, lasten ja nuorten koulunkäynnin ulkopuolella. Nuorteniltojen, tapahtumien ja muun vapaa-ajan toiminnan kehittäminen on yhteisöpedagogin erityisalaa. Yhteisöpedagogi on tyyppi, jonka sydän sykkii lapsille, nuorille ja heidän perheilleen.

Mistä mun opinnot sitten koostuvat? 210 opintopisteestä, joista se 90 op on kirkollisia opintoja. Mutta mitä nuo opintopisteet pitävät käytännössä sisällään? Noh, opintosuunnitelmasta löytyy opintojaksoja mm. nimillä 

• kunnan nuorisotyö, 
• kirkon nuorisotyö, 
• lastensuojelu, 
• yrittäjyys, 
• nuoren kasvun tukeminen, 
• opettaminen ja ohjaaminen
• rippikoulutyö
• kirkon lapsityö
• yhteisöpedagogi lasten kasvattajana
• sielunhoito
•  teologian perusteet
•  työyhteisö ja kirkon hallinto
• liikuntakasvatus
• kansalais- ja projektiosaaminen

Tuota kaikkea ja vielä paljon lisääkin mä opiskelen luokkakavereitteni kanssa. Eli sitä, mitä nuo asiat ovat, mitä ne pitävät sisällään, miten ne liittyvät tulevaan ammattiini ja mitä annettavaa yhteisöpedagogilla on noihin toimikenttiin. 

Käytännössä puolet opinnoista on luentomaista opiskelua oman yhmän kanssa - opettaja puhuu ja opettaa, me opiskelijat kuuntelemme. Kuitenkaan tuo luentopainoitteisuus ei tarkoita sitä, että me ei ollenkaan keskusteltaisi tuntien aikana. Oikeastaan se ei ole ollenkaan niin. Meillä on pyritty siihen, että opiskelijoiden omia kokemuksia ja vahvuuksia hyödynnetään paljon. Opettajat kannustaa pohdiskeluun ja kokemusten kertomiseen yhteisesti luokan kanssa. Eipä taida olla yhtään oppituntia, joka ei sisältäisi vähintään yhtä pari/ryhmäkeskustelua aiheesta tai toisesta. Opettajamme siis omalla opettamisellaan näyttävät, että meiltä löytyy jo paljon osaamista - ihan opintojen aloitushetkestä lähtien. He ovat vain lisäämässä tietoa ja taitoja yhteistyössä kanssamme meille kasvatuksen tuleville ammattilaisille niihin kohtiin, missä tietoja ja taitoja tarvitaan. Se, että meillä on vain 10 opettajaa koko koulutuksen aikana, kertoo paljon siitä, että opettajat oikeasti tuntevat meidät nimeltä. He myös osaavat nähdä yksilölliset vahvuutemme sekä kehitystarpeemme ja tukea ammatillista kasvuamme. Meillä voidaan todellakin sinutella ja istua samaan kahvipöytään opettajan kanssa - ja usein se menee toisinpäin. Ja se on enemmän kuin ookoo. Me ollaan siellä koulussa oppimassa toinen toisiltamme - niin opettajat kuin opiskelijatkin.

Paljon meillä myös tunneilla näytellään ja leikitään. Tai ainakin eka vuosi tuntui menevän van leikkiessä, laulaessa ja näytellessä. Enää ei ehkä leikitä niin hirmuisesti, mutta paljon käsitellään opittavia teemoja, kokemuksiamme ja karttunutta tietovarastoamme pienten näytelmien kautta. Usein meidän koulutustamme sanotaan vähän halveksienkin leikkikouluksi, mutta me opiskelijat ja opettajat kannamme tuon leikkikoulun mainetta ylpeinä harteillamme eteenpäin. Sillä leikkimällä opitaan sitä työn yhtä olennaisinta osa-aluetta: miten vedetään leikkejä lapsille, nuorille kuin aikuisillekin? Mitä pitää ottaa huomioon? Missä mun pitää leikin/pelin/ryhmänvetäjänä kehittyä?
   Jos puolet opiskelusta on luento-opiskelua milloin diasulkeisina (älkää huoliko, on niitäkin asioita, joiden kanssa ei pidä leikkiä! ;) ), milloin vähän enemmän tehden ja touhuten, puolet opinnoista koostuu käytännön projekteista ja harjoitteista. Me oikeasti edetään opinnoissa projektista projektiin, alusta loppuun saakka. Me harjoitellaan ihan oikeassa ympäristössä sitä, mitä me tulevaisuuden työssäkin tehdään - lasten ja nuorten kanssa toimimista. Me olemme menneet lähieskariin ja pitäneet hartaushetkiä muksuille, pitäneet adventtitouhupäiviä paikalliselle alakoululle, vetäneet liikuntaseikkailun ykkös- ja kakkosluokkalaisille, virkistyspäivän ikäihmisille, kouluttaneet isosia, toteuttaneet jumalanpalveluksia koulutusalallemme ja vaikka mitä muuta. Kaikkea en voi millään muistaa! :D Niin ja jos ei olla pystytty saamaan sitä autenttista ryhmää meidän luoksemme tai me emme ole voineet mennä autenttisen ryhmän luo, olemme itse simuloineet tilanteita. Esimerkiksi rippikoulutyön opintojakso meni siten, että jokainen meistä piti vuorollaan täysin oikean rippikoulutunnin muulle ryhmälle, joka eläytyi rippikouluikäiseksi opiskelijakunnaksi. Myös eri raamattutyöskentelyiden opettamista vetäessä ne opiskelijat, joiden vetovastuulla homma on, suunnittelevat ja vetävät työskentelyn. Muiden hommana on sitten eläytyä siihen rooliin mikä annetaan. Välillä sitä on itse ollut 15-vuotias riparilainen, milloin 6-vuotias pyhäkoululainen. Niin ja on sitä tullut oltua seiskaluokkalainen, joka on ryhmäytynyt luokkansa kanssa :D Paljoksi sitä välillä on taivuttu, mutta eipä se ole haitannut! Nimittäin siinä, että eläytyy johonkin rooliin, näkee parhaiten ne jutut, mitkä toimii ja mistä antaa rakentavaa palautetta. 

Tässä tosiaan pitää mainita se, että kaikki projektit ja muut käytännön toteutukset eri ryhmille (tai sitten toisillemme) suunnittelemme alusta alkaen ITSE. Kukaan ei anna meille toimintaohjeita, miten toteuttaa adventtiprojekti alakoululaisille tai isoskoulutusilta nuorille. Toki reunaehdot saamme, mutta siihen se jääkin. Pöytä tai taulu on puhdas työskentelyämme varten. Toisaalta se on sillä suunnitteluhetkellä raastavaa, mutta myös palkitsevaa. Mikään ei palkitse niin paljoa, kuin se, että sait ryhmäsi kanssa toteutettua projektin, jonka suunnittelitte täysin tyhjästä. Ja itse suunnittelemalla ja tekemällä huomaa myös sen, mikä toimii ja mihin pitää kiinnittää erityistä huomiota jatkossa vastaavissa tilanteissa.
   Joitain asioita pitää myös opiskella luokkahuoneen ulkopuolella. Retki- ja leiritoiminnan opintojaksolla mentiin ihan oikeasti telttailemaan ja ruoka tehtiin myös eräjormameiningillä. Ensi talvena on partiokurssi ja tuolloin helmikuussa nukutaan taas yö puolijoukkueltassa kipinävuoroja vaihtaen.Nuo tuollaiset vähän spesifimmät jutut antaa kivasti vaihtelua ja vahvistaa yhteishenkeä. Tykkään!

Lisäksi opintoihimme kuuluu neljä pakollista harjoittelua: yksi kirkon varhaisnuorisotyöhön ja yksi rippikoulutyöhön liittyen, mutta loput kaksi ovatkin sitten vapaasti valittavissa eri tulevaisuuden työkentistämme. Voi vaikka mennä lastensuojeluun tai etsivään nuorisotyöhön kokeilemaan siipiään. Harkat on just kokeilemista varten - siellä voi löytää niin sen oman erityisalansa kuin huomata rohkeasti senkin, että tää ei ollutkaan mua varten. Itse haluaisin keväällä vikassa harkassa koittaa, oisko etsivällä nuorisotyöllä paikka mun sydämessä vai onko mun spesifijuttu joku muu homma.
   Tässä siis aika kattavasti juttua siitä, mitä mä opiskelen, miksi mä valmistun ja missä mä sitten "isona" voin työskennellä. Toivottavasti saitte selkoa :) Koulupäiviä en lähde kuvaamaan, sillä mä haluan keskittyä koulussa itse pääjuttuun - opiskeluun. Lisäksi päivien sisältö vaihtelee aivan äärimmäisen paljon. Laidasta laitaan. Joten luulenpa, että tällaisella kokonaisvaltaisemmalla postauksella kuvineen eri oppimistilanteista (joita vuosien varrella on ollut todella monta ja monituista), on teille enemmän annettavaa.

Ja muistakaa, et aina saa kysyä lisäkysymyksiä! :)

~ Roosa ~

PS. Ihan käsittämätöntä, et viikon päästä ollaan jo joulupäivän puolella!