Tänään on sitten päätetty jotain mun kuntoutuksen jatkuvuuden suhteen kuntoutustyöryhmässä. Huomenna ajattelin soittaa fysioterapian osastolle, jos ne sieltä osaisivat jo jotain kertoilla.
Jännittää vain sen vuoksi, kun lääkäri (virolaisnainen), joka mut lähetti sinne Tampereelle, soitti viime sunnuntaina. Kysyi, mitä hän nyt tekee mun lausunnoilla, pitääkö soittaa kaupungille vai minne? Siis ARGH! Okei, ymärrän, että taustansa takia ei ymmärrä näistä Suomen lainsäädännöllisistä asioista mitään. Eikä mun sairaudesta, mutta kun ei oo sitä neurologia täällä. Sanoin, että sen pitää laittaa ne paperit sinne kuntotutustyöryhmälle ja tehdä mulle kuntoutussuunnitelma. Ja ehdottomasti sen neurologin lausunnon kopio tulee olla mukana. Tämä lääkäri vain totesi, että kyllä hän ne laittaa. Mutta ei yhtään osaa sanoa, tulenko samaan niin paljon kuntoutusta kuin neurologi suosittelee, koska kaupungin rahatilane on mikä on. Ja eikä ole varma Kelan vammaistuestakaan kun "eihän mun sairautta voida parantaa ja enhän minä missään sängyn pohjalla makaa." Siinä vaiheessa kyllä teki haistattaa sille muutamat valitut sanat. Ensinnäkin se soittaa potilaalle SUNNUNTAINA ja kysyy MITÄ HÄNEN PITÄISI TEHDÄ. Ja vielä laukoo päättömiä juttuja.
Kyllä minä tiedän, ettei tätä perussairautta voi minusta poistaa. Voi tiedän hyvinkin, ei sitä mulle tarvitse erikseen kertoa. Olen päässyt sen trauman ylitse jo, jos sitä koskaan 18 vuotisen elämäni aikana on ollutkaan. Ja kyllä, en makaa tälläkään hetkellä missään sängyn pohjalla, mutta jos sitä kuntoutussuunnitelmaa ei saada pikkusen nopeasti uusittua ja mä en saa tarpeeksi paljon sitä hiton kuntoutusta, mä todellakin makaan kohta jossain sängyn pohjalla. Ja ihan tiedoksi lääkäri: ethän sinä sitä päätä, saanko minä vammaistukea, vaan Kela. Sinun vain pitäisi tehdä mulle tarpeeksi hyvä hakemus siihen, että mulla olisi hyvät mahdollisuudet saada se. Kuluja kyllä sen verran on. Ja vaivoja. Ja alan ammattilaisetkin sanoo, että vähintään sen alimman tuen tulisin saamaan. Niin, mietipä sitä.
Pääasia nyt olisi, että alkaisin saada sitä kuntoutusta. Ja nopeasti, ettei oikeasti käy niin, että kun en saa tarpeeksi fysioterapiaa, alan menettää työkykyäni ja elämänhaluani. En ehkä nyt ihan kymmenessä vuodessa, mutta parissakymmenessä. Kai musta valtio veronmaksajan haluaa? Vammaistuen vuoro tulee sitten siinä perässä, kunhan ehtii.
Jos tämä ei ala hoitua, ei olisi ensimmäinen kerta kun ruvetaan valittamaan päätöksistä. Ei vain jaksaisi alkaa sellaiseen taas parin vuoden suht' hyvän tilanteen jälkeen. Se odottaminen ja kaikki muu on rankkaa niin fyysisesti kuin henkisestikin. Mutta jos ei muu auta niin oon valmis menemään sitäkin kautta. Yhdessä vanhempien tuella ja avustuksella. En vain haluaisi, että mun pelko käy toteen - kun kaikki muu on mennyt mun elämässä niin hyvin tän muutaman kuukauden aikana, niin sitten se hyvä onni ja tuuri stoppaa just tähän ja kaikki kaatuu.
Anteeksi valitus ja kiihtymys, mutta ärsyttää vaan nin sairaasti tämä kaikki syvällä ajatuksieni syövereissäni. Hymy on helppo taikoa kasvoille ja jutella mukavia. Mutta syvällä pinnan alla kiehuu ja huoli omasta hyvinvoinnista, jaksamisesta ja jopa mielenterveydestä on kova.
torstai 29. elokuuta 2013
sunnuntai 25. elokuuta 2013
Onni on..
pitkät ja hyvät yöunet
maukas ja täyttävä aamupala (sekä aamutee, jota ilman päivä ei lähde käyntiin)
upeat maisemat omalta parvekkeelta
niin kaunis ilta käydä lenkillä
Vaikka viikonloppu ei loppuaan kohden mennyt sitten niin hyvin - ymmärtämätön lääkäri soittaa SUNNUNTAINA ja kysyy MULTA mitä hänen pitäisi tehdä mun lausunnoilla sekä sain ystävän valehtelusta kiinni ja sanoin viralliset ja lopulliset jäähyväiset hänelle - ei mikään pilaa mun onnea juuri nyt. Onni on sitten niin pienestä kiinni <3
Onnellista tulevaa viikkoa kaikille!
~ Roosa ~
tiistai 20. elokuuta 2013
Neurologilla 19.8.2013
Jos et ole lukenut aikaisempaa päivitystä liittyen vammani tilanteeseen, voit lukea sen tästä.
Eilisaamuna auton nokka lähti kohti Tamperetta ja Pihlajalinnan yksityistä lääkäriasemaa. Vihdoinkin! Kaikki toivo pistettiin äidin kanssa tuohon neurologin aikaan, vaikka neurologin nimi ei sanonutkaan meille mitään (mulle tosin jotenkin etäisesti tuttu?).
Viime viikolla olin saanut postissa kotiin fysioterapeuttini perusteellisen lausunnon tilanteestani. Hyvin oli kirjoitettu, ei valittamista. Paitsi yhdessä asiassa: se suosittelee kuntoutustyöryhmälle 5 lisäkuntoutuskertaa tälle syksylle! Siis VIITTÄ! Ja mä olen niin jökissä niskoista ja tämä vasen jalkakin tarttee kuntoutusta, miten mut muka saa kuntoon viidellä fysioterapiakerralla??? Kysyn vain. Tälläkin hetkellä ilmeisesti vasen hartia tulehtunut, päätä ei voi juuri vasemmalle kääntää kun sattuu. Sen lisäksi fysioterapeutti suositteli mulle lisää omatoimista kuntoilua, jopa kuntosalia, jossa en tunne itseäni ollenkaan varmaksi. Suunnitelmaan kuului myös minun aktivoimiseni yhä omatoimisempaan harjoitteluun ja venyttelyyn...ihan kuin en sitä nyt jo tekisi tarpeeksi...
Mutta no...kaikesta huolimatta pantiin toivo neurologiin. Löydettiin perille, aika oli myöhässä (yllätys..) ja mikä lopputulos! Heti kättelyssä tämä ihana kokenut naisneurologi totesi minun olevan täysin jumissa - kaikkialta. Hän oli perehtynyt papereiheni ja sairauteeni kunnolla (taisi olla myös kokemusta ennestään), mikä lisää vaan plussapisteitä hänelle. Neurologi oli myös aika pöyristynyt mun kohtelusta täällä kotipaikkakunnalla. Siitä, miten mut on jätetty ns. "heitteille". Hän oli myös minun ja äitini kanssa samaa mieltä siitä, että nuo fysioterapiakerrat eivät millään riitä minulle, koska jalan tilanne aika paha (mitä fysoterapeutti ei ole todennut minulle kertaakaan). Ehdotti myös vain minun ja äitini haveena ollutta ehdotusta: hän kirjoitti lausuntonsa/suositukseensa että fysioterapiakerrat tulisi eriyttää - erikseen niskahartiaseudulle hieronnat ja erikseen mun cp:tä varten fysioterapiakerrat. Ja jalkaa varten pitäisi olla 10-20 kertaa vuodessa fysioterapiaa hierontakertojen lisäksi. Ja oikeastaan suositteli mulle hierontaa varten ihan oikeaa hierojaa, koska huomautti yhdestä seikasta, joka ei ole tullut kenellekään aiemmin mieleen...mun virhepurenta ja siitä aiheutuvat kireydet purentalihaksissa. Suositteli mulle sellasta voice massage -hierontaa. Sitä ei fysioterapeutit osaa.
Hammaspuutteiden vuoksi mulle tullaan tekemään iso leikkaus lähivuosina ja sitä varten olisi tärkeää että purentalihakset/muu niskan alue mahd. rento. Mulle tehdään nyt näillä seurantakerroilla hammaslääkärissä niitä ihme mittauksia. Eli siis suusta otetaan jotain ihme mittoja aina, jotka ei sano mulle kyllä mitään. :D No joka tapauksessa tämä purentavirhe/jännitystila lihaksissa voi vääristää mun mittoja jo nyt. Ja ajatelkaa tilanne: menen leikkaukseen, jossa mulle laitetaan ne hamasimplantit. Koska mulla on kireyksiä, leikkaus ei todennäköisesti onnistu täydellisesti. Mitäs sille sitten enää voidaan? Ei yhtään mitään. Mutta nyt vielä voitaisiin.
Migreenin estoon saan jatkaa tätä korkeampaa annostusta. Ihanaa, ei tartte miettiä hetkeen migreeniä. Tosin neurologinkin sanoin: mulla on varmasti sähkökäyräperäistä migreeniä, mutta suurin osa päänsäryistä johtuu näistä mun kireyksistä. Kun niskat/selkä ja purentalihakset on jumissa se vaikuttaa mun ryhtiin -> lisää kireyksiä ja jalkaan myös kireyksiä ja virheasento pahenee. Ja samoin toisinpäin. Jalan kireydet heijastuu selän ja niskan lihaksiin. Että tilanne on nyt tämä. Ei päästä yli eikä ympäri, vaikka mitä kautta yritettäisiin...oikeanlainen kuntoutus on nyt ainut taikasana.
Yksi juttu vielä, mikä pisti vähän tilanteen taas 1-0 mulle fysioterapeutin sijaan. Neurologi totesi, että itse liikkumalla mä en voi kireyksilleni juurikaan mitään. Omatoimisella venyttelyllä ja liikunnalla mä en KOSKAAN tule saavuttamaan sellaisia hyviä rentouttavia tuloksia kuin täysin terve ihminen. Mä tulen tarvitsemaan jatkossakin paljon fysioterapiaa.
Eli olen siis todella tyytyväinen tähän neurologiin ja koko neurologikäyntiiin. Niin myös äitini. Eka kerta vuosiin, kun joku otti kantaa, tiesi asioista ja ymmärsi. Ja ennen kaikkea kirjoitti hyvän ja kattavan lausunnon, joka toivottavasti laittaa pyöriä pyörimään. Niin kuntoutuksen kuin vammaistuenkin osalta, jota minä toivottavasti kohta saan.
Eli lausunto menee minut lähettävälle lääkärille ja sitä kautta kuntoutustyöryhmälle, joka kokoontuu 29.8. Siitä eteenpäin toivottavasti saan tarpeeksi minua hyödyttävää kuntoutusta niin jalkoihini kuin niskaanikin ja voin hakea vammaistukea, kun on voimassaoleva kuntoutussuunnitelma. Pitäkää mulle peukkuja, että kaikki selviää! Kaikki on oikeastaan vaan siitä kiinni, miten kaupungilla on varaa ja millaiset ihmiset siellä pöydän ääressä istuu. Tuttu nimi mulla ainaskin on. Ja hyvä ja painava lausunto asiansa osaavalta neurologilta.
Nyt tää ei saa päättyä huonosti joihinkin valituskierteisin, kun kaikki on mennyt tähän asti (asunto, työt, neurologikäynti..) niin hyvin!
Eilisaamuna auton nokka lähti kohti Tamperetta ja Pihlajalinnan yksityistä lääkäriasemaa. Vihdoinkin! Kaikki toivo pistettiin äidin kanssa tuohon neurologin aikaan, vaikka neurologin nimi ei sanonutkaan meille mitään (mulle tosin jotenkin etäisesti tuttu?).
Viime viikolla olin saanut postissa kotiin fysioterapeuttini perusteellisen lausunnon tilanteestani. Hyvin oli kirjoitettu, ei valittamista. Paitsi yhdessä asiassa: se suosittelee kuntoutustyöryhmälle 5 lisäkuntoutuskertaa tälle syksylle! Siis VIITTÄ! Ja mä olen niin jökissä niskoista ja tämä vasen jalkakin tarttee kuntoutusta, miten mut muka saa kuntoon viidellä fysioterapiakerralla??? Kysyn vain. Tälläkin hetkellä ilmeisesti vasen hartia tulehtunut, päätä ei voi juuri vasemmalle kääntää kun sattuu. Sen lisäksi fysioterapeutti suositteli mulle lisää omatoimista kuntoilua, jopa kuntosalia, jossa en tunne itseäni ollenkaan varmaksi. Suunnitelmaan kuului myös minun aktivoimiseni yhä omatoimisempaan harjoitteluun ja venyttelyyn...ihan kuin en sitä nyt jo tekisi tarpeeksi...
Mutta no...kaikesta huolimatta pantiin toivo neurologiin. Löydettiin perille, aika oli myöhässä (yllätys..) ja mikä lopputulos! Heti kättelyssä tämä ihana kokenut naisneurologi totesi minun olevan täysin jumissa - kaikkialta. Hän oli perehtynyt papereiheni ja sairauteeni kunnolla (taisi olla myös kokemusta ennestään), mikä lisää vaan plussapisteitä hänelle. Neurologi oli myös aika pöyristynyt mun kohtelusta täällä kotipaikkakunnalla. Siitä, miten mut on jätetty ns. "heitteille". Hän oli myös minun ja äitini kanssa samaa mieltä siitä, että nuo fysioterapiakerrat eivät millään riitä minulle, koska jalan tilanne aika paha (mitä fysoterapeutti ei ole todennut minulle kertaakaan). Ehdotti myös vain minun ja äitini haveena ollutta ehdotusta: hän kirjoitti lausuntonsa/suositukseensa että fysioterapiakerrat tulisi eriyttää - erikseen niskahartiaseudulle hieronnat ja erikseen mun cp:tä varten fysioterapiakerrat. Ja jalkaa varten pitäisi olla 10-20 kertaa vuodessa fysioterapiaa hierontakertojen lisäksi. Ja oikeastaan suositteli mulle hierontaa varten ihan oikeaa hierojaa, koska huomautti yhdestä seikasta, joka ei ole tullut kenellekään aiemmin mieleen...mun virhepurenta ja siitä aiheutuvat kireydet purentalihaksissa. Suositteli mulle sellasta voice massage -hierontaa. Sitä ei fysioterapeutit osaa.
Hammaspuutteiden vuoksi mulle tullaan tekemään iso leikkaus lähivuosina ja sitä varten olisi tärkeää että purentalihakset/muu niskan alue mahd. rento. Mulle tehdään nyt näillä seurantakerroilla hammaslääkärissä niitä ihme mittauksia. Eli siis suusta otetaan jotain ihme mittoja aina, jotka ei sano mulle kyllä mitään. :D No joka tapauksessa tämä purentavirhe/jännitystila lihaksissa voi vääristää mun mittoja jo nyt. Ja ajatelkaa tilanne: menen leikkaukseen, jossa mulle laitetaan ne hamasimplantit. Koska mulla on kireyksiä, leikkaus ei todennäköisesti onnistu täydellisesti. Mitäs sille sitten enää voidaan? Ei yhtään mitään. Mutta nyt vielä voitaisiin.
Migreenin estoon saan jatkaa tätä korkeampaa annostusta. Ihanaa, ei tartte miettiä hetkeen migreeniä. Tosin neurologinkin sanoin: mulla on varmasti sähkökäyräperäistä migreeniä, mutta suurin osa päänsäryistä johtuu näistä mun kireyksistä. Kun niskat/selkä ja purentalihakset on jumissa se vaikuttaa mun ryhtiin -> lisää kireyksiä ja jalkaan myös kireyksiä ja virheasento pahenee. Ja samoin toisinpäin. Jalan kireydet heijastuu selän ja niskan lihaksiin. Että tilanne on nyt tämä. Ei päästä yli eikä ympäri, vaikka mitä kautta yritettäisiin...oikeanlainen kuntoutus on nyt ainut taikasana.
Yksi juttu vielä, mikä pisti vähän tilanteen taas 1-0 mulle fysioterapeutin sijaan. Neurologi totesi, että itse liikkumalla mä en voi kireyksilleni juurikaan mitään. Omatoimisella venyttelyllä ja liikunnalla mä en KOSKAAN tule saavuttamaan sellaisia hyviä rentouttavia tuloksia kuin täysin terve ihminen. Mä tulen tarvitsemaan jatkossakin paljon fysioterapiaa.
Eli olen siis todella tyytyväinen tähän neurologiin ja koko neurologikäyntiiin. Niin myös äitini. Eka kerta vuosiin, kun joku otti kantaa, tiesi asioista ja ymmärsi. Ja ennen kaikkea kirjoitti hyvän ja kattavan lausunnon, joka toivottavasti laittaa pyöriä pyörimään. Niin kuntoutuksen kuin vammaistuenkin osalta, jota minä toivottavasti kohta saan.
Eli lausunto menee minut lähettävälle lääkärille ja sitä kautta kuntoutustyöryhmälle, joka kokoontuu 29.8. Siitä eteenpäin toivottavasti saan tarpeeksi minua hyödyttävää kuntoutusta niin jalkoihini kuin niskaanikin ja voin hakea vammaistukea, kun on voimassaoleva kuntoutussuunnitelma. Pitäkää mulle peukkuja, että kaikki selviää! Kaikki on oikeastaan vaan siitä kiinni, miten kaupungilla on varaa ja millaiset ihmiset siellä pöydän ääressä istuu. Tuttu nimi mulla ainaskin on. Ja hyvä ja painava lausunto asiansa osaavalta neurologilta.
Nyt tää ei saa päättyä huonosti joihinkin valituskierteisin, kun kaikki on mennyt tähän asti (asunto, työt, neurologikäynti..) niin hyvin!
Toivotaan parasta!
~ Roosa ~
maanantai 19. elokuuta 2013
Ostoksia..
Heippa taas vaan kaikille! Viikko on taas kulunut hurjaa vauhtia, ja postailulle on jäänyt valitettavan vähän aikaa. Pitää siis korjata heti tämä vääryys!
Viikko on pitänyt sisällään hyvin onnistuneen ekan työviikon koululla, veljen yövierailun, pienen loman lapsuuden kotiin (hassua sanoa "lapsuuden", mutta miten erottelisin täällä blogissa oman kotini ja seitsemän kilsan pässä olevan toisen "kotini"? :D), hammaslääkärivisiitin Jyväskylään ja yllättävän paljon ostoksia!
Alkuviikosta saderintama saapui tänne minua ja muita ihastuttamaan ja raivostuttamaan. Sade oli minusta ihan mukavaa vaihtelua monta viikkoa jatkuneeseen hiostavaan keliin. MUTTA se ei ollut kivaa, kun huomasin, etten omista kumppareita. Tai omistan, mutta ne olivat jääneet muutossa kotiin ja ne ovat saumoista rikki. Tennarini ovat nahkaa, joten ne eivät tykkää kaatosateesta, eivätkä pidä vettä tietenkään. Päivän sinnittelin, sitten menin cittariin. Siellä vaan oli jokunen muukin käynyt saapasostoksilla. Paikallinen erittäin hyvä (mutta myöskin hintava) kenkäkauppa oli jo mennyt kiinni. Se sitä patsi sijaitsee pari kilometriä keskustan ulkopuolella, joten kaatosateessa ei tehnyt mieli lähteä seuraavana päivänäkään sinne. Perjantaina lähdin pienelle kotilomalle, joten kun äiti haki minut poikettin siellä. Mukaan tarttui tietysti Hait. <3 Maksoivathan ne paljon, muta samanhintaiset olivat ihan normi-Nokiatkin. Mutta jospa nuo nyt sitten kestäisivät monta vuotta. Perjantaina tuli myös ostottua mulle cittarista plussatarjouksesta Tefalin silitysrauta ja sitten tietysti pieni silityslauta, joka oli myöskin tarjouksessa :)
Tänään oli aika sinne neurologille (teen siitä vielä erillisen viimeistään huomenna) Pihlajalinnaan Tampereelle. Aika oli kympiltä ja Koskikeskus ihan vieressä. Koska kiire kotiin ei ollut, eksyttiin äidin kanssa tietysti neurologin ajan jälkeen sinne. Käytiin ensin Amarillossa syömässä, jonka jälkeen kierreltiin siinä liikkeitä. Kummankaan rahatilanne ei ollut ihanteellinen shoppailulle, puhuttiinkin toisillemme, ettei meistä kumpikaan aio ostaa mitään, korkeintaan jonkun kivan paidan, jos sellainen sattuu löytymään. Äiti saa palkan vasta loppukuusta ja vaikka mulla tilillä onkin vielä rahaa ja asumistuki tulee alkukuussa, en tiedä, milloin saan Kelasta sitten työkokeilusta sen ekan "palkan". Pitää jäädä siis rahaa ensi kuuhun sähkölaskuun, vuokraan ja ruokaankin joksikin aikaa.
KooKenkä oli siinä Koskikeskuksessa. Äiti sanoi, että menee vaan katselemaan, päätin mennä kuitenkin mukaan. Mulle kenkäkaupat ovat ahdistavia paikkoja. Johtuu siis siitä (jos en aikaisemmin ole kertonut...), että mun on ton lievän CP:n takia tosi vaikea löytää mulle sopivia kenkiä. Ei saa kanta nousta, pitää mahtua erityispohjallinen kenkään/kenkiin, kengän pitää olla joustava ja muotoiltu (ei semmonen kova koppura) pitää olla hyvät kävellä, eikä se ulkonäkö ja kohtuullinen hintakaan olisi pahitteeksi. Yleensä noita ei saa samaan pakettiin, joten olin aika huoleton, kun astuin KooKenkään. Äiti näki heti syksyn tennari-uutuudet ja alkoi puhua, että tarttisi syystennarit, joissa ois vähän vuorta tms. sisällä. Sovitti sitten yksiä kenkiä jalkaansa ja olivat kuulemma unelmat. Mä oon aina haaveillut, että kumpa voisin itekin käyttää varrellisia tennareita niin kuin muutkin. Esitin ääneen retorisen kysymyksen, johon äidin ei olisi pitänyt vastata (!): "Sopiskohan noi mullekin? Noissa ei näyttäis olevan täysin suora pohja, vaan vähän jopa muotoiltu..." Äiti käski sovittamaan. Ja voi kuulkaas! Melkein itku pääs' kun ne olivat niin hyvät jalkaan - ja syksyn uutuudet, ihan kuuminta uutta, sellaiset mitä muillakin tulisi näkymään! En mä siis koskaan missään kivikautisissa kengissä kävele. Aina kun mulle ostetaan kengät, niin kyllä ne uudet on ja mun mieleiset. Mutta yleensä ei kyllä muilla kavereilla sellaisia näy. En mä oo myöskään sellanen "massan mukana"-tyyppi, mutta...ei tätä osa edes kunnolla selittää...kun et koskaan voi edes ajatella käyttäväsi juuri sellaisia kenkiä kuin muutkin, ja aina kenkien ostaminen ja (ennen kaikkea niiden löytäminen) on täynnä hikeä ja tuskaa ja rahan kulumista ja nyt löydät heti oven suusta uutuus-valikoimasta kengät. Tää on ihan uutta mulle...ja samalla ihanaa! <3 Olin aina haaveillut sellaisista tennareista ja vain haaveillut että joku päivä ehkä mä löytäisin mun jaloille sopivat varsitennarit ja nyt mä löysi sellaiset <3 Anteeksi, tämä menee jo ehkä vähän yli :D Mutta vielä lisätään - hintakaan ei ollut ihan hirveän paha 49,90 e. Äiti jopa käski ostamaan, koska ei välttämättä tulisi vastaan ja noin hyvällä hinta-laatu-suhteella. Vähän kirpasi, mutta eipä tartte enää niitä miettiä :)
Niska-hartia-jumien takia pitkään on ollut etsinnässä kunnon muotoiltu tyyni. Ja vielä sellainen, että se muotoutuu mun niskan mukaan ja ennen kaikkea myös palautuu täysin, kun pääni nostan aamulla tyynystä. Äiti etsi itselleen samanlaista. Hemtex oli taikasana. Vielä ei oo kokeiltu, mutta pari seuraavaa yötä sen näyttää tuleeko musta ja mun uudesta tyynystä kaverit. Mun nykysestä tyynystä tulee kyllä nyt ex-tyyny, ei sovittu yhtään yhteen :( Joo, olipas taas hauska juttu :D Hintaa tyynylle tuli se 29,90.
Chinot on myös ollut sellaiset, mitkä oon pitkään halunnut, muttei oo tullut ostettu. Äiti eksy Momentiin, ja soitti mulle J&C:hen että täällä olisi alennuksessa. Se oli mulle mietinnän paikka. Olisin hyvin voinut tilata ne vaikka lokakuussa Ellokselta tms. Ja ois niitä varmaan saanut kahdella kympilläkin jostain...mutta ostin mä silti 30e punaiset chinot. Kyllä niitä tulee varmasti käytettyä, mutta...ois ne voineet ehkä odottaakin. Mutta no, ensi kuussa siten ei taidakaan tulla mitään osteteltua.
Vielä tarjosin mulle ja äidille jätskit kun äiti tarjosi mulle ruoan. Sitten lähdettiinkin äkkiä takaisin kotia kohti - enää ei ollut varaa mihinkään shoppailuihin :D
PS. Katselin bloggerin asetuksia ja huomasin, että jostain syystä kommenttiasetukseni olivat sellaiset, että vain rekisteröityneet pystyivät kommentoimaan. En tiedä, miksi? Itselläni tämä ei ole ollut tarkoituksena. Ehdottomasti jokainen saa kommentoida postauksiani ja antaa myöskin palautetta. Se on todella tervetullutta - kuulen mielelläni teistä lukijoista <3 Nyt virhe on korjattu, joten ei kun vain kommentoimaan! :)
Viikko on pitänyt sisällään hyvin onnistuneen ekan työviikon koululla, veljen yövierailun, pienen loman lapsuuden kotiin (hassua sanoa "lapsuuden", mutta miten erottelisin täällä blogissa oman kotini ja seitsemän kilsan pässä olevan toisen "kotini"? :D), hammaslääkärivisiitin Jyväskylään ja yllättävän paljon ostoksia!
Tänään oli aika sinne neurologille (teen siitä vielä erillisen viimeistään huomenna) Pihlajalinnaan Tampereelle. Aika oli kympiltä ja Koskikeskus ihan vieressä. Koska kiire kotiin ei ollut, eksyttiin äidin kanssa tietysti neurologin ajan jälkeen sinne. Käytiin ensin Amarillossa syömässä, jonka jälkeen kierreltiin siinä liikkeitä. Kummankaan rahatilanne ei ollut ihanteellinen shoppailulle, puhuttiinkin toisillemme, ettei meistä kumpikaan aio ostaa mitään, korkeintaan jonkun kivan paidan, jos sellainen sattuu löytymään. Äiti saa palkan vasta loppukuusta ja vaikka mulla tilillä onkin vielä rahaa ja asumistuki tulee alkukuussa, en tiedä, milloin saan Kelasta sitten työkokeilusta sen ekan "palkan". Pitää jäädä siis rahaa ensi kuuhun sähkölaskuun, vuokraan ja ruokaankin joksikin aikaa.
Mutta kuinkas sitten kävikään...
Niska-hartia-jumien takia pitkään on ollut etsinnässä kunnon muotoiltu tyyni. Ja vielä sellainen, että se muotoutuu mun niskan mukaan ja ennen kaikkea myös palautuu täysin, kun pääni nostan aamulla tyynystä. Äiti etsi itselleen samanlaista. Hemtex oli taikasana. Vielä ei oo kokeiltu, mutta pari seuraavaa yötä sen näyttää tuleeko musta ja mun uudesta tyynystä kaverit. Mun nykysestä tyynystä tulee kyllä nyt ex-tyyny, ei sovittu yhtään yhteen :( Joo, olipas taas hauska juttu :D Hintaa tyynylle tuli se 29,90.
Chinot on myös ollut sellaiset, mitkä oon pitkään halunnut, muttei oo tullut ostettu. Äiti eksy Momentiin, ja soitti mulle J&C:hen että täällä olisi alennuksessa. Se oli mulle mietinnän paikka. Olisin hyvin voinut tilata ne vaikka lokakuussa Ellokselta tms. Ja ois niitä varmaan saanut kahdella kympilläkin jostain...mutta ostin mä silti 30e punaiset chinot. Kyllä niitä tulee varmasti käytettyä, mutta...ois ne voineet ehkä odottaakin. Mutta no, ensi kuussa siten ei taidakaan tulla mitään osteteltua.
Vielä tarjosin mulle ja äidille jätskit kun äiti tarjosi mulle ruoan. Sitten lähdettiinkin äkkiä takaisin kotia kohti - enää ei ollut varaa mihinkään shoppailuihin :D
Oli kyllä kiva vapaapäivä, vaikka meille molemmille se olikin palkaton :D Ja kun miettii, niin oikeestaan kaikki mitä ostin tässä viikon aikana (kyllä, olen ostanut nuo kaikki omilla rahoillani, jotka ovat nyt vajaan kuukauden aikana tulleet vähän joka puolelta) olisi ollut ostoslistalla jossain vaiheessa. Ja eikös aluksi menekin sitä rahaa, kun omaan kämppään muuttaa, kun pitää ostella kaikkea oikeesti tarpeellista? No, nyt vaan loppukuu 40 euron viikkobudjetilla ja uusia rahoa odottelemaan :)
Upeaa viikonalkua kaikille!
~ Roosa ~
PS. Katselin bloggerin asetuksia ja huomasin, että jostain syystä kommenttiasetukseni olivat sellaiset, että vain rekisteröityneet pystyivät kommentoimaan. En tiedä, miksi? Itselläni tämä ei ole ollut tarkoituksena. Ehdottomasti jokainen saa kommentoida postauksiani ja antaa myöskin palautetta. Se on todella tervetullutta - kuulen mielelläni teistä lukijoista <3 Nyt virhe on korjattu, joten ei kun vain kommentoimaan! :)
maanantai 12. elokuuta 2013
Kotiinpaluu
Tai siltä se minusta ainakin tuntui, kun astuin sisään vanhan alakouluni ulko-ovesta ja siellä sun täällä oli iloisia, hymyileviä kasvoja, jotka toivottivat sydämellisesti tervetulleeksi.
Työkokeiluni alkoi siis tänään klo. 9.00 vanhassa ala-koulussani. "Tukikohtani" on 3-4-solussa ja siellä erityisesti yhdessä ja tietyssä luokassa. Kyseisessä luokassa on muutamia erityistä huomiota ja tukea tarvitsevia lapsia, joten apuni on siellä enemmän kuin tervetullutta. Tämän luokan lisäksi olen yleisesti solun opettajien käytettävissä avun tarpeen mukaan.
Päiväni ovat pääsääntöisesti kuuden tunnin mittaisia. Tänään päivä oli viisituntinen, mutta sopimuksessa lukee 5 päivää viikossa ja 6 tunnin päiviä. Yritän itse ja tähtäänkin siihen, että tuo kuusi tuntia tulee täyteen, koska muuten en saa niin paljon työmarkkinatukea. Huomenna asia vielä kunnolla puheeksi minusta vastaavan opettajan kanssa :)
Fiilikset ekasta päivästä ovat positiiviset. Lapset olivat mukavia ja ottivat minut hyvin vastaan, samoin työkaverit eli koulun henkilökunta. Vielä kun saadaan meidän kahden työharjoittelijan joukkoon yksi vahvistus syyskussa, niin johan tulee olemaan kivaa - varsinkin kun kyseinen henkilö on hyvä kaverini jo monen vuoden ajalta :)
Innolla siis huomista odottamaan! :)
Työkokeiluni alkoi siis tänään klo. 9.00 vanhassa ala-koulussani. "Tukikohtani" on 3-4-solussa ja siellä erityisesti yhdessä ja tietyssä luokassa. Kyseisessä luokassa on muutamia erityistä huomiota ja tukea tarvitsevia lapsia, joten apuni on siellä enemmän kuin tervetullutta. Tämän luokan lisäksi olen yleisesti solun opettajien käytettävissä avun tarpeen mukaan.
Päiväni ovat pääsääntöisesti kuuden tunnin mittaisia. Tänään päivä oli viisituntinen, mutta sopimuksessa lukee 5 päivää viikossa ja 6 tunnin päiviä. Yritän itse ja tähtäänkin siihen, että tuo kuusi tuntia tulee täyteen, koska muuten en saa niin paljon työmarkkinatukea. Huomenna asia vielä kunnolla puheeksi minusta vastaavan opettajan kanssa :)
Fiilikset ekasta päivästä ovat positiiviset. Lapset olivat mukavia ja ottivat minut hyvin vastaan, samoin työkaverit eli koulun henkilökunta. Vielä kun saadaan meidän kahden työharjoittelijan joukkoon yksi vahvistus syyskussa, niin johan tulee olemaan kivaa - varsinkin kun kyseinen henkilö on hyvä kaverini jo monen vuoden ajalta :)
Innolla siis huomista odottamaan! :)
Ps. Postissa tuli tänään kirje Kelalta: mulle myönnettiin korotettu asumistuki. Tosi nopeaa ja hyvää toimintaa, oon niin happy nyt!
<3 Ihanaa iltaa kaikille! <3
~ Roosa ~
sunnuntai 11. elokuuta 2013
Asiat alkaa järjestyä...
Nyt on vihdoin muutto hoidettu loppuun ja huomenna ensimmäinen viikko tullut tässä omassa yksiössäni asuttua. Nyt kun kaikki alun kiireelliset asiat on tullut hoidettua, tavarat ovat löytäneet tiensä paikoilleen ja ensimmäiset vieraatkin on kestitty, on korkea aika esitellä tätä asuntoa teillekin (sekä kertoa tietysti kuulumisia..). :)
Asunto: Yksiöni sijaitsee kotikaupunkini keskustassa, ihan joen varrella. Neliöitä on hulppeat 32 ja omistan jopa pienen, hieman alle 1mx1m parvekkeen puolikkaalla jokinäkymällä (!!). Pientä pintaremonttia tämä olisi ehkä kaivannut (niin sanoi myös vuokraisäntä), mutta tauluja, mattoja ja iso expedit-hyllykkö vain reikäisten/muuten huonojen kohtien peitoksi. Niin ja tietysti iso siivousurakka - sen jälkeen tästä tuli tosi hyvä, vaikka itse sanonkin!
Tämä kämppä on siis yksityiseltä vuokrattu, vuokra on 340 plus vesimaksu (kiinteä) ja sähkö (kulutuksen mukaan). Taloyhtiö on toosi rauhallinen, osaketalo, jossa asuu enimmäkseen keski-ikäisiä ja vanhuksia. Naapurista ei kuulu koskaan mitään ääniä, joten en yhtään tiedä, milloin ne on kotona, puhumattakaan, kuka/ketkä siinä asuu ja aiheutanko itse meteliä! :D Muta noh, hos tässä vuoden aikana oppisi tuntemaan naapurinsakin! :)
Ööö, mitäs vielä? Tää on siis 60-luvun talo ja esim. mun keittiö on alkuperäinen kuuskytluvun keitokomero puuovineen ja lankavetimineen. Mutta tosi hyvässä kunnossa, vielä kun äiti pesi sen kunnolla. Hella ja jää-viileäkaappi ovat sentään tuoreempaa vuosikertaa :D Ja Ikkunat,parveke, ulko-ovi ja kylppäri on uusittu vuonna 2010, I like it! Ja koska täällä pääsee kerrostalon sisälle vain avaimilla tai summeria soittamalla niin sillä tavalla saa nukkua yönsäkin rauhassa. Huomattavasti rauhoittaa, kun käytiin katsomassa kahta kaupungin vuokrakämppääkin. Niissä ongelmana tietysti olivat ne spurgut. Mutta täällä ei sellasia onneksi asu. Ja minäkin ajattelen olevani nuori aikuinen rauhallisimmasta päästä kuitenkin.
Asumistuki päätös pistetty Kelaan viime maanataina, n. kuukauden pitäisi käsittelyn kestää. Voi olla, että saisin jopa korotettua asumislisää, kun on toi ikkuna/parveke remppa tehty koko taloon. Saas' nähdä, nyt vain odotellaan ja maksetaan kulut siihen asti yo-kassasta!
Työ: Mä sain töitä! Kyllä! Huomenna olisi tarkoitus aloittaa alakoulussa 3-4 luokkien solussa koulunkäyntiavustajana työmarkkinatuella. Oon jouluun asti ainaskin siellä. :) Ja mikä ihaninta, olen itsekin saanut käydä tuota koulua, joten olo on vähän niin kuin kotiin palaisi: tilat ja henkilökunta tuttuja jo entuudestaan. Helppo on tämän tytön siellä huomenna aloittaa <3
Kaikki ei kylläkään mennyt niin kuin Strömsössä tämän naisen kohdalla työkkörin suhteen: mun piti alunperin mennä sinne kuntouttavan työtoiminnan kautta, jota säännöistä huolimatta (väh. 5 vuotta työttömänä) soveltaa muhun mun. cp:n ansiosta. Työmarkkinatiella saa olla vaan sen 6 kk töissä saman työnantajan alaisuudessa, kuntouttavalla jopa 12 kk! Mun oma työkkäritäti jäi lomalle, sanoi "Hanki työpaikka, soita mun työkaverille, se hoitaa neuvottelut sun, tökkärin ja sossun kanssa niin pääset aloittamaan." No, eipä ymmärtänyt tämä tonen täti ollenkaan. Pääasia kuitenkin on, että pääsen nyt kuitenkin huomenna aloittamaan hommat jouluun asti koululla, kiitos myös koulun rehtorin. Muta ei epäilystäkään, ettenkö ottaisi mun omaan, mukavaan työkkärin tätiin yhteyttä heti parin viikon päästä kun se palaa lomilta. Oli nimittäin sen verran asiatonta kohtelua työkkärin puolelta! (Saatte asiasta kuulla varmastikin enemmän jossain tulevassa postauksessa..)
Kuntoutus: Mulle tuli aika yksityiselle neurologille Pihlajalinnaan Tampereelle maanantaiksi 19.8.! Koska kuntoutusjutut on menneet päin prinkkalaa jo vuosien ajan (osittain tämä on tietysti perheemmekin harteilla kun vasta nyt aletaan korjailemaan asioita..) olin jo niin tottunut siihen, etten aikaisemmin ole edes huomannut, kuinka paljon se on syönyt mua. Monet itkut on tullut itkettyä tässä kuluneiden viikkojen aikana, milloin fysioterapeutilla, milloin ihan vaan kotona. Muta jos tämä neurologi olisi nyt parempi ja ymmärtäväisempi, sellainen, joka vihdoin alkaisi ottaa kantaa asioihin! Eikä ainakaan pakottaisi pudottamaan taas lääkitystä, just kun oon saanut sen nostettua takaisin. Mulla nimittäin ei oo ollut päivittäisiä migreeni/tensiopäänsärkykohtauksia juuri yhtään!! Perjantaina kävin hakemassa apteekista migreenin kohtauslääkkeitä ja silloin migreni jopa lähti niillä! Valehtelematta mulla on nyt vajaan kolmen viikon aikana särkenyt päätä vain n. 4-5 kertaa. Se on vähän se, verrattuna kuukauden takaiseen. No, toivotaan parasta, kyllä mulla on jo paljon vahvempi tunne siitä, että asiat alkaa selviämään tältäkin osalta kun kämppä ja työkin hoitui aikas kivuttomasti!
 |
| Anteeksi kuvien laatu: pokkarikamera ei ollut mun ystävä tänään... |
 |
| Mun rakkain ja uusin taulu: riparipostien/sydämien parhaimmisto sekä konfiskuvat <3 |
 |
| "Voit tehdä ja mennä nainen, sanon sulle: Uneksi lennä." |
Tämä kämppä on siis yksityiseltä vuokrattu, vuokra on 340 plus vesimaksu (kiinteä) ja sähkö (kulutuksen mukaan). Taloyhtiö on toosi rauhallinen, osaketalo, jossa asuu enimmäkseen keski-ikäisiä ja vanhuksia. Naapurista ei kuulu koskaan mitään ääniä, joten en yhtään tiedä, milloin ne on kotona, puhumattakaan, kuka/ketkä siinä asuu ja aiheutanko itse meteliä! :D Muta noh, hos tässä vuoden aikana oppisi tuntemaan naapurinsakin! :)
Ööö, mitäs vielä? Tää on siis 60-luvun talo ja esim. mun keittiö on alkuperäinen kuuskytluvun keitokomero puuovineen ja lankavetimineen. Mutta tosi hyvässä kunnossa, vielä kun äiti pesi sen kunnolla. Hella ja jää-viileäkaappi ovat sentään tuoreempaa vuosikertaa :D Ja Ikkunat,parveke, ulko-ovi ja kylppäri on uusittu vuonna 2010, I like it! Ja koska täällä pääsee kerrostalon sisälle vain avaimilla tai summeria soittamalla niin sillä tavalla saa nukkua yönsäkin rauhassa. Huomattavasti rauhoittaa, kun käytiin katsomassa kahta kaupungin vuokrakämppääkin. Niissä ongelmana tietysti olivat ne spurgut. Mutta täällä ei sellasia onneksi asu. Ja minäkin ajattelen olevani nuori aikuinen rauhallisimmasta päästä kuitenkin.
Asumistuki päätös pistetty Kelaan viime maanataina, n. kuukauden pitäisi käsittelyn kestää. Voi olla, että saisin jopa korotettua asumislisää, kun on toi ikkuna/parveke remppa tehty koko taloon. Saas' nähdä, nyt vain odotellaan ja maksetaan kulut siihen asti yo-kassasta!
Työ: Mä sain töitä! Kyllä! Huomenna olisi tarkoitus aloittaa alakoulussa 3-4 luokkien solussa koulunkäyntiavustajana työmarkkinatuella. Oon jouluun asti ainaskin siellä. :) Ja mikä ihaninta, olen itsekin saanut käydä tuota koulua, joten olo on vähän niin kuin kotiin palaisi: tilat ja henkilökunta tuttuja jo entuudestaan. Helppo on tämän tytön siellä huomenna aloittaa <3
Kaikki ei kylläkään mennyt niin kuin Strömsössä tämän naisen kohdalla työkkörin suhteen: mun piti alunperin mennä sinne kuntouttavan työtoiminnan kautta, jota säännöistä huolimatta (väh. 5 vuotta työttömänä) soveltaa muhun mun. cp:n ansiosta. Työmarkkinatiella saa olla vaan sen 6 kk töissä saman työnantajan alaisuudessa, kuntouttavalla jopa 12 kk! Mun oma työkkäritäti jäi lomalle, sanoi "Hanki työpaikka, soita mun työkaverille, se hoitaa neuvottelut sun, tökkärin ja sossun kanssa niin pääset aloittamaan." No, eipä ymmärtänyt tämä tonen täti ollenkaan. Pääasia kuitenkin on, että pääsen nyt kuitenkin huomenna aloittamaan hommat jouluun asti koululla, kiitos myös koulun rehtorin. Muta ei epäilystäkään, ettenkö ottaisi mun omaan, mukavaan työkkärin tätiin yhteyttä heti parin viikon päästä kun se palaa lomilta. Oli nimittäin sen verran asiatonta kohtelua työkkärin puolelta! (Saatte asiasta kuulla varmastikin enemmän jossain tulevassa postauksessa..)
Kuntoutus: Mulle tuli aika yksityiselle neurologille Pihlajalinnaan Tampereelle maanantaiksi 19.8.! Koska kuntoutusjutut on menneet päin prinkkalaa jo vuosien ajan (osittain tämä on tietysti perheemmekin harteilla kun vasta nyt aletaan korjailemaan asioita..) olin jo niin tottunut siihen, etten aikaisemmin ole edes huomannut, kuinka paljon se on syönyt mua. Monet itkut on tullut itkettyä tässä kuluneiden viikkojen aikana, milloin fysioterapeutilla, milloin ihan vaan kotona. Muta jos tämä neurologi olisi nyt parempi ja ymmärtäväisempi, sellainen, joka vihdoin alkaisi ottaa kantaa asioihin! Eikä ainakaan pakottaisi pudottamaan taas lääkitystä, just kun oon saanut sen nostettua takaisin. Mulla nimittäin ei oo ollut päivittäisiä migreeni/tensiopäänsärkykohtauksia juuri yhtään!! Perjantaina kävin hakemassa apteekista migreenin kohtauslääkkeitä ja silloin migreni jopa lähti niillä! Valehtelematta mulla on nyt vajaan kolmen viikon aikana särkenyt päätä vain n. 4-5 kertaa. Se on vähän se, verrattuna kuukauden takaiseen. No, toivotaan parasta, kyllä mulla on jo paljon vahvempi tunne siitä, että asiat alkaa selviämään tältäkin osalta kun kämppä ja työkin hoitui aikas kivuttomasti!
Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikoa kaikille!
~ Roosa ~
perjantai 2. elokuuta 2013
Muutto!
Vaikka tässä onkin sattunut yhtä sun toista lääkityksen, migreenin, ihmissuhteiden ja kuntoutuksen suhteen, niin jotain tosi hyvääkin! Mä sain nimittäin kämpän ihan keskustan tuntumasta, 32 neliöisen, perussiistin, parvekkeellisen yksiön! <3
Kyllä, se on minun!
Mä olisin saanut kaupungiltakin kämpän, mutta katsottiin paremmaksi vaihtoehdoksi ottaa asunto yksityiseltä ja maksaa vähän korkeampaa vuokraa. Tämä kyseessä oleva asunto sijaitsee kuitenkin osaketalossa, jossa suurin osa asukkaista on vanhuksia ja keski-ikäisiä. Kaupungin kämppä olisi sijainnut myöskin hyvällä paikalla, mutta spurgujen iso mölisevä joukko hieman mietitytti (ainakin vanhempiani..). Parempi näin ja onhan asumistuki keksitty!
Viimeiset päivät ovat kuluneet siivoillessa kämppää (ainakin äitini osalta), pakkaillessa, roudatessa tavaroita paikasta toiseen ja ostaessa ihan perusjuttuja, jotka minulta vielä uupuivat (esim. mikro, imuri, vedenkeitin, roskakoreja, suihkuverho...). Ensi viikolla isi purkaa täältä kotoa mun huoneen isoimmat tavarat ja vie mun kämpään ja kokoaa. Viikon päästä olisi mun tarkoitus jo asua omassa, pienessä ja viityisässä kodissa! <3
Lisää ajatuksia ja tietoa muutosta sekä yksiön sisustuksesta heti kun pahin muuttourakka on ohitse! Viikonloppuja kaikille! <3
~ Roosa ~
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)