Töitä, töitä, töitä...(ja hieman ajatuksia lapsista)

Päiväkodissa tuli leikittyä dominonappuloilla...

Nyt kun reilusti kesän puolen välin alkaa miettimään, niin onpa tämä kesä juossut sukkelaan eteenpäin! Ja jos nyt suoraan sanon, niin niitä "lomapäiviä" on ollut suhteellisen vähän. Lähes koko ajan on saanut juosta yhden sun toisen asian perässä.
   Kesän ensiviikot menivät pääsykokeissa. Kun ne loppuivat lähdin suoraan riparille isoseksi. Pari päivää hengähdystä, juhannus. Juhannuksen jälkeisenä maanantaina töihin päiväkotiin, jossa tuli tehtyä 10 päivää töitä, hieman katkonaisesti kylläkin, mutta päivät tulivat tehdyiksi - viimeinen työpäivä oli perjantaina. Päiväkotitöiden välissä kävin siellä Tallinnan reissulla. Viime viikonloppu vapaa, tänään alkaakin sellainen loppukesän kestävä lastenhoitokeikkailu. Tällä viikollan tämä päivä, huominen, keskiviikko ja perjantai kuluvat lastenhoidon merkeissä kahdessa eri perheessä. Toiset on ihan naapureita (matkaa kotoa 2 km) ja toinen perhe on kanssa aikas tuttu siskojen srk:n lapsikerhon kautta. Laskin tuossa että tällä víikolla lapsia tulee hoidettua n. 22 h! Mutta onneksi jää siihen paljolle muullekin aikaa, esim. lauantaina lähtö rakkaan lapsuudenystävän kanssa Tammerfesteille :)
   Minähän olen siis kovin lapsirakas ihminen. Kolmen vuoden ajan olen vetänyt srk:n kokkista varkkarinuorille (7-13v.) ja homma jatkuu nyt ainakin ensi syksyn, kun opiskelupaikkaa ei irronnut ja kotipaikkakunnallani asustelen. Lastenhoitoa on tullut tehtyä satunnaisesti ennenkin. Ja kaikesta väsymyksestäkin huolimatta pidän lasten kanssa oleilusta suunnattomasti. Lasten avoimuus ja aitous on jotain erittäin kadehdittavaa, koska jossain vaiheessa se tuppaa häviämään. Siksi on ilo ja kunnia päästä sitä seuraamaan. Myös se tunne, kun saa muodostettua lapsen kanssa sen erityisen "yhteyden" on jotain erittäin maagista. Tuo yhteys on ollut esimerkiksi hyvin tärkeää ja hienoa huomata juuri siellä kokkikerhossa. On tärkeää, että lapsi viihtyy minun ja toisen vetäjäkaverini seurassa, oppii sosiaalisia taitoja ja siinä sivussa vähän leipomisenkin saloja. Ja loppujen lopuksi olen tuon kokkikerhonkin kanssa tajunnut, ettei sillä ole väliä, paljonko yksi lapsi oppii kokkaustaitoja, läikkyykö maitoa pöydälle tai jauhelihaa hellalle. Tärkeää on se, että lapsi kokee itsensä arvokkaaksi juuri omana itsenään ja saa kannustusta yrityksiinsä. Viime keväänä kerhossamme särkyi lapsien kattaessa pöytää muutamia laseja. Varmasti joku olisi siitä suuttunut ja järjestänyt kunnon saarnan, mutta minä vain totesin "Ei se mitään, sehän oli vahinko. Mutta ole seuraavalla kerralla huolellisempi. Ota vain yksi lasi kerrallaan, niin ei tapahdu enempää vahinkoja." Eikä enää särkynyt kerhokauden aikana yhtään lasia.
   En väitä, että itse olisin täydellinen kerhonohjaaja tai lastenhoitaja. En todellakaan ole. Mutta tämä on minun näkökulmani asiaan. Lapsi tarvitsee kannustusta, rajoja ja rakkautta. Kyllä minäkin osaan sanoa jyrkjästi lapselle ja kieltää. Rajat on minunkin mielestäni oltava. Välillä on saanut kerhossa huomata, että kauan poissa ollut lapsi on oikein vaikea ja holtiton. Silloin niitä rajoja vasta tarvitaankin ja pitkää pinnaa. Mutta sekin tuli nähtyä, että kiukuttelu voi johtua testaamisesta. Se kiukutteleva muksu olikin seuraavalla kerralla oikein ihana - hän oli vain testannut meitä, osaammeko pistää vastaan ja asettaa rajat, jotta hän voisi tuntea olonsa turvalliseksi. Ja palatakseni kappaleen alkupuolella kertomaani - tässä hommassa kehittyy koko ajan.
   Toivon todella, että välivuoteni olisi täynnä lapsia ja nuoria - sitä, mitä haluan tulevaisuuden ammatissanikin tehdä. Olisi loistavaa saada kannnustusta ja varmuutta siihen, että opetus/sosiaaliala on minun juttuni. Ja ennen kaikkea: kumpi se olisi. Nyt kun on ehkä vähän kahden vaiheilla. Ja jos niistä kumpikaan ei sovi minulle, olisi sekin suotavaa havaita. Ja nähdä ehkä välähdyksiä jostain aivan uudesta, jota koskaan ei ole ajatellutkaan. Toivon kuitenkin, että kelkkani ei täysin kääntyisi näissä ammatinvalinta-asioissa, olisi ehkä karmaisevaa huomata, että haluankin apteekkariksi sosionomin sijaan :D Mutta tulevaisuus ja välivuosi sen näyttäköön.

Hyvää alkavaa viikkoa jokaiselle! 

~ Roosa ~