tiistai 23. heinäkuuta 2013

Tammerfest ja aikas täydellinen PMMP (!!!)


On tässä jotain hyvääkin tapahtunut vastoinkäymisien ohella - onneksi :)
   Olin siis lauantaina lapsuuden ystäväni kanssa Tampereella Tammerfesteillä! Upea reissu, anto jotenkin hirveen paljon iloa ja voimavaroja elämään, ihmissuhdekiemuran ja miltei jokapäiväisten päänsärkyjen/migreenien siivittämään arkeen. Onneksi tuolloin lauantaina niistä ei ollut tietoakaan :)
   Lähdettiin siis rakkaan ystäväni kanssa Tampereelle junalla alkuiltapäivästä, saatiin Sokos Hotel Villan sikahieno huone käyttöön klo. 15. Sitten syötiin paikallisessa pizzeriassa, hotellihuoneelle vielä kääntymään ja kohti Ratinaa.
   Paikalle päästiin just kun Jonne Aaron lopetteli. Istuttiin rinteeseen pinkkien muovikassiemme päälle ja alettiin kuunnella Jukka Poikaa. Hyvä oli, mutta omanlaisensa lavakarisma vaati totuttelua. Mutta ehdottomasti jatkan kyseisen artistin fanittamista. Tulihan Jukan fanipaitakin ostettua ;)
   Yötä kuunneltiin siinä hetki, hyvä tämäkin bändi. Biisit jopa tutumpia kuin Jukka Pojan, kiitos vanhempien levytarjonnan (meillähän kuunnellaan enimmäkseen kotimaista suomirockia ja -poppia). Vähän kyllä taas nauratti Ollin esiintymisasento - aina se jalat haara-asennossa ja jalkojen poljenta :D Yön keikan aikana vielä kierreltiin myyntikojuissa ja tarttuipa mukaan PMMP:n fanipaita ja vähän myöhemmin se Jukka Pojankin :) Käytiin siinä vielä anniskelu-alueella nauttimassa yhdet ja syömässä kunnon festariruokaa. Itsehän en siis paljoa tuota alkomahoolia juoda, koska pitää pystyä epilepsialääkkeetkin ottamaan...ja sitä paitsi: siellä ei ollut kuin omenasiideriä, joka mun makuun vielä just ja just meni. Kyllä tuli huomattua, että mä oon enemmän makeitten perään :D
    Irinan keikan kääntyessä puoleen väliin mentiin jo varmistamaan paikkojamme sen illan odotetuimman artistin keikkaa varten, ihana PMMP! Saatiinkiin ihan hyvät paikat läheltä lavaa. Sitten vain odoteltiin ja kuunneltiin Irinan loppukeikka :)
   Minähän olen siis PMMP:n suuri fani, jos joku ei sitä vielä ole tästä postauksesta osannut päätellä. Omistan kaikki CD:t, paitsi lastenlevyn (joka löytyy siskoiltani) ja Kovemmat kädet - albumista multa löytyy vain se kumipainos. Ikä ei ole koskaan riittänyt keikoille ja aikaisemmin yksi keikka jäi käymättä Paulan sairastumisen takia. Nyt kun bändi lopettaa syksyllä oli pakko päästä kuuntelemaan! Vielä taustalta löytyy yksi syy - mun rakas sielunsiskoni ja kohtalontoverini siis kuoli reilu vuosi sitten. Meillä oli unelmana lähteä heti kun 18 tulisi täyteen PMMP:n keikalle, oltiin molemmat faneja. Ystäväni kannusti unelmiin ja niiden toteuttamiseen. Hän myös piti itse kaikki lupauksensa. Ja vaikka meistä kahdesta vain minulle 18 tuli täyteen, halusin pitää oman osani lupauksesta, sillä ystävänikin piti omansa.  Niinpä minä kävin katsomassa sen PMMP:n keikan, enkä pettynyt. Vaikka tuntuikin siltä, että yhden ihmisen olisi pitänyt olla siellä kanssamme kiljumassa, huutamassa, tanssimassa ja laulamassa minä tiedän, että ystäväni teki sitä sydämessäni. Ja varmasti hän on minusta ylpeä, minä ainakin olen, en olisi uskonut pystyväni tekemään sitä ja vieläpä nauttimaan.
    <3Mutta minä tein sen ja nautin joka hetkestä! <3
~ Roosa ~ 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3