Hammaslääkärikäynti 30.12.2015

Hipshei ja hyvää alkanutta vuotta 2016 kaikille! Niin kuin muidenkin ajatuksia herättävien tapahtumien jälkeen, en nytkään pystynyt heti hammaslääkärikäynnin jälkeen kertomaan teille siellä puhutuista jutuista. Vaadin itselleni taas sen käsittelyajan, jolloin kelailin itsekseni, mitä tapahtui, mistä puhuttiin ja minne ollaan menossa. Nyt kuitenkin muutaman päivän jälkeen on aika kertoa teillekin tuosta käynnistä.
   Paikalla oli kirurgi ja hammasortopedi. Aluksi he katsoivat purukalustoni läpi ja keskustelivat varsin yksimielisesti siitä, mitkä hampaat lähtee ja kuinka monimilliset ruuvit tonne leukaluuhun porataan. Oikeastaan tuon tsekkauksen jälkeen kirurgi lähti ja jäimme ortopedin kanssa vielä tsekkailemaan purukiskoni tilanteen. Tällä kertaa kulutus oli ollut niin tasaista, että akryyliä ei tarvinnut lisätä ollenkaan.
   Noiden jälkeen esitin omat kysmykseni ortopedille. Ensinnäkään en saa anestesiahoitaja-kummitätiäni mukaan nukutustilanteeseen. Kummitätini toimii leikkaussalissa Jämsässä anestisiahoitajana. Turvallisuusmääräykset ovat Jyväskylän keskussairaalassa kuitenkin niin tarkat, ettei ketään ulkopuolisia oteta edes nukutustilanteen ajaksi mukaan saliin. Tämä vetää mieleni apeaksi, vaikka osasin varautua moiseen vastaukseen. 
   Minulle tullaan laittamaan lisää hammasluuta leikkauksen aikana. Lisähammasluu pyrytään saamaan ensisijaisesti omasta leuastani. Jos oma hammasluuni ei riitä, sekoitetaan siihen keinoluuta mukaan. 
   Käytännössä kaikki maitohampaani ja huonokuntoiset rautahampaat poistetaan. Yläykköset jää ja ilmeisesti (?) myös päällystetyt neljä alaetuhammasta. Ainakaan kirurgi ja ortopedi eivät puhuneet niiden poistosta mitään. Jäin tosiaan käynnin jälkeen tätä ihmettelemään kovasti. Olen aina luullut, että alaetuhampaat lähtee. Mutta tarkistan tämän asian ensi käynnillä, joka on ilmeisemmin helmikuussa. Jos nämä neljä hammasta jäävät, olisi itsellä kova toive sen suhteen, että ne päällystettäisiin uudelleen. Muovipinta kun on jo hieman kellastunut. Olisi kiva saada valkoisemmat hampaat kuin mitä nämä nyt kymmenen vuoden "käytön" jälkeen ovat.
   Järkytys oli suuri sen suhteen, kuinka kauan leikkauksessa leukaluuhuni porattavien titaanijuurien luutuminen kestää. Minulle on joskus sanottu, että titaanin luutuminen kestää noin kuukauden verran. Ajattelin vielä varmistaa asian. Aika shokkiuutinen oli minulle, kun ortopedi sanoi, että minun kohdallani luutuminen kestää ainakin 6 kuukautta (!!!!!!). Syynä on se, että juurten lisäksi minulle lisätään sitä hammasluuta. Hammasluun luutuminen kestää nimittäin paljon kauemmin. Hampaiden kruunujahan ei tietystikään voida kiinnittää ennen juurten ja hammasluun kunnollista luutumista, se oli minulle jo ennestään selvää. Mutta kukaan ei ollut puhunut puolen vuoden odottelusta.
   Tuon puolen vuoden ajaksi minulle ei tehdä mitään erillisiä tekareita. Myös tämän kysäisin. Mennään siis alle kymmenellä hampaalla puoli vuotta. Tämä oli minulle erittäin suuri järkytys. Tietysti nyt kun järjellä ajattelee, luutuminen ei tapahtuisi ikinä kunnolla, jos leukaluun päällä olisi erilliset tekarit, jotka liikkuisivat. Mistään siltarakenteistakaan ei voi puhua, kun ei ole hampaita, joihin ne voisi kiinnittää. 
   Onneksi en lähtenyt kysymään harkkapaikkaa rippikoulutyöhön ensi kesäksi. Ensinnäkin olen varmaan tosi hurjan näköinen jonkin aikaa. En siis ulkonäöllisesti työkunnossa. Turvotus on varmasti jäätävää, luulen, etten edes tunnista hetkeen itseäni peilistä. Toisekseen, tuo alle kymmenellä hampaalla eläminen puolen vuoden ajan tuntuu estetiikan ja syömisen kannalta tosi kovalta palalta kurkussa. Ehkei toi syöminenkään, kyllä sen varmaan jotenkin jaksaa. Mutta toi esteettinen puoli...
   Mulle ulkonäkö sinänsä ei oo koskaan ollut tärkein asia elämässä. Voin mennä kouluun meikittä ja tukka hujan hajan, jos aamu on ollut kiireinen. Mutta hampaat on olleet mulle iso asia. Tässä nyt mietin, haluanko näyttäytyä kesällä kellekään (ei nyt mietitä vielä edes syksyä) vai olenko vain täällä kotona Jämsässä sulkeutuneena piha-aittaani ja kirjoitan opinnäytetyön teoriaosuutta. Kuinka pitkään kasvoni ovat turvotuksen vallassa? Miltä puheeni kuulostaa? Uskallanko puhua muille kuin perheenjäsenille vai jäänkö vain häpeän valtaan? Vaikka asialle on hyvä selitys ja tilanne on väliaikainen, tää tuntuu älyttömältä tuomiolta. Että antakaa mun nyt tämä(kin) kestää. No, tuon ripariharkan suoritan sitten jossain muussa välissä, harkkaopen kanssa ollaan tästäkin vaihtoehdosta alustavasti puhuttu.
   Leikkauksen päivämäärästä ei vielä puhuttu mitään. Muuta kuin että toukokuussa. Kirurgi, joka näitä on paljon tehnyt, olisi puheittensa mukaan ilmeisesti halunnut vielä odottaa muutaman vuoden. Lopputulos olisi seitsemänkymppisenä varmaankin parempi, jos odotettaisiin mut kaksvitoseksi. Mutta musta tuntuu, ellen mä tee tätä nyt, en kykene tähän ikinä. Tässä on ooteltu niin monta vuotta, kierrelty ja käännelty. Mieluummin teen tän nyt, kun ei oo kuin vaan opiskelut hankaloittamassa tilannetta. Perheen ja töitten kanssa tää olisi paljon haastavampaa. Enkä mä tiedä, kestäiskö mun hampaat vielä niin monta vuotta. No anyway...leikkaus on nyt sitten toukokuussa. Tuskin ne lääkärit ja kirurgit ois suostunu tähän nyt, jos lopputulos olisi tosi huono. Tän on pakko onnistua. Niin mä kovasti uskon.
   Nyt oottelen helmikuulle aikaa röntgen-kuviin. Loppukeväästä on sitten aikaa psykologille, jonne saan toivottavasti useamman kuin yhden ajan. Tuli tätäkin kirjoittaessa sen verran kyyneleitä silmäkulmiin... 

Mutta jos positiivisesti ajattelee, saan toivon mukaan tänä vuonna joululahjaksi uudet hampaat! ;)

~ Roosa ~