Toivepostaus: IP & elämänvalinnat

Tässäpä ensimmäinen postauksista, jota toivottiin - eli miten perussairauteni ja sen mukanaan tuomat oireet ovat vaikuttaneet elämänvalintoihini, suurempiin ja pienempiin.

1. Ajokortti

Sitä ei tule mun lompakosta koskaan löytymään epilepsia/CP/toinen silmä sokea-yhdistelmästä johtuen. Tää ei oo periaatteessa "elämänvalinta", täähän on ylhäältäpäin mulle annettu. Mut eka sellanen konkreettinen juttu, mihin vamma vaikuttaa. Ja taas toisaalta kortittomuus se vasta vaikuttaakin muihin valintoihin, esimerkiksi seuraavaan.

2. Asuminen

Olen pienestä pitäen ollut itsenäinen, enkä edelleenkään halua olla liiaksi riippuvainen toisista. Ajokortittomana on aika selvää, että haluaa asua lähellä palveluita, jotta voi hoitaa omia asioitaan itsenäisesti ja omatoimisesti. Mun kämpältä on keskustaan 500 metriä ja isompiin sekä opiskelijaystävällisempiin ruokakauppoihin (lue: Prismaan ja Lidliin) 2,5 kilometriä. Sen verran, että jaksaa välillä ärsytystä uhmaten kantaa ne ruokakassit pahimmassakin räntäsateessa kotia jääkaappiin asti. Yksiö taas on ehdoton migreenin ja erinäisten kiputilojen vuoksi. Edelleen on välillä päiviä, jolloin voin koulun jälkeen vain kömpiä peiton alle lääkittynä ja kylmä/kuumahauteella varustettuna odottamaan kivuttomampaa huomista. Ei sellainen onnistuisi rauhattomammassa ympäristössä, esim. solussa...ei sitten millään.

   Jos taas ajatellaan tulevaisuutta ja sen haaveita, toivon asuvani perheellisenä omakotitalossa, rauhallisella alueella, mutta kuitenkin lähellä palveluita, jonne pääsee kätevästi jalan, pyöräillen tai bussilla. En tulevaisuudessakaan halua olla riippuvainen toisen ajokortista ja -taidosta. Lisäksi tulen varmasti rakentamaan elämäni yhteen kaupunkiin jatkuvan muuttolaatikkorumban sijasta. Vamman kannalta helpoin sekä parhain ratkaisu on, että hoitosuhde pysyy pitkään saman sairaanhoitopiirin ja samojen ammattilaisten käsissä. Jatkuva ammattilaisten vaihtuminen voi viedä siihen, ettei mikään hoito lähde rullaamaan kunnolla eteenpäin eikä kellään ole kokonaiskuvaa terveydentilastani. Eikä se olisi missään tapauksessa toivottavaa. Siispä yks koti ja kotipaikkakunta tilaukseen tulevaisuuden varalle (miestä unohtamatta...), kiitos!  ;)

3. Koulutus

Tällä sairauslistalla ei kyllä työskenneltäisi lentäjänä tai sairaanhoitajana. Tuskin sisustusarkkitehtinakaan toisen silmän sokeuden vuoksi. Joillekin aloille kun on omat pääsyvaatimuksensa. Onneksi mun lempiammatit ovat aina liittyneet kasvattamiseen ja opettamiseen, siis ammatteihin, joissa pystyn vamman kanssa työskentelemään. Haaveita riitti lapsuudessa perhepäivähoitajana työskentelemisestä, luokanopettajana toimimiseen asti. Kuitenkin lukioikäisenä kiinnostus nuorisotyöhön heräsi ja sillä tiellä ollaan. 

   Itse koen, että vamma ei ole haitannut opiskelujani mitenkään, päinvastoin - koen siitä olevan hyötyä nyt ja työelämässä. Asioita osaa katsoa vähän eri perspektiivistä ja voin olla lapsille ja nuorille se positiivinen esikuva siitä, että erilaisuus on rikkautta. Että sä oot arvokas ja rakastettava tyyppi just sellaisena kuin oot. 

4. Alkoholi

Ei näillä lääkityksillä. Tietysti voisin valita toisinkin ja olla välittämättä dosetin ja lääkekaapin sisällöstä, mutta siinä vois käydä tosi huonosti. Nyt kun oon päässy tästä "juomattomuustuomiosta" yli, niin ei kyllä enää harmita kuulua siihen marginaalin, joka aamulla muistaa kaiken tapahtuneen. En ois kyllä tässä tilanteessa ilman mun huippuja luokkatovereita. En voi kai koskaan kiittää heitä tarpeeksi siitä, että se on heille yks ja hailee, et Roosa on baarissa vesilinjalla. Käskevät vain hakemaan holittoman vaihtoehdon nenän eteen ja sen jälkeen tanssilattialle bailaamaan.

5. Kenkävalinnat

Lisäselvityksiä tuskin tarvitaan...

6. Harrastukset

 Mieluusti sellainen, jossa saan edetä omaa tahtiani ja tehdä omia ratkaisujani. Sellainen harrastus, jossa saan olla itseni herra - niin kuin bloggaus, muu kirjoittaminen tai vaikka laulaminen. Joukkuelajit jätän muille, samoin kaikki sorminäppäryyttä vaativat jutut. En oo kyllä koskaan ollut sellaisista harrastuksista kiinnostunutkaan. Okei, pari vuotta soitin pianoa, mutta sitten kyllästyin soittoläksyihin. Kuorossa ja laulutunneilla oon sen sijaan käynyt paljonkin. Nyt mitään kuoroharrastusta ei ole, mutta hätä ei ole onneksi tämännäköinen! Jos haluan lauleskella, voin koska tahansa pistää veljet säestään kitaralla...täytyyhän heidän olemassaolostaan olla mulle jotain hyötyäkin! ;)

7. Arjen suunnitelmallisuus

Kalenteri on mun kaveri. Vamman hoitoon liittyvät asiat (milloin fysioterapiaan, muista soittaa hammaspolille..) yhdistettynä koulukiireisiin ja vapaa-aikaan vaatii suunnittelua. Etenkin mun pää vaatii tasapainoista arkea, muuten iskee migreenillä. Tavallinen arki varustettuna silloin tällöin pienillä (kalenteriin merkatuilla) irtiotoilla on sitä parasta mahdollista elämää. <3

8. Raha-asiat

Oon kotoa saanu sen kasvatuksen, että raha-asioiden suhteen kannattaa olla tarkka. Vamma tuo raha-asioista huolehtimiseen kuitenkin ihan uuden levelin...esimerkiksi täydennänkö meikkivarastoani vai ostanko migrenilääkkeet? Entä minkä kuun varoista maksan hammaslääkärikäyntini? Ilman perusvammaistukea en varmastikaan pärjäisi lääke- ja poliklinikkamaksujen kanssa. Olen myös todennut, että vammaisena laatuun kannattaa panostaa pienemmissäkin ja arkisimmissakin jutuissa. Maksan mieluusti enemmän siitä, että jokin laite on helppokäyttöinen, kuin että siinä on miljoona pientä ja helpostirikkoutuvaa osasta, joita pitää osata käsitellä tarkasti.

9. Ota apu vastaan tai pyydä sitä rohkeasti

Välillä täytyy osata myöntää itselleen, ettei kykene johonkin yksin. Esimerkiksi verhojen ripustamiseen tai polkupyörän kantamiseen parvekkeelle talven ajaksi. On osattava nöyrtyä ja pyytää apua kaverilta. Kiitokseksi voi sitten viedä vaikka toisen pizzalle tai mennä tiskaamaan kaverin tiskit.

 

10. Asenne

Se, pärjääkö vamman kanssa tai voiko elää mielekästä elämää vammasta huolimatta, riippuu mun mielestä paljon omasta asenteesta. Mä oon päättänyt suhtautua asioihin positiivisesti ja jos ei muuta, niin musta huumori kunniaan! Tietysti on vammaisia, jotka eivät pysty elämään yhtä "normaalisti" kuin minä elän vammani kanssa. Se on heille yksinkertaisesti mahdotonta esimerkiksi kehitysvammaisuudesta johtuen. Mutta uskon, että jokainen vammainen (oli kyseessä sitten kehitysvammainen tai liikuntavammainen) voi elää mielekästä elämää. Mielekkyys kun tarkoittaa jokaiselle eri asioita. Ja on mullakin välillä niitä päiviä kun kiroan koko IP:n olemassaolon elämässäni ja soitan itkupuheluita äidille. Mutta sitten aina lopulta tajuan, ettei märehtiminen auta mitään. Elämä on liian lyhyt sellaiseen. Jos mä oon päässy jo näin pitkälle elämässäni sillä, että uskon itseeni ja mahdollisuuksiini heikkouksieni sijaan, kuinka upeita hetkiä tulevaisuudella onkaan mulle annettavanaan!

Tässäpä kymmenen sellasta juttua, joihin näen vammalla olleen vaikutusta mun elämässä. Osa näistä on konkreettisempia juttuja kuin osa, mutta halusin ottaa tähän aiheeseen monta eri näkökulmaa (toivottavasti tajusitte, mitä tällä tarkoitan). Jotkut jutut oli myös teille varmasti tuttuja edellisistä postauksista. Yritin kuitenkin tuoda jotain uutta mukaan, toivottavasti onnistuin!

~ Roosa ~ 

//Innostuin taas pitkästä aikaa kuvaileen kunnon kameralla. Tollainen projekti oli perheenjäsenten kanssa joululomalla työn alla ;)