Uuden vuoden toivotus

En ole välittänyt uuden vuoden juhlimisesta sitten yläkouluiän. En tiedä, mikä siinä on - olen kokenut uuden vuoden juhlimisen vaan jotenkin turhana. Tiedän, että on hiukan marttyyrimaista sanoa näin, mutta oman lisänsä tähän on varmasti tuonut se, ettei mulla ole ollut ketään muita kuin perheenjäsenet, joiden kanssa vuoden vaihtumista kilistellä. 
   Ehkä syynä tähän välinpitämättömyyteen on myös omanlainen ahdistus, minkä kätken pintani alle. En tiedä millä tuurilla kaikki elämäni kriisit ovat monena vuonna painottuneet loppusyksyyn: terveysongelmat, ihmissuhteiden katkeamiset sun muut. Vuoden vaihtuessa olen yleensä uuden kynnyksellä ja stressaan tulevasta todella paljon - varsinkin kun monilla on tapana vielä toivottaa parempaa uutta vuotta. 
   Kukaan ei voi oikeasti tietää, millainen omasta tai lähimmäisen vuodesta tulee. Siitä voi tulla parempi kuin edellisestä tai siitä voi tulla huono, pahimmassa tapauksessa tosi huono. Sen näkee vasta elämällä. 

Olen kokonaisuutena tyytyväinen kuluneeseen vuoteen. Alkuvuodesta en tosin juurikaan muista mitään, mutta se kertoo siitä, että tekemistä koulun kanssa riitti. Koulu ja opinnot ovat kuitenkin tuoneet stressistä huolimatta paljon iloa, naurua ja upeita ihmisiä elämääni. Eli muistamattomuudesta huolimatta ei pidä luulla, että alkuvuosi olisi ollut pelkkää tuskaa ja hikeä täynnä - se oli täynnä tavallista opiskelija-arkea. Ja tavallinen arki on mielestäni parasta.
   Kesällä pääsin kokeilemaan siipiäni työelämässä, seinäjoen alueseurakunnan kesätyöntekijänä. Kahdella poikaleirillä ja kahdella rippileirillä pääsin rakentamaan työminääni. Tapasin upeita nuoria ja työkaverit olivat mukavia. Sain paljon neuvoja tulevaan sekä rutkasti kehuja. Loppukesästä uskalsin jopa myöntää itselleni, että kyllä mä osaan. Olen tosi kiitollinen tuosta työkesästä. Varsinkin Ahvenanmaalla koettu rippileiri ihmisineen tulee jäämään sydämeeni ikiajoiksi. Voi kuinka hämmentyneen siunattu olo on tuosta Saaristoriparista.  

Loppukesästä oli onneksi kuukauden verran aikaa pelkästään lomailua varten. Tuo kuukausi oli yllätyksekseni jopa liiankin pitkä aika olla ilman kummempia aikatauluja ja deadlineja. Niinpä koulun jatkuminen ja tutorointitehtävien alkaminen tulivat just sopivaan paikkaan. 
   Syksy menikin sitten jopa liiankin nopeasti. Tiesin etukäteen, että syksy tulee olemaan rankka. Niinpä puolessa välin syyslukukautta tein tietoisen päätöksen: en stressaisi turhista. Menin koulutehtävä kerrallaan ja luotin vain siihen, että kaikki tulee hoidettua ajallaan. Niinhän tulikin. Olen tuohon stressaamattomuus-päätökseeni näin jälkikäteen ajateltuna äärimmäisen tyytyväinen. En olisi muuten välttämättä jaksanut. Ehkä alitajunta tiesi, että elämä tulisi minua muilla osa-alueilla pyörittämään ihan 6-0. Mutta nyt se pyöritys on ohi - selvisin.
   On loppuvuosi ja olen jälleen uuden kynnyksellä. Toivoen, että tuleva vuosi olisi parempi, mutta ymmärtäen sen, ettei elämää voi käsikirjoittaa juuri mitenkään etukäteen.

Niinpä en toivota teille lukijoille parempaa uutta vuotta. En oikeastaan onnellista uutta vuottakaan. Sen sijaan haluan sanoa teille seuraavaa:

Elä jokainen vuoden 2016 päivä koko voimallasi. Naura kun naurattaa, itke kun itkettää ja hymyile leveästi kun siihen on aihetta. Älä piilota tunteitasi tai etenkään kiellä niitä. Sillä juuri silloin, kun tunteiden annetaan nousta pintaan sellaisina kuin ne tulevat, on ihminen aidoimmillaan. 
    Astu rohkeasti eteenpäin silloinkin kun pelottaa. Sillä sä et voi tietää mitä saatat menettää, jos jäät. Mistä kaikesta voit jäädä patsi. Usko mua, rohkeus kannattaa.
   Sanoilla on valtava voima. Niinpä älä jätä huomiseen sitä, minkä voit sanoa toiselle jo tänään. Kannusta ja kiitä. Neuvo ja rohkaise. Sano jotain kivaa ja piristävää toisille silloinkin, kun ei edes tarvitsisi. Sillä koskaan et voi tietää, milloin se on liian myöhäistä. Kun laittaa hyvän kiertämään, saa siitä itsellensäkin ainakin palan takaisin. Ellei kaksikin. Niin...ja muista pyytää ja antaa anteeksi. Muista antaa anteeksi myös itsellesi.
   Älä pelkää sitä, että mokaat. Tai että jotain menee rikki. Sä selviät kyllä. Ilman noita elämän säröjä me ei koskaan voitaisi jatkaa matkaa viisaampina eteenpäin. Äläkä etenkään kadu noita elämäsi synkimpiä päiviä ja sirpaleita. Siinä, että uskalsi ja epäonnistui, ei ole mitään kaduttavaa. Usko tämäkin: enemmän sä olisit katunut, jos et olisi uskaltanut laisinkaan. Muista, että niin kauan kuin on elämää, on aamuja ja uusia alkuja. 
   Tee aina välistä jotain hauskaa ja rentouttavaa - vaikka useamminkin. Työt tai opiskelut eivät nimittäin lopu niitä tekemällä. Sitä jaksaa yllättävän paljon enemmän, kun tekee välillä jotain, mistä tykkää.
   Unelmoi ja isosti. Unelmat eivät kuitenkaan ole tehty pelkästään haaveiltaviksi. Joten entäpä jos uskoisit niihin ja tekisit jotain niiden saavuttamiseksi. Ei olemassa yhtäkään niin suurta unelmaa, ettei sitä voisi tavalla tai toisella saavuttaa. Muttei ole olemassa myöskään yhtään niin pientä haavetta, ettei se olisi toteuttamisen arvoinen. Anna vain palaa! 
   Ja viimeiseksi - muista hengittää!

Tule vain vuosi 2016, mä oon valmis!

~ Roosa ~