maanantai 11. toukokuuta 2015

Viikon biisi: Whoever said



Whoever said you couldn’t do it, whoever said you couldn’t change the world
Whoever said you’d never make it, whoever said it was impossible
We bout to do it right now, now, now….

Change the pace up, shake the place up, wake yaself up, right now
Switch the pace up, keep the pace up, wake yaself up

Goes little by little, minimal, who stole my pride, criminal
When my back’s been turned subliminal and I got no words, syllable
I look back when I stood up tall, had my name mapped on the wall
No one ever came, no one said it before, we go through it, we all fall
Who told me to believe the lies and, who said no one hears my cries and
Who was it made you die inside like a fallin soldier behind enemy lines and
Who was it that betrayed my trust and it cuts so deep I could self-combust
Who was it that told me that, I’ma take it back

You don’t even know how strong you are, you don’t even know you’re popular
When a man that was sent down went down, got blazed went back up and he touched the bar
He said with faith like mustard seeds, mountains move and that must mean we
Have the power to tower above all the cowers, trust me B

I see you goin through it, I know where you are
To me you’re like a diamond, no, a shooting star
Yea, and stars are meant to shine
We got a full house here tonight but none two of a kind
Everybody’s different, perfectly made
Example of perfection, hammocks in the shade
So get up, shake off your past
I’m telling you I got your back

Pistetääs vähän gospelia tähän väliin taas. Eikä ainoastaan sen takia, että tässä on yks maallisempi biisi välissä, vaan ihan siksi, koska tää on mulle tosi tärkeä kipale. 
   Tää biisi sopii tosi hyvin mun moneen elämäntilanteeseen. Kun mä synnyin, ei tiedetty, kävelenkö koskaan. Ei tiedetty, kasvaako mulle tukkaa juuri nimeksikään päähän. Hämärän peitossa oli myös se, voinko käydä kouluni normaalissa perusopetuksessa.
   Vanhempana mua kiusattiin, sain tuntea, miltä tuntuu kun ei ole yhtään mitään. Uskoin valheisiin. Lukiossa ollessani toisella luokalla muutamat opettajat epäilivät vieläkin, pystynkö kirjoittamaan ylioppilaaksi kolmessa vuodessa plus saamaan sen lukion päästötodistuksen. Olin ekavuodesta yhden jakson verran siellä sairaalassa ja kursseista jäljessä. Mulle suositeltiin opintojen venyttämistä 3,5 vuoteen. Vain äitini, oponi ja minä itse uskoimme siihen, että voisin suorittaa lukion & kirjoittaa ylioppilaaksi varmasti 3 vuodessa.
   P*skat kaikelle. Mä opin kävelemään 1,5 vuoden iässä, vähän myöhemmin kuin muut ikäiseni, mutta opinpa kuitenkin. Mulle tuli tukkaa niin paljon ja paksusti, että voisin milloin tahansa lahjoittaa puolet siitä kaikille maailman kaljuille ihmisille. P*skat kouluepäilyksille - mä kävin normalin perusopetuksen, menestyin hyvin ja olin opettajien mukaan mallioppilas. P*skat lukiohenkilökunnan epäilyksistä, mä painoin kaasua ja suoritin opinnot ajallaan hyvin arvosanoin ja painoin lakin päähän 1.6.2013. Ylpeänä saavutuksestani.
   En päässyt heti jatko-opintoihin. Se satutti ja ärsytti. Mutta kohtalolla oli sormensa pelissä tässäkin jutussa. Opettavaisen välivuoden jälkeen menin uudella ja vahvemmalla päättäväisyydellä pääsykokeisiin Ylivieskaan. 300 km siihen ilmansuuntaan, mihin en ikinä ennen ollut ajatellutkaan lähteväni opiskelemaan. Menin, tajusin et tää on sitä mitä haluan, näytin mistä tää nainen on tehty ja pääsin sisään unelmieni kouluun!
   Nyt tää LZ7:n kappale muistuttaa mua kuluneesta kouluvuodesta. Olin varma, että vähintäänkin kuolisin. Mutta jokin pieni toivon kipinä huusi mulle käheellä äänellään aina epätoivon iskiessä: Sä pystyt siihen! Ja mä pystyin. Kun opinnot löi päin kasvoja, mä löin takaisin, suljin Bloggerin, laitoin Wordin laulamaan ja palautuslaatikot naksumaan. Nyt pystyn melkein onnittelemaan itseäni - yhtä esseetä vaille valmista! Huomenna mä lähden Jämsään, pidän parin päivän lukuloman ja alan sitten uudella draivilla kirjoittamaan etiikkaa. Kyllä tää vielä valmiiksi tulee! Palkinnoksi voin päivitellä blogia  pari viikkoa tiuhempaan tahtiin ennen kesätöiden alkua.

Sanonkin sulle: Älä koskaan anna toisten epäilyksien tuhota sun elämääsi ja unelmiasi. Sä elät vain kerran - usko unelmiisi, pieniin suuriin toiveisiin. Elä ne todeksi. Ja kun toiset sanoo, ettet sä pysty siihen, näytä muille ja ennen kaikkea itsellesi, että todellakin pystyt!

~ Roosa ~


2 kommenttia:

  1. Kiitos ajatuksistasi. Tuli mieleen kysymys, ajateltiinko sinulta puuttuvan hiukset IP:n takia?Äiti kertoi aika hiljattain, että minun paksu tukkani väitettiin olevan yksi IP:n "oire".???
    Minä olin vuoden kirjoitusten jälkeen Turun kritillisessä opistossa yhden talven ja muistan selvästi, miten tapasin koulun alkaessa tulevan kämppäkaverini. Hän oli ollut siellä edellisenkin vuoden ja osasi kertoa, että siellä voi opiskella iltaisin viittomakieltä. Jotenkuten tiesin, mitä viittomakieli on. Nyt vuosien päästä olen voinut sanoa, että olen hänen poikansa kummitäti eli yhteydet ovat säilyneet sieltä 80-luvun puolivälistä. Myös viittominen on ollut meille kummallekin tärkeää myöhemmin. Tämä samainen kummipoika oppi puheen tukiviittomien avulla ja nyt minä tarvitsen viittomataitoa lähes päivittäin töissä.Eli sieltä opiskeluympyröistä voi saada kauas kantavia asioita elämään.

    Hyvää kevään jatkoa, terv. Tuula

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heippa! Juurikin näin, koska IP:tä sairastavia naisia ja tyttöjä oli niin harvassa, moni asia oli ensimmäisten vuosien aikana epäselvää. Mutta ripsettömänä, ripsettömänä ja kaljuna syntyminen taitaakin olla meidän perheen lasten "juttu" - kaikki me viisi olemme syntyneet ilman hiusten hiusta puhumattakaan ripsistä tai kulmakarvoista. Muut sisaruksenihan ovat terveitä :)

      IP:n hiusoireista tiedetään sanoa, että yleensä päälaelta löytyy kalju kohta (alopecia-läiskä) ja hiuslaatu voi olla hyvinkin karheaa. Itsellänihän näin on. Hiuksen tuuheudesta en osaa sanoa IP:n osalta, mutta voipi olla. Karheushan toisaalta voi tehdä tukasta paksun ja pöyhkeän. Joka tapauksessa tukkaa löytyy, sehän on pääasia. :)

      Kiva, että Turun ajoiltasi on säilynyt tuttavuuksia tänne asti! Hyvää kevättä ja kirjoittelemisiin :)

      Poista

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3