Asiat alkaa järjestyä...

Nyt on vihdoin  muutto hoidettu loppuun ja huomenna ensimmäinen viikko tullut tässä omassa yksiössäni asuttua. Nyt kun kaikki alun kiireelliset asiat on tullut hoidettua, tavarat ovat löytäneet tiensä paikoilleen ja ensimmäiset vieraatkin on kestitty, on korkea aika esitellä tätä asuntoa teillekin (sekä kertoa tietysti kuulumisia..). :)

Anteeksi kuvien laatu: pokkarikamera ei ollut mun ystävä tänään...

Mun rakkain ja uusin taulu: riparipostien/sydämien parhaimmisto sekä konfiskuvat <3

"Voit tehdä ja mennä nainen, sanon sulle: Uneksi lennä."

Asunto: Yksiöni sijaitsee kotikaupunkini keskustassa, ihan joen varrella. Neliöitä on hulppeat 32 ja omistan jopa pienen, hieman alle 1mx1m parvekkeen puolikkaalla jokinäkymällä (!!). Pientä pintaremonttia tämä olisi ehkä kaivannut (niin sanoi myös vuokraisäntä), mutta tauluja, mattoja ja iso expedit-hyllykkö vain reikäisten/muuten huonojen kohtien peitoksi. Niin ja tietysti iso siivousurakka - sen jälkeen tästä tuli tosi hyvä, vaikka itse sanonkin!
   Tämä kämppä on siis yksityiseltä vuokrattu, vuokra on 340 plus vesimaksu (kiinteä) ja sähkö (kulutuksen mukaan). Taloyhtiö on toosi rauhallinen, osaketalo, jossa asuu enimmäkseen keski-ikäisiä ja vanhuksia. Naapurista ei kuulu koskaan mitään ääniä, joten en yhtään tiedä, milloin ne on kotona, puhumattakaan, kuka/ketkä siinä asuu ja aiheutanko itse meteliä! :D Muta noh, hos tässä vuoden aikana oppisi tuntemaan naapurinsakin! :)
   Ööö, mitäs vielä? Tää on siis 60-luvun talo ja esim. mun keittiö on alkuperäinen kuuskytluvun keitokomero puuovineen ja lankavetimineen. Mutta tosi hyvässä kunnossa, vielä kun äiti pesi sen kunnolla. Hella ja jää-viileäkaappi ovat sentään tuoreempaa vuosikertaa :D Ja Ikkunat,parveke, ulko-ovi ja kylppäri on uusittu vuonna 2010, I like it! Ja koska täällä pääsee kerrostalon sisälle vain avaimilla tai summeria soittamalla niin sillä tavalla saa nukkua yönsäkin rauhassa. Huomattavasti rauhoittaa, kun käytiin katsomassa kahta kaupungin vuokrakämppääkin. Niissä ongelmana tietysti olivat ne spurgut. Mutta täällä ei sellasia onneksi asu. Ja minäkin ajattelen olevani nuori aikuinen rauhallisimmasta päästä kuitenkin.
   Asumistuki päätös pistetty Kelaan viime maanataina, n. kuukauden pitäisi käsittelyn kestää. Voi olla, että saisin jopa korotettua asumislisää, kun on toi ikkuna/parveke remppa tehty koko taloon. Saas' nähdä, nyt vain odotellaan ja maksetaan kulut siihen asti yo-kassasta!

Työ: Mä sain töitä! Kyllä! Huomenna olisi tarkoitus aloittaa alakoulussa 3-4 luokkien solussa koulunkäyntiavustajana työmarkkinatuella. Oon jouluun asti ainaskin siellä. :) Ja mikä ihaninta, olen itsekin saanut käydä tuota koulua, joten olo on vähän niin kuin kotiin palaisi: tilat ja henkilökunta tuttuja jo entuudestaan. Helppo on tämän tytön siellä huomenna aloittaa <3
    Kaikki ei kylläkään mennyt niin kuin Strömsössä tämän naisen kohdalla työkkörin suhteen: mun piti alunperin mennä sinne kuntouttavan työtoiminnan kautta, jota säännöistä huolimatta (väh. 5 vuotta työttömänä) soveltaa muhun mun. cp:n ansiosta. Työmarkkinatiella saa olla vaan sen 6 kk töissä saman työnantajan alaisuudessa, kuntouttavalla jopa 12 kk! Mun oma työkkäritäti jäi lomalle, sanoi "Hanki työpaikka, soita mun työkaverille, se hoitaa neuvottelut sun, tökkärin ja sossun kanssa niin pääset aloittamaan." No, eipä ymmärtänyt tämä tonen täti ollenkaan. Pääasia kuitenkin on, että pääsen nyt kuitenkin huomenna aloittamaan hommat jouluun asti koululla, kiitos myös koulun rehtorin. Muta ei epäilystäkään, ettenkö ottaisi mun omaan, mukavaan työkkärin tätiin yhteyttä heti parin viikon päästä kun se palaa lomilta. Oli nimittäin sen verran asiatonta kohtelua työkkärin puolelta! (Saatte asiasta kuulla varmastikin enemmän jossain tulevassa postauksessa..)

Kuntoutus: Mulle tuli aika yksityiselle neurologille Pihlajalinnaan Tampereelle maanantaiksi 19.8.! Koska kuntoutusjutut on menneet päin prinkkalaa jo vuosien ajan (osittain tämä on tietysti perheemmekin harteilla kun vasta nyt aletaan korjailemaan asioita..) olin jo niin tottunut siihen, etten aikaisemmin ole edes huomannut, kuinka paljon se on syönyt mua. Monet itkut on tullut itkettyä tässä kuluneiden viikkojen aikana, milloin fysioterapeutilla, milloin ihan vaan kotona. Muta jos tämä neurologi olisi nyt parempi ja ymmärtäväisempi, sellainen, joka vihdoin alkaisi ottaa kantaa asioihin! Eikä ainakaan pakottaisi pudottamaan taas lääkitystä, just kun oon saanut sen nostettua takaisin. Mulla nimittäin ei oo ollut päivittäisiä migreeni/tensiopäänsärkykohtauksia juuri yhtään!! Perjantaina kävin hakemassa apteekista migreenin kohtauslääkkeitä ja silloin migreni jopa lähti niillä! Valehtelematta mulla on nyt vajaan kolmen viikon aikana särkenyt päätä vain n. 4-5 kertaa. Se on vähän se, verrattuna kuukauden takaiseen. No, toivotaan parasta, kyllä mulla on jo paljon vahvempi tunne siitä, että asiat alkaa selviämään tältäkin osalta kun kämppä ja työkin hoitui aikas kivuttomasti!

Ihanaa sunnuntaita ja alkavaa viikoa kaikille!

~ Roosa ~