Kun lähdin Ahvenanmaalle töihin tiesin odottaa, ettei verkkoyhteydet välttämättä toimi parhaimmalla tavalla. Kuulemani kokemukset tuon saaren verkkoyhteyksien toimivuudesta olivat vaihtelevat. Joillakin oli pelittänyt täydellisesti, joillakin taas ei ollenkaan.
Niinpä en yhtään ihmetellyt, kun saarelle astuttuani luurini ilmoitti internetin toimivan vain roaming-tilassa - jos siis haluaisin tuottaa ihan älyttömän puhelinlaskun isini maksettavaksi. En halunnut. Päätinpä siis selvitä ilman nettiä.
Saunalahden/Elisan tukiasemia ei siis ollut tarpeeksi lähellä. Niillä tyypeillä, joilla oli Soneran liittymä, netin kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Nuorisotyöntekijämme vinkkasi, että yritä saada sun kännykkäsi 3G-tilaan, niin johan pelittää. No, mullahan on vain 3G, ei neljää geetä, joten eipä onnistunut. Tämä upea leirimme isähahmo sanoi myös, että voi jakaa mulle yhteyttä tarvittaessa. Kiitin, mutta sanoin pärjääväni loistavasti ilmankin nykyteknologiaa - onhan sitä ennenkin pärjätty. Laitoin äidille viestiä, että perillä ollaan, netti ei toimi. Jos tarvii saada yhteyttä, niin vanhat kunnon tekstarit ja puhelut toimii.
Viikon aikana puhelimeni nettiyhteys toimi nukkumaan mennessäni puolenyön aikaan noin viiden minuutin ajan - jos makasin tietyssä kohtaa sänkyä ja puhelin oli tarpeeksi korkealla. Se riitti mainiosti.
Suosittelen kyllä jokaiselle netitöntä viikkoa ja elämistä ilman viimehetken teknologiaa. Pystyin keskittymään täysillä jokaiseen hetkeen ja jokaiseen ihmiseen. Pystyin nauttimaan paljon enemmän kaikesta, kun WhatsApp ei häirinnyt joka sekunti tai facebook hälyttänyt. Instagramiinkin kuvat pystyi laittamaan kollaasina sitten paluumatkalla. Ja oli se kyllä ihmeellistä huomata illalla, ettei mun välttis tarvitse ladata kännykkää joka ilta, kun akkua oli jäljellä vielä 80%
Kyllä sitä paluumatkalla mietti, miksi siitä teknologiasta on tullut kaikille niin tärkeää. Miksi sitä puhelinta pitää pyyhkiä joka sekunti. Siellä meren keskellä ja omalla tavallaan luonnonvoimien armoilla tajusi, mikä oikeasti merkkaa. Tämä hetki ja nämä ihmiset. Meiltä jää niin paljon näkemättä ja kokematta, jos yksi ainut puhelin voi saada meidän huomion lähes kokonaan jokaikinen päivä. Oli paljon mukavampaa jutella toisen mietteistä ja ajatuksista kasvokkain kuin lukea niistä fb:n tai instan kautta.
Mä en koskaan ole ollut liikaa teknologian perään. Musta on ihanaa päästä esimerkiksi joka juhannus mökille, jossa kaikki toimi agregaatin voimalla. Eikä agriakaan käynnistetä kuin tarvittaessa. Mökillä pesuvedet tehdään saunan kiukaan vieressä olevassa säiliössä tulikuumaksi lämmitettävästä vedestä sekä jääkylmästä lähdevedestä muoviämpärissä sekoittamalla. Sielläkin sitä aina huomaa, että ei sitä ihminen paljoa tarvitse tullakseen onnelliseksi. Ihminen on luotu elämään luonnon kanssa sopusoinnussa. Me unohdetaan se niin älyttömän helposti tässä uutis- ja elektroniikkapainotteisessa maailmassa.
Jos susta tuntuu, että kaikesta äly-alkuisesta on tullut sulle liian tärkeää, kannustan sua - kokeilepa laittaa se luuri vaikkapa päiväksi kiinni. Älä selaa facebookia, twitteriä tai instaa. Ne ehtii lukea kyllä parin päivän päästäkin. Jos viistoistakesäiset pystyi olemaan mun lisäksi ilman nettiyhteyttä viikon (ja vieläpä osittain nauttivat siitä), niin kyllä säkin pystyt jättämään puhelimen yöpöydälle ja keskittymään elämään!
~ Roosa ~
Mää oon kyllä niin älypuhelinfriikki, en ois muuten ostanukkaa niin saamari kallista ja tehopakkauspuhelinta :D Mut sit ku menee vaikka juuriki leirille niin se puhelin jää sinne oman ryhmän huoneen kaappiin päiviksi! Nytki ku mulla on niin iso puhelin nii se ei mahu mihinkään taskuun. Eikä haittaa yhtään. Kun puhelin on huoneessa äänettömällä niin se ei häiritse. Illalla voi sit vastailla viesteihin ennen nukkumaanmenoa ja jos jollakin on hätä niin eiköhän se osaa ottaa yhteyttä aina leirin työntekijöihin jos muhun ei sitä yhteyttä saa. Tosin sit ku ite on työntekijänä niin pitää varmaan mitää puhelin hollilla? :D
VastaaPoistaMää en pääse oikeen muualla pakoon sitä somea ku leireillä! Siellä kukaan muukaan ei kaipaa pahemmin netin perään. Mökillä silti tulee oltua somen ääressä. Vielä parisen vuotta sitte netti toimi hyyyyviiiiiiin huonosti meidän mökillä mut nykyään jopa 4g toimii. Ennen mulla oli Dna joka ei toiminu ei sit yhtään, tosin sekin alko toimia huomattavasti paremmin vuonna 2014 mut vaihdoin silti saunalahen 4g:hen. Ja se toimii mökillä!
Tulipa sepustusta mut kyllä sitä tarttee välillä muistutella ihteään et mikä on tärkeää - ei ainakaan se netti ole tärkein asia maailmassa :)
Kiitos Olli taas tästä! :) Joo, kyllä mäkin oon miettinyt, että et sä varmaan ihan syyttä suotta sellasta megaluokan kokoista ja -tehoista puhelinta hommannut. Joo, se on jännä, miten ne on just ne leirit, joilla puhelimesta irrottautuminen on niin helppoa - muuten saa kyllä välillä taistella, että puhelin pysyy ees hetken pois kädestä!
PoistaTäytyy vain muistella, miten asiat hoituivat ilman noita koneita vielä jokunen vuosi sitten. Sitä kannattaa todella miettiä.
VastaaPoistaKiitoksia hienoista kuvista. Kumma kyllä, vaikka olen asunut oikeastaan koko elämäni varsin lähellä tuota komeinta saaristoa, on se jäänyt vieraaksi. Vain Tukholman reissuilla on sitä tullut ihasteltua mutta eihän ison laivan ikkunoista oikeasta asiasta saa käsitystä. Upeinta on huomata säiden muuttuessa, miten pieni ihminen on sen edessä.Pieni ajatuksen poikanen on tullut siitä, kun Rauman edustalla on tullut mökkeiltyä alle kouluikäisestä.
Mahdoitko piipahtaa Turussa matkallasi sinne leirille?Ja mahdatko jollain toisella piipahduksella jäädä kaupunkiin niin, että voisimme tavata?
Sinä ja sinun kirjoituksesi tulivat taas tänään mieleeni, kun kävin hoitamassa kenkäasioita. Ammatti-ihmisellä voi olla rutkastikin kokemusta näistä kenkäasioista mutta uuden asiakkaan kanssa menee paljon aikaa.
Kesäloma on maanantaina alkanut ja minä olen suunnistamassa Kainuuseen, Kuhmoon kuuntelemaan musiikkia. Vielä reilu viikko ja matka alkaa karttaa ylöspäin.
Hyvää kesää sinulle ja porukoillesi, kuullaan taas
Tuula
Olinkin itse asiassa seuraavaksi kirjoittamassa sinulle sähkäriä taas pitkästä aikaa! Kyllä oli muuten hienoa kokea nuo maisemat ihan oikeasti. Jokaiselle soisi moisen! Turussa en itse piipahtanut ollenkaan, linja-autolla oltiin liikenteessä. Ainoa pysähdys oli Auran ABC:llä klo 6 aamulla ja paluumatkalla klo 18 kieppeillä.
VastaaPoistaOlet myöskin ollut paljon mielessäni, vaikka en ole ehtinyt kirjoittaa. Tulen n. 20.7. kieppeillä porukoilleni Jämsään kuukauden ajaksi, sillä työt Seinäjoella loppuvat 18.7. Olisi kyllä todella mukava nähdä kasvotusten! Laittelenpa sinulle nyt heti s-postia, niin josko pystyisimme vielä loppukesästä näkemään? :)