Kun mä tulen kiinni sinuun
Arkuuteni kaikkoaa
Olen vastarantaan ripustettu viiri voitokas
Joka heilahtelee itsevarmasti
Kun sä tulet mua vasten
Aika tahtoo pysähtyä
Olet lautta ilman lautturia
Ja usvan keskellä
Linnut väistyvät
ja kalat myös
Kuka tahansa kelpaa
Jos sillä on sun nimi
Yhtä leveät haaveet
Yhtä raikas mieli
Kuka tahansa riittää
Jos sillä on sun nimi
Yhtä kevyet pelot
Yhtä vahva totuus
Kun me tehdään yksi rakkaus
Kun me tehdään pyhä hetki
Olen kasvotusten kanssasi
Ja pidän silmät auki
Koska kauneutemme vaatii niin
Kuka tahansa kelpaa
Jos sillä on sun nimi
Yhtä leveät haaveet
Yhtä raikas mieli
Kuka tahansa riittää
Jos sillä on sun nimi
Yhtä kevyet pelot
Yhtä vahva totuus
Sä olet ainutkertainen
Niin varmuudella tehty
Mä etten tohtis luomistyötä kyseenalaistaa
Sä olet viilto seinämaalin täydelliseen pintaan
Se virhe jonka arvokkuus on mittaamaton
Kuka tahansa kelpaa
Jos sillä on sun nimi
Yhtä leveät haaveet
Yhtä raikas mieli
Kuka tahansa riittää
Jos sillä on sun nimi
Yhtä kevyet pelot
Yhtä vahva totuus
Kuka tahansa kelpaa
Kuka tahansa kelpaa
Oon muutamaankin otteeseen taannoin kirjoitellut blogissa siitä, miten mua ahistaa, kun en seurustele.En edelleenkään seurustele, eipä ole kävellyt sitä oikeaa vastaan. Tää biisi tais tulla radiosoittoon reilu vuosi sitten, ellen ihan väärin muista. Jotenkin se sykähdytti mua heti. Ja loi samalla uskoa tulevaan.
Oon teinistä asti ajatellut, että sitten kun mä alan seurustella, suhtaudun siihen vakavasti. Mä en ole koskaan ollut sellainen vaihdan miehiä kuin sukkia -tyyppi. Mä myönnän ehkä hieman naivistikin, että haluan sen toisen kuolemaan saakka siihen rinnalle, en muutamaksi kuukaudeksi tai vuodeksi. Haluan toisen loppuelämäksi.
Ehkä tämä naivi ja yltiöromanttinenkin ajatusmaailma tulee siitä, että omat vanhemmat on pitäneet yhtä vuodesta -89, vaikka naimisiin menivätkin vasta paljon myöhemmin. Mä olen nähnyt, miten arjen kaaoksesta huolimatta omat vanhemmat saa asiat hoidetuksi ja samalla huomioitua toisensa. Vasta viime vuosina porukat ovat alkaneet käydä viikonloppureissuilla kahdestaan - muuten me lapset ollaan oltu mukana. Mä olen nähnyt arjen rakkautta, en ruusun terälehtiä kylpyammeessa. En itsekään haaveile tulevaisuudessa moisesta ylellisyydestä. Tietysti niitä tähtihetkiä tarvitaan, mutta tärkeämpää on huomioida toinen arjessa. Lähteä kauppaan ja tankata samalla auto, ettei toisen tarvitse sitä kiireessä aamulla tehdä ennen työkeikkaa. Tai sitten tyhjentää se pyykinpesukone, minkä toinen on laittanut päälle aamulla töihin lähtiessään. Asettaa toiselle tyyny pään alle, ennen kun sen pää retkahtaa tv:n äärellä torkkuessa. Ottaa siinä samalla se illan aikana puoliksi juotu viinilasi pois kädestä, ennen kuin sohva ja matto on pilalla. Hakea ehkä myös ne villasukat. Tällaista rakkautta minä olen nähnyt. Sellaista rakkautta minäkin haluan vielä joskus kokea.
Mutta jos mennään takaisin siihen, mitä tää biisi mulle toi soidessaan...Se toi sen varmuuden, että hyvää kannattaa odottaa. Enää en oo niin masentunut ja kärsimätön. Kuka tahansa kelpaa, kunhan sydämet lyö samaan tahtiin. Kunhan löytyy niitä yhteisiä päämääriä. Pelkoja, jotka eivät toisen ansiosta nouse taivaisiin. Vahva luottamus.
Ja kunhan on toisen nimi kohtalon karttaan kirjoitettuna.
Tiedän - se on aika paljon vaadittu. Mutta uskon, että sen on mahdollista toteutua.
~ Roosa ~
Samuli Putro on vaan nero!
VastaaPoistaNiin on, se mies osaa tehdä upeaa musaa!
Poista