Kun se synttäripäivä sitten koitti ja heräsin viimeiseen festaripäivään Turussa, fiilis oli mitä parhain. Ei ikäkriisistä tietoakaan. Minä vain nautin. Onnittelulaulusta bussista. Pitämästäni kiitospuheesta - siitä, että lähes sama poppoo on muistanut mua laululla synttäripäivänä MNF-matkalla ja oon saanut kokea huikeet neljä festarireissua juuri heidän kanssaan. Pikkuveljen onnittelukortista ja halauksesta, jota en olisi ikinä uskonut saavani. Muista faceen ja whatsappiin sataneista onnitteluista. Upeista esityksistä. Fanikuvasta Juha Tapion kanssa. Paluumatkan mäkkiruoasta. Veljeni ja minun jälkipuintikeskustelusta reissun jälkeen. Nautin siitä, että oli juuri minun syntymäpäiväni.
Yhtäkkiä musta alkoikin tuntua siltä, että mun kuuluukin olla juuri tämän ikäinen. Kaksikymppinen. Enää mun ei tarvitsisi varoa sanomasta ajatuksiani ääneen varsin suoraankin. Kaksikymppisellä on luonnollisesti omia vahvojakin mielipiteitä ja arvoja, joihin haluaa elämässään tukeutua. En kokenut olevani liian kypsä henkisesti verrattuna ikääni tai muihin ikäisiini. Ei pelottanut pukeutua niin kuin itse tahtoi - muiden mielipiteillä ei juuri tuntunut olevan merkitystä. Tunsin olevani tasapainossa. Se on aikas huippuhyvä fiilis.
Elämä jatkuu ja toivottavasti vielä pitkään. Eteen tulee varmasti vielä tilanteita, joissa mielipiteitäni ja arvojani testataan. Joko muitten tai sitten ihan omasta puolestani. Joudun ehkä nöyrtymään tai sitten minun on puskettava kovemmin töitä unelmieni eteen. Nyt on kuitenkin hyvä näin. Kaksikymmentä vuotta vanhana.
~ Roosa ~
//Kone saatu huollosta ja blogihiljaisuus ohi, jippii!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3