perjantai 3. maaliskuuta 2017

Apteekkikäyttäytymisestä.

Kyllä minä niin mieleni pahoitan aina, kun asioin apteekissa. Olen hoitanut itsenäisesti apteekkiasioitani lukioikäisestä lähtien ja kerännyt sen myötä laajan empiirisen aineiston suomalaisesta apteekkikäyttäytymisestä.
   Ensinnäkin kyllä en jaksa sitä, miten hyperaktiiviseniloisia apteekkarit ovat asiakaspalvelun suhteen. Ei tarvitse kuin tulla ovesta sisään astua niin jo kysellään, mitä tarvitsee ja minä kyllä tuon. Haluan kuulkaa apteekin tädit ja sedät ihan itse napata Buranat ja Bafusinit reseptivapaitten hyllystä, enkä astella tiskille, ilmoittaa ostokseni ja odottaa, että ne tuodaan eteeni kuin ruoka sille kuuluisalle Manulle. Kysyn kyllä itse apua, jos tarvitsen. Useinmiten en tarvitse.
Ja reseptilääkkeiden ostamiseen liittyvä asioiminen on taas ihan oma lukunsa. Siinäkin pahoittaa mielensä. Ja suuri siksi jokaisen apteekin seinässä pitäisi olla kultaisin raamein kehystetyt ohjeet, "näin ostat reseptilääkkeesi". Uskoisin nimittäin, että jos kaikki sellaisia ohjeita noudattaisivat, ei kuulkaa olisi ruuhkaa ja turhatuneita huokauksia,
   Ja koska en tähän mennessä ole sellaisia ohjeita yhdessäkään apteekissa nähnyt (vaikka niitä selkeästi tarvittaisiin), päätin vihdoin kirjata ne edes johonkin. Siis tänne blogiin.




Näin ostat reseptilääkkeesi:

1.  
Ota vuoronumero sellaisesta pömpelistä painamalla nappia.

2. 
 Paina mieleesi, mikä vuoronumerosi on.

3. 
 Istuudu odottamaan tai voit toki seistäkin. Mutta älä missään nimessä lähde liian kauaksi kiertelemään. Jos sinun pitää ostaa reseptivapaita lääkkeitä, kerää ne syliisi ENNEN vuoronumeron ottamista (eli kohtaa nro 1).

4.  
Kun vuoronumerosi kilahtaa tauluun (eli se, mikä on myös kädessä olevassa lapussasi), nousehan reippaasti ylös ja mene sen tiskin luokse, joka sinulle osoitetaan. Vinkki! Se tiskin numerokin löytyy sieltä katosta tai seinästä roikkuvasta elektronisesta taulusta. 

5.  
Kun istuudut apteekkaria vastapäätä, tervehdi häntä kohteliaasti, ojenna KELA-korttisi (olethan kaivanut sen jo valmiiksi esille) ja ilmoita
A) mitä lääkettä/lääkkeitä tarvitset ja
B) kuinka isossa pakkauskoossa/kuinka monen kuukauden satsissa.
Jos sinun pitää ostaa useampia eri lääkkeitä, opettele lääkelitania ulkoa tai kirjoita lääkkeiden nimet valmiiksi ylös muistilapulle. Mikään ei ärsytä toisia, vuoroaan odottavia ihmisiä enempää kuin tiskillä olevan asiakkaan meneillään oleva lääkkeiden arvailushow. Oikeasti.


 6. 
 Jos sinulla on kysyttävää jonkun lääkkeen käytöstä, sen kysymyksen aika on nyt. Varsinkin, jos lääke ei ole sinulle entuudestaan tuttu. Jos taas tämä ei kosketa sinua, hyppää seuraavaan kohtaan.

7. 
 Jos olet ostamassa lääkkeitä ystävällesi/puolisollesi/vanhemmallesi tai kissan kaiman kummillesi, ota hänen KELA-korttinsa mukaan. Ei, valitettavasti et saa lääkkeitä omalla KELA-kortillasi. Ei, sillä sinun KELA-kortin avulla näkyvät vain sinun reseptisisi. Ei, sillä ei voi nähdä puolisosi lääkemääräyksiä. Ei, vaikka olette olleet naimisissa jo 60 vuotta. Rinnakkaiskorttien aika ei taida ikinä tulla koskettamaan KELA-kortteja. Joten vielä kerran - EI.

8.  
Kun apteekkari on pakannut kiltisti lääkkeesi muovipussiin, ota pussukka käteesi ja kävele toiselle tiskille maksamaan. Kyllä, nykyään todella monissa apteekeissa myös reseptilääkkeet maksetaan samaan kassaan ei-reseptilääkkeiden kanssa.

9.  
Ei, älä jää höpisemään lapsenlapsesi kuulumisia, vaan mene sille toiselle kassalle maksamaan.


10. 
 Juu, kyllä minäkin maksaisin reseptilääkkeeni sille apteekkarille, joka ne lääkkeet minulle antoi. Enkä kävelisi sinne apteekin toiseen päähän 10 askelta. Mutta kun näin on ylempää päättäneet, niin täytyy mennä sillä, mitä on annettu. Joten menehän jo maksamaan. Niin, sinne, minne maksetaan reseptivapaat.

11. 
 Ojenna sopivasti käteistä kassan takana seisovalle työntekijälle tai työnnä kortti maksupäätteeseen sekä näppäile nelinumeroinen tunnuslukusi. 

12. 
Olet valmis. Onnittelut! Toivottavasti tämä ohjestus auttoi sinua ja tulet pian uudelleen!

Ei kuin vain asioimaan apteekkiin ystävät. Lupaan, että kun alatte kaikki noudattamaan ylle kirjaamiani ohjeita ja kerrotte ne myös puskaradion kautta kaverille, niin johan apteekkiasioiminen alkaa nopeutua ympäri Suomen! ;)

~ Roosa ~

EDIT: Muistithan ottaa huumorilasisi esille ohjeistusta lukiessa? ;)

2 kommenttia:

  1. Hyvä teksti. Apteekkari on muuten ainoastaan se henkilö, joka omistaa apteekin ja muut työntekijät yleensä farmaseutteja tai teknisiä työntekijöitä. ;) Apteekissa työntekijät on velvoitettuja tarjoamaan apua joka asiakkaalle ja varmistamaan lääkkeen oikea käyttö. Mielestäni kuitenkaan sille määrätietoiselle Buranan ostajalle ei tarvitse mennä sitä apua tyrkyttämään. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentista ja täsmennyksestä! :) Näinhän se on, ja hyväähän nuo työntekijät tarkoittavat aina. Mutta kyllä pistää välillä huvittamaan tuo yliaktiivinen auttaminen buranaostoksilla! :D

      Poista

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3