Älä sano mitään

Älä sano mitään. Tiedän kyllä, että haluaisit. Et vain ole ehkä uskaltanut. Se on OK. En minäkään ole aina uskaltanut tehdä ja sanoa kaikkea, mitä olisin halunnut. Mutta nyt pyydän - älä sano yhtään mitään. 

   Sillä nyt minä olen odottanut tarpeeksi kauan sanojasi, joita ei koskaan tullutkaan. Olen koko ajan tiennyt, että haluaisit sanoa minulle vielä jotain. Jotain hyvin tärkeää. Ja minä olen odottanut, tehnyt tilaa. Tehnyt tilaa katsekontaktille, luonut neutraalia ja turvallista ilmapiiriä sanojasi varten. Mutta nyt olen odottanut tarpeeksi kauan, nyt minun on jatkettava eteenpäin yksin. 

   Se on surullista. Se, että pakotan sinut vain katsomaan minua ja elämääni kauempaa. Sinulla olisi varmasti hyviä neuvoja, mutta jos ottaisin ne vastaan nyt, putoaisin kilometritolkulla menneisyyttäni kohti. Ja sinne en halua palata. Niin kuin näet, seison viimein ensimmäisellä turvallisella alustalla moneen kuukauteen. Ja nyt sinulla olisi sanottavaa. Se ei vain käy.

   Sillä katso tätä rakennustyömaata. Joskus tässä oli pieni ja lämmin mummonmökki, johon piti vetää vain sähköt ja rakentaa uusi takka. Nyt siitä on jäljellä enää perustukset, joihin sovittelen uusia seiniä. Kaikki meni, kivijalkaan saakka.

   On vaatinut hirveästi voimia selvitä siitä tulipalosta. Miettiä, millaisen talon minä rakennan vanhan, tutun ja rakkaan tilalle. Millainen siitä uudesta talosta tulee? Ja ennen kaikkea - voinko koskaan rakastaa sitä samalla tavalla kuin entistä mökkeröistäni?

   Nyt kun olen saanut ensimmäisiä pilareita ja kantavia rakenteita pystytetyksi, en halua sinua tähän enää edes käymään. Minä odotin tarpeeksi kauan perustuksen päällä tuulessa ja tuiskussa istuen. Etkä sinä tullut. Nyt olen saanut jotain konkreettista aikaan sekä vähän luottamusta ja kunnioitusta itseäni kohtaan takaisin. En todellakaan kaipaa sinua tähän nyt. 

   Mutta katso toki aikaansaannostani sieltä jonkin matkan päästä. Katso - tuossa on rehellisyyden pilari, se on paljon vahvempi ja korkeampi kuin se edellinen. Tuossa ovat elämään luottamisen lattialankut, ne natisevat kyllä uhkaavasti, mutta onneksi minulla on aikaa vielä käydä ostamassa uudet ja paksummat. Ikkunoista haluaisin sellaiset, jotka katsovat luottaen tulevaisuuteen. Vakaina, välittämättä pienistä takapakeista. Sillä edeltävät menivät pirstaleiksi ensimmäisinä. Ja katso - tuossa nousee vakaasti se, minkä aloitin heti tulipalon purkutöiden jälkeen - taito siihen, mitä haluan loppuelämäni tehdä. 

   Minulla on siis vakaa alku ja potentiaalisia ideoita. Tietysti olisi ystävällistä kuunnella, mitä sinulla ja kaikilla muillakin olisi sanottavana. Siis niillä, jotka haluavat tietyin väliajoin esittää päätelmiään elämästäni, teoistani ja valinnoistani. Siellä he kaikki ovat - takanasi. Mutta heitä taas olen kuunnellut aivan tarpeeksi. Helppoahan se on sanoa, että mene sinne ja tuonne, lopeta tuo ja ala tekemään tätä. Mistä kukaan voi lyödä minulle käteen toimintaohjeita, jotka vievät suoraan onneen ja suosioon? Varsinkin, kun kukaan muu ei ole elänyt elämääni, kokenut niin monia erilaisia asoita, tuntenut niin monia eri tunteita. Riisukaa vain kengät jalastani ja ottakaa silmälasini pois päästäni. Lainatkaa vaikka kahdeksi kuukaudeksi ja muistakaa ottaa mukaan tämä menneisyys pelkoineen ja kiusaamisineen. Minä voisin lähteä sillä välin lomalle. 

   Kun te sitten palautatte menneisyyttäni, kenkiäni ja silmälasejani takaisin minulle, voitte antaa uudet lausuntonne. Uskon, että ne ovat enemmän paikkaansa pitäviä. Ulkopuolelta on niin helppo sanoa. Enhän minäkään ole tuominnut teidän valintojanne, vaikka olen monesti miettinyt, että tuo teko sinun olisi kannattanut jättää tekemättä. Mutta koska minä en ole sinä tai ylipäätään kukaan teistä - en ole sanonut mitään. En tuominnut enkä syyttänyt. Olen ollut vain puolellasi, mitä valintasi sinun eteesi ovat ikinä tuoneetkaan. 

   Ja uskohan myös Sinäkin. Vaikka en haluakaan sinun sanovan mitään, toivon sinulle pelkkää hyvää. Pidän sen suhteen myös sinunkin puoliasi. Olen siinä asiassa täysin puolellasi, vilpittömästi.

   Mutta nyt te kaikki voisitte jättää minut ja rakennelmani täysin rauhaan.

Tarinasuoni alkoi taas sykkiä siihen malliin, että oli annettava vain näppäimistön viedä ja Bloggerin raksuttaa. :)

~ Roosa ~