#Hampaatkotiin, osa 3

Maanantaina 20.2. oli kolmannen hammaslääkärikerran vuoro hampaiden metsästys -operaatiossani. Tiesin jo etukäteen, että nyt päästäisiin hommiin, eli tehtailemaan muotteja. Niin kuin olen kertonut monesti, olen saanut kehitettyä itselleni melkoisen viha-rakkaus-suhteen hammasmuottien ottamiseen. Jollain kierolla tavalla osaan nykyään jopa nauttia asiasta. Mutta menenpäs suoraan asiaan, nimittäin siihen, että mulla oli äärimmäisen erilainen ja poikkeuksellisen hauska kerta hammaslääkärin tuolissa.
   Ensinnäkin mua huvitti heti vastaanottohuoneeseen astuttuani se, että hyvin tutuksi käyneellä hammaslääkärilläni (tai ortopedihan hän varsinaisesti on) on aina tarve kätellä minua. Siis jokaikinen kerta. Ilman tuota kohtelasta kädenpuristusta en ole kertaakaan hänen luonaan hammaslääkärintuoliin istuutunut. Tietysti kätteleminen on ihan etikettiasia, mutta camoon, ollaan tunnettu sentään kolme, neljä vuotta. Eikö me voitaisi tehdä kättelynkin suhteen ihan sinun kauppoja, niin kuin muidenkin asioiden suhteen? :D

Kättelytradition jälkeen lääkäri totesikin virnistäen, että nyt päästäänkin sitten asiaan ja kunnon töihin. Nyökkäsin vastaukseksi ja hymyilin itsekin, sillä tätähän itsekin olin odottanut - jotain konkreettista askelta lähemmäs uusia hampaitani. 
   Peruspurentakatsausten ja muutaman hampaan hionnan sekä kiillotuksen jälkeen lääkäri ja hoitaja alkoivat irroitella paranemisjatkeita suustani. Ja niin kuin mainitsin - minulla oli tuolla kolmannella kerralla äärimmäisen hauskaa. Harmikseni en vain päässyt laukomaan vitsejäni lääkärille ja hoitajalle ääneen. Esimerkiksi niitä jatkeita irrotellessa lääkäri huomasi, että paranemisjatkeet ovat osittain varsin tiukassa, eivätkä lähde ihan pienimmällä kuusiokoloavaimen tyylisellä apuvälineellä irti. Hän pyysikin hoitajaa etsimään räikän, jotta saisi enemmän vääntövoimaa jatkeiden irroitteluun. No, moni saattaa tietää, että räikkä löytyy useimmiten myös jokaisen kodin työkalupakista ja toimii vääntövoiman lisääjänä vaikkapa huonekaluja kasatessa ja purkaessa. Itsekin olen moista apuvälinettä käyttänyt ja en tosiaankaan tiennyt, että räikkä voisi löytyä myös hammaslääkärin työvälineiden joukosta. Hoitajalla kesti hiukan aikaa etsiä se räikkä laatikoiden kätköistä. Jos lääkärini sormet eivät olisi olleet suussani kesken olevan irroitusprosessin vuoksi, olisin halunnut todeta, että olisivat pyytäneet mua tuomaan Ylivieskasta oman räikkäni mukanani, niin oltaisiin vältytty etsimisiltä. :D
   No, räikkä löytyi ja paranemisjatkeet laitettiin hyvin tarkkaan järjestykseen apupöydälle, jotta ne menisivät myös oikeassa järjestyksessä takaisin suuhuni. Jokainen jatke kun on itselläni vähän erikokoinen. Jatkeiden irroitus oli vähän ikävämmän tuntuinen juttu. Se ei varsinaisesti sattunut, mutta vihloi ja juili joittenkin jatkeiden kohdalla tosi paljon. Onneksi vihlominen oli ainoastaan hetkittäistä ja loppui lähes yhtä nopeasti kuin oli alkanutkin. 
   Kun jatkeet oli irroitettu ja lääkärin ja hammashoitajan kirjanpito kunnossa (sellaiselta se tuntui niiden 11 implanttijuuren ja jatkeiden kanssa), yläetuhampaisiin suihkutettiin muovia purennan stoppariksi. Sen jälkeen implanttijuuriini kiinnitettiin vuorostaan vähän erilaiset tapit muottienottoa varten. Tarkistin oikein kanta.fistä, että kyseessä oli implanttien jäljennössylinterit (voi että tätä sairaala/hammassanaston määrää, minkä kohta osaan). Sitten päästiin muottien tekoon.
   Koska tosiaan luulin, että muottiaines olisi sitä samaa vanhaa, ehdin kysymään jo hammaslääkäriltäni, että voidaanko ylämuotti ottaa istuma-asennossa. Lääkäri totesi, että onnistuuhan se kyllä, mutta tämä muottiaines on täysin eri luokkaa kuin mihin oon tottunut. Tämä aine ei valuisi mihinkään, eikä tulisi yläleuassakaan kitalaen alueelle. Lopputulena oli, että eiköhän me pärjätä näinkin.
   Ja tässä vaiheessa yllätyin. Muottiaines ei ollut todellakaan sitä perusmössöä, mihin olin kaikkien edeltävien vuosien aikana tottunut. Ei paniikkia aikaansaavaa tahnaa koko kitalaen alueella, ei hengitysvaikeuksia, ei lähellekään sitä epämukavuuden tunteen määrää, mitä aina ennen. Mössö/kipsiaineksen sijasta muovailuvahaa. No ei se nyt oikeasti mitään Play-Dohia ollut, mutta muovailuvahan ja silikonin tyyliseksi sekoitukseksi se on helpointa kuvata. Uusi muottienottokaava menikin näin: Hoitaja pyöritteli hanskojensa välissä muottiaineksen pitkoksi. Sillä välin lääkäri pursotti omien hampaideni ja implanttien kohdille silikonipuristimen näköisestä vempaimesta keltaista, nestemäistä ainetta. Pursotuksen jälkeen se hoitajan pyörittelemä muovailuvaha tungettiin muottilusikkaan ja lusikka heti perään suuhun. Tällä kaavalla otettiin yhteensä viidet eri muotit. Lääkäri totesi ekaa muottilusikkaa suuhun laittaessaan, että nyt sitten vain ihan rennosti hengittelet - ja vitsaili heti perään, että taitaa tosin kyllä olla helpommin sanottu kuin tehty. Lisäksi sain tämän kerran aikana kuulla kilokaupalla muitakin hauskoja lausahduksia, joihin pystyin lähinnä vain hymähtämään tai nyökkäämään vastaukseksi.
   Jos olisin voinut, olisin halunnut todeta lääkärille ja hoitajalle ainakin seuraavaa:

Päästitte mut sitten muottienoton suhteen täysin uudelle levelille. Jo oli kyllä aikakin!

Ootte sit käyneet iskän varastolla hakemassa silikonipuristimen.

Älä yhtään lesoile niitten muottien erinomaisesta onnistumisesta ja työsi jäljestä, sillä ainakin puolet on ihan vaan mun ansiota!

Mutta koska 3/4 kaikesta ajasta, jonka tuolla lääkärissä vietin, oli suuussani joko muotit, hammaslääkärin sormet tai muutama eri instrumentti, jäivät nuo minua hoitaneet ammattilaiset vaille montaa hyvin värikästä vitsiä. Ehkä kokoan vitsikirjan asiasta heille myöhemmin hoitojeni päättyessä. ;)

   Sielunmaisemani kuluneen kuukauden ajalta

Yllätyin siis kerrasta hyvin positiivisesti. Muotit jämähtivät kyllä paljon hitaammin kuin siinä toisessa versiossa, mutta hengittämisen suhteen ei tällä kertaa tarvinnut kokea minkäänlaista paniikkia. Jos sitä irroitusvaihetta ei lasketa mukaan, joka tuntui siltä, et lähteekö mukaan pelkästään ne jäljennössylinterit vai koko leuka. Muottitehtailu ei siis vieläkään herkuksi muuttunut, mutta kyllä mä tämän version valitsisin noin tuhat kertaa mieluummin kuin kipsisohjon. 

   Kun muotit oli saatu tehtyä ja lääkäri todennut jokaista aikaansaanosta hetken hiljaa tutkittuaan "Pirun hyvä, mutta eihän sille mitään voi", johon olisin halunnut muistuttaa leikkimielisesti "tietysti, olinhan siinä nimittäin minäkin osallisena", puhdistettiin juuret klooriheksidiinillä, paranemisjatkeet pyöriteltiin ajoittaisen vihlonnan kanssa takaisin paikoilleen ja ruvettiin tsekkaamaan, minkä väristä legoa tuonne suuhun ruvettaisiin laittamaan.

Mutta sitten sain taas huomata, kuinka spesiaalitapaus oikeasti olen. Sen lisäksi, että implantteja on niin paljon, että paranemisjatkeiden paikasta saa pitää kirjaa, ovat omat hampaani niin vaaleita, että mun piti mennä hammaslabraan asti värimäärittelyyn. Hammaslääkärissä oleva hampaiden väriskaala ei ollut riittävä minun hammaskalustolleni.
   No, ei kuin Jyväskylän keskustan tuntumaan hammaslabraan, jossa ne mun hampaat tullaan valmistamaan. Ja siellä sen huomaaminen, että mun ylähampaat on niin vaaleat, että täysin samaa värisävyä ei löydy heidänkään skaalaväreistään. Mutta todella, todella lähelle menevät värisävyt löydettiin teknikon kanssa niin ala- kuin ylähampaidenkin kavereiksi. Niin lähelle menevät, että värisävyn eron huomaa oikeastaan vain alan asiantuntija.  
    Niin ja loppukevennyksenä kysymys siitä, mistä huomaa Roosan asioineen pikkaisen liian pitkään ja liian useasti hammaslääkärissä? Siitä, kun labran teknikko pyytää Roosaa avaamaan suun ja Roosahan myös avaa sen niin isolleen kuin saa - ja tajuaa vasta sen jälkeen, että niin. Nyt katsellaan vaan värisävyjä, eikä olla tunkemassa viittä eri laitetta ja monia sormia suuhun. Että pienempikin leukojen venyttelykin riittää vallan mainiosti. Taisi siinä labran teknikolla olla ihmettelemistä, kun pyysi mua pistämään suuta ison loikan pienemmälle. ;)
   

Ensi kerralla saan hampaani raakasovitukseen - kuinka huisia ja jännää! Ensi tiistaita odotellessa! Ja hei - kysykää ihmeessä, jos jokin kohta jäi mietityttämään. Yritin kuvailla kaiken mahdollisimman yksinkertaisesti, mutta niin moninainen prosessi tämä on, että välillä tuo yksinkertaisuus on silkka mahdottomuus.  (*tähän apinaemoji*)

~ Roosa ~