Mulla tosiaan alkoi maanantaina viimeinen työputki. Nyt olisi yhden riparin kaupunki/aloituspäivät takana ja viikon kestävä leiri huomenna alkamassa. Eli to-to kestää tämä(kin) ripari. Sitten ensi viikon lauantaina olisi konfirmaatio ja tiedättekö mitä - sit se olisi siinä ja virallinen loma alkaa! En voi käsittää, miten nopeaan tää aika rientää, vastahan mä aloitin!
Tältäkin leiriltä odotan kyllä paljon kivoja hetkiä ja ainutlaatuisia muistoja. Työntekijätiimimme on tosi rennon mahtava ja hyvillä mielin taas lähden leireilemään. Vaikka onkin vielä aika "vihreä" näissä vetäjän saappaissa, niin ei kyllä mua sillä lailla kohdella, vaan just samanarvoisena työntekijänä kuin muitakin. Niin kyllä kohdeltiin viime riparillakin. Se on tosi upeaa!
On se myös vaan niin, että kokemus kasvattaa. Nyt on jotenkin paljon varmempi olo lähteä vetäjäksi riparille kuin vaikka Saaristoon verrattuna. Työtä riparilla on paljon isospoppoon kanssa ja muutenkin, mutta siitä kyllä selviää. Päivä kerrallaan ja yhdessä. Kuitenkin se leirielämän rankkuus yleensä palkitaan niillä kokemuksilla ja muistoilla, jotka kantaa tosi pitkälle. Se on oikeesti parempaaa kuin se tilille tuleva palkka.
Vaikka täytyy mun silti myöntää, että toisaalta kiva, kun hommat loppuukin. Onhan tää työ omalla tavallansa rankkaakin, ei ehkä fyysisesti vaan henkisesti. Ja mun kesä on ollut yhtä matkalaukkuelämää, joten kiva, että aletaan olla loppusuoralla. Voin kyllä silti todeta, että tää on mennyt kyllä suhteellisen kivuttomasti - luulin että en selviäisi!
Mutta loppuun todettakoon, että on tää kyllä sitä, mitä mä haluan tulevaisuudessa tehdä. On ollut myös hienoa huomata, että mä kykenen tähän. Mun ei pidä vähätellä osaamistani, niin kuin alkukesänä itse vähän tein. En niinkään vähätellyt osaamista muille ääneen, vaan itse epäilin itseäni. Sitten jossain vaiheessa totesin, että nainen kyllä sä osaat, hoida homma kotiin vaan. Tietysti mä oon nähnyt hommaa vain 1,5 kuukauden ajan ja työmääräni verrattuna vakituisen työntekijän työmäärään on valtavan pieni siivu. Vakituiset työntekijät kun hoitavat noita leirijuttuja ympäri vuoden. Vaikka kesällä onkin leirijaksot, työtä riittää kyllä koko vuodelle yhden leirin eteen. Se itse leiri, on vaan se jäävuoren huippu. Eikä ne nuorisotyöntekijätkään tee pelkästään yhden leirin valmisteluja, vaan useamman ja kyllähän niitä muitakin työjuttuja riittää. Mutta tuokin puoli, että työtä yhden leirin eteen pitää tehdä paaaaljon etukäteen, oli hyvä oppi tältä kesältä. Onhan niitä muitakin oppeja tullut paljon opittua. Ja hyvä niin! :)
No, tässäpä jotain, mitä runosuoneni sai sykkimään. Toivottavasti piditte tällaisesta ajatuksenjuoksustakin. Yritän saada teille taas vaikka pari biisi-postausta tulemaan ajastetusti sillä välin, kun oon leirillä. Muistan ottaa taas kamerankin mukaan, jos saisitte sitten leirin jälkeen täällä nähdä vähän kuvien muodossa leirielämää. Ajattelin tehdä tulevasta leiristä ihan pelkän kuvapostauksen.
Pääsen Jämsään lomaileen 22.7. tienoilla, jolloin mulla vasta onkin kivoja ja jänniä juttuja edessä. Tekisi mieli kertoa niistä teille jo nyt, mutta vielä pitää malttaa niin teidän kuin minunkin odottaa tuota aikaa, jolloin aikataulu antaa myöten enemmän blogin kirjoittamiselle ja upeille tähtihetkille! ;)
Viettäkääs hauska viikko - mä ainakin aion ottaa kaiken irti tästä viimeisestä työviikosta!
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3