lauantai 14. joulukuuta 2013

Lahjapaperin rapinaa...

Tänään on enää jäljellä 10 yötä jouluun, huijui! Aika todellakin rientää.


Tänään on ollut mukavan ohjelmantäyteinen päivä. Aamulla herätys kympin aikoihin, yhdeksitoista parturiin ja 13.20 nokka kohti Jyväskylää lapsuudenystävän kanssa. Meidän missiona oli siis metsästää joululahjat porukoillemme. Aikaa käytimme reilut kolme tuntia pyörien keskustan kaupoissa ja lopulta saimme kaiken ostettua.
   Yleensä minulle on ollut vaikeinta ostaa lahja isille tai äidille. Tänä vuonna taas tiesin jo etukäteen, mitä ostan vanhemmilleni, mutta veljien ja siskojen lahjat tuottivat päänvaivaa. Tai no, 7 vee siskolleni tiesin, että alan keräämään jotain kirjasarjaa, josta voisi ostaa aina seuraavan kirjan synttäri- ja joululahjaksi. Tämä toteutuikin ja nyt on ensimmäinen osa yhdestä suositusta kirjasarjasta paketissa! Kaikista vaikein taisi olla löytää lahja pikkuveljelle 15 vee. Veikalta löytyy kaikki mahdollinen kitaraharrastukseen liittyen nuottikirjoja myöten, vaatteita on vaikea ostaa hyvinkin kriittiselle veljelle. Nappi tai vetoketju sentinkin väärässä paikassa, niin heti on mutrussa suu. Olisi ollut kiva ostaa joku venekauluksinen huppari esim. Jack&Jonesista, mutta kun toinen ei juuri sellaisista venekauluksista tykkää. Ei auttanut kuin soittaa äidille, joka lopulta keksi, mitä veikalle ostan. Kun ei 15-vuotias itsekään osannu antaa mitään suuntaa antavaa neuvoa mulle lahjaan liittyen. Pikkuveljelle 11 vee ja pikkusiskolle 5 vee löytyi myöskin jotain kääritäväksi pakettiin.
   Lahjoja en nyt paljasta, sillä tiedän, että tätä saattaa joku sukulainen ja miksei perheenjäsenkin lukea. Mutta sen verran voin sanoa, että kovia paketteja kaikki ja helppo oli kääriä paperiin. Kulttuurillisia ja vapaa-aikaan liittyviä paketteja myös kaikki, joista jokainen lahjansaaja varmasti ilahtuu. Ainakin toivon niin. :)

Sen verran mun päänsäryistä, että nyt on ollut kaksi kivutonta päivää takana. Tänään on ollut ensimmäinen kunnolla kivuton päivä. Sain tiistaina peruutusajan neurologille yhä vain jatkuvien päänsärkyjen vuoksi. Kivutonta päivää en ollut juuri neljään viikkoon nähnyt. Neurologi oli todella huolissaan. Mulle on siis elokuussa vaihtunut neurologi, tämä nykyinen on sama kuin silloin Pihlajalinnassa Tampereella. Hän on siis vanhempi nainen, todella asiansa osaava ja kokenut. Oli siis huolissaan siitä, että päänsäryt vaan jatkuu ja ensiavussa olin muutamia päiviä taaksepäin saanut todella kovat tropit erilaisia lääkkeitä. Tämä kierre oli siis saatava loppumaan.
  Neurologi kokeili mun puremalihakset sekä kaularangan- ja hartiaseudun lihakset. Koska minusta kaularangan lihakset olivat puremalihaksia kireämmät, neurologi antoi mulle 4 kortisonipiikkiä niskaan. Se on aika paljon se. Ja voi elämä, miten se sattui!!!! Se sattui myös ehkä siksi enemmän, koska mä oon aika kyllästynyt ja turhautunut piikkeihin ja kipuun viimeisimpien viikkojen aikana. Neurologi totesi, että jos tulee hyvä vaste piikeistä (4-7 kivutonta päivää), mä saan uudet kortisonipiikit 31.12. klo. 16:30. Sen lisäksi mulle aloitettaisiin uusi estolääkitys, joka 98%:n varmuudella auttaisi, ainakin jos katsotaan esto- ja kohtauslääkityksiä, mitä oon viimeisimpien vuosien aikana saanut. Tässä lääkkeessä olisi vastaavaa ainetta (mutta vähemmän), kuin mun ekassa estolääkityksessä, joka auttoi, mutta lopetettiin sen vuoksi, että se voi vaikuttaa muistiin. Piikkejä ja estolääkitystä käytettäisiin siis yhdessä. Tässä estolääkityksessä olisi vain se huoompi puoli, että se on vastakkainen mun epilepsialääkitykselle. Tosin, olen ollut sen 10 vuotta kohtauksetta, joten naurologin mielestä olisi erittäin epätodennäköistä, että kohtaukset alkaisivat taas.
   Nyt siis odotellaan vuodenloppua, jolloin hyvin todennäköisesti saan uudet piikit ja lääkkeet. Lisäksi odotellaan vieläkin päätöstä valituksesta. Minun ja perheeni lisäksi sitä toivoo myös neurologi. Jalkaan, niskaan, kaikkeen. Eilen isovarvas taas tuli niin kipeäksi, ettei painoa voinut toiselle jalalle varata ja tänään aamulla varvas oli mustunut. Mulla on siis nivelen alentuma vasemmassa isovarpaassa ja alkava nivelrikko. Toivotaan, ettei tilanne näin puolen vuoden kivuttoman kauden jälkeen pahene. Mutta kuten äiti leikkisästi totesi: täytyyhän sitä joku paikka kipeänä olla. Näinpä. Toivotaan kuitenkin, että tässä olisi vähemmän kivuttomia päiviä edessä lisää.

Ihanaa viikonloppua kaikille!
~ Roosa ~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3