Näin iloisella päällä täällä ollaan oltu!
Tämä bloggaaja oli niin tumpelo, että unohti kuvata joululahjansa, ennen kuin tuli uudestaan tänne porukoille. Olin siis yhden yön kotona keskustassa hamaslääkärin takia. Kun äiti sitten haki mut takaisin, toi hän samalla mun lahjat mun kämpille. Siellä ne mua sitten odottavat, kun ensi vuonna palailen omaan kämppään. Joten lahjapostaus tulee varmaan sitten ensi vuoden puolella :D
Muutama lahja tänne kylläkin jäi, tai oikeastaan yksi todella mieluinen, johon ajattelin keskittyä tässä postauksessa hieman enemmän. Kyseessä on Tuula Karjalaisen kirjoittama Tove Jansson - tee työtä ja rakasta niminen eläkerta taiteilijasta, jota todella ihailen. Eli siis Tove Janssonista.
Innostus muumeihin alkoi minulla jo pienenä, olin kaksi/kolmivuotias, kun ensimmäisen kerran kävin äidin ja iskän kassa Naantalin Muumimaailmassa. Ja tähän mennessä vierailuja muumien parissa on ollut 5-6. Äitini on myös muumifani. Muumimukeja meillä on yli 30 ja petivaatteistakin löytyy muumia. Mutta Tove Janssoniin hän ei ole sen enempää perehtynyt.
Kiinnostus Tove Janssoniin alkoi kuudennella luokalla ja kasvoi sen verran, että olin seitsemännellä luokalla otin osaa Tupla tai kuitti -tv-ohjelmaan, jossa kisailin aiheesta Tove Janssonin elämä. No,vastasin yhteen kysymykseen väärin ja potti meni sivu suun, mutta hieno kokemushan tuo oli.
Loppu yläkouluaika ja lukio olivat niin kiireisiä, että Tove Jansson vähän pääsi unohtumaan. Tai no, unohtuminen on ehkä väärä sana, ei kerrassaan vaan ollut aikaa. Muumiastioita, mukeja, kattiloita ja kaikkea muuta muumiaiheista tuli kyllä kerättyä, mutta itse tähän suureen taiteilijaan ei ehtinyt perehtymään. Omistan ennestään siis Boel Westinin Tove Jansson - sanat, kuvat, elämä - opuksen.
Tänä jouluna äiti bongasi Sokoksen joulukuvastosta tuon Karjalaisen kirjan ja kysyi, haluaisinko sellaisen joululahjaksi. Todellakin halusin! Päätin tuolloin, että joululomalla perehdyn taas tuohon ihailemaani henkilöön.
Olen nyt lukenut vajaat 100 sivua tuosta liki 300 sivuisesta kirjasta. Ja nautin kyllä joka solullani. Paljon on vanhaa, tuttua tietoa, mutta myös täysin uutta. Veljelleni sanoin, että tuon kirjan lukeminen on kuin suklaata söisi.
En tiedä, miksi ihailen tuota taiteilija-Janssonia niin paljon. Ehkä hänen boheemiutensa ja periksiantamattomuutensa ovat sellaisi luonteenpiirteitä, joita kadehdin - hyvällä tavalla. Hän pysyi mielipiteissään ja oli rohkea, uskasi uhmata valtavirran mielipiteitä (jopa perheensä arvoja). Eikä saa unohtaa Tove Janssonin töitten määrää - hän sai aikaan todella paljon ja menestyi.
Ennen kaikkea Tove Jansson oli ja on taiteilija - koko
sydämestään.
Keitä julkisuuden henkilöitä te lukijani ihailette?
~ Roosa ~
Hei, löysin blogisi juuri ja pitää sanoa, että ihailen myös itse Tovea. Sain saman kirjan joululahjaksi. :)
VastaaPoistaHei Liiolii ja kiitos kommentista! Hienoa kuulla, että joku muukin fanittaa Tovea. :)Voisin kirjoittaa Tovesta vaikka kuinka paljon, mutta en sitä nyt tehnyt. Pitäisi varmaan perustaa oma blogi Tovesta, jossa jakaa ihailunsa ja tietonsa. :)
PoistaTove on myös mun oma ihailuni kohde! Oon ihaillut aina sitä, miten aito Tove on ollut, ja uskaltanut olla omanlaisensa. :)
VastaaPoistaTämän mä tiesinkin ja arvasit, että tuut kommentoimaan ;) Kyllä siinä oli todella aito nainen, joka uskalsi olla oma itsensä - välillä tuntuu, että jopa uhkarohkeuteenkin asti. Ei voi kuin kunnioittaa! :)
Poista