keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Elokuussa sain viestin

...ja se viesti tuli eräältä toimittajalta. Hän oli löytänyt sattumalta blogini ja halusi tehdä minusta lehtijutun. Pitkän lehtijutun. 
   Suostuin. Kävimme lukuisia sähköpostivaihtoja puolin ja toisin, puhuimme puhelimessa ja ammensimme blogistani. Kertaakaan emme nähneet kasvokkain. 
   Enkä voi kuin nostaa hattua. Oikeasti. Tuosta jutusta oon löytänyt tasan kaksi virhettä (nimim. erittäin paksu hiuslaatu ja syntymästä saakka ollut CP), mutta se on oikeasti tosi vähän. Ainakin verrattuna siihen, kuinka paljon tämän mun sairauden suhteen vois ymmärtää väärin. Mitä vois unohtaa ja jättää huomiotta. Toimittaja (ja valokuvaaja) tekivät siis mieletöntä työtä ja olen äärimmäisen tyytyväinen lopputulokseen! :)
   Oon pysynyt vaiti tästä asiasta tosi pitkään - tarkoituksella. Tästä tiesi perheen lisäksi vain kolme kaveria. En voi itekään käsittää, kuinka pystyin pitämään tätä tietoa sisälläni näin pitkään. Mutta ehkä sekin selittyy mun luonteella - en halua ylpeillä tai asettaa itteeni korkeemmalle jakkaralle muihin nähden. 

Käy ihmeessä lukemassa juttu tästä

~ Roosa ~

//Niin ja pysykää kuulolla - ensi viikolla loppuu harkka, joka on vienyt, mutta antanut myös niin paljon, etten voi käsittää. Oon saanu tehdä sitä, mistä tykkään ja oon oppinut tosi paljon uutta. Se työn parissa vietetty aika on näkynyt postausten harvenemisena, mutta eiköhän tämä pian taas korjaudu. Yritänkin jo huomenna ammentaa jotain mun harkan tuomista opeista tänne! :)

1 kommentti:

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3