Höpötystä ja lätinää A.K.A kuulumisia

Onpas taas vaihteeksi ollut kiirettä! Vika viikko ennen harkkaa meni niin pikakelauksella, ettei sitä edes tajunnut. Ennen kuin junassa matkalla kohti Jämsää. Tosiaan, mulla alkoi maanantaina eka työharjoittelu Muuramen srk:ssa varhaisnuorisotyön puolella ja se kestää 6.3. asti. Eka viikko alkaa olla taputeltu (meillä on siis 5 työpäivää per viikko) ja kovasti olen pitänyt. Eka viikko on mennyt totutellessa ja tutustuessa, mutta ens viikolla pääsen sitten kunnolla hommiin. Varmasti hienot kolme viikkoa vielä edessä. Siitä kertoo ainakin se, miten hienojen ihmisten kanssa saan työskennellä. Minut on otettu tosin hyvin vastaan ja monet vitsit on jo väännetty ja naurettu yhdessä. Loistoporukkaa, toivottavasti harkan loppuessa palaute minusta ja työni jäljestä olisi samansuuntaista.
   Asustelen siis Jämsässä seuraavat 3,5 viikkoa. Toisaalta jees, toisaalta vähän raskastakin ihmiselle, joka on tottunut asumaan jo omillaan. Porukoilla asuessaan kun joutuu monia juttuja miettimään myös kuuden muun ihmisen kannalta - esimerkiksi sitä, miten omat menemiset ja tulemiset sopivat muiden aikatauluihin. Mutta no, onhan tässä onneksi hyvääkin :)
   Elikkäs ehdin olla Ylivieskassa nelisen viikkoa ennen kuin palasin harkkaa varten porukoiden luokse takaisin majailemaan. Se oli toisaalta tosi lyhyt aika, kun just sai taas arjen pyörittämisestä kiinni. Toisaalta taas se oli juuri sopivan mittainen aika, sillä ehdin tuon neljän viikon aikana rikkomaan 400-500 euron edestä tavaraa. KYLLÄ!! Oon varma, että joku oli käynyt joululoman aikana kutsumassa pahoja henkiä sinne. Ensin multa hajosi kännykkä. Tiputin sen vahingossa ja se osui rikkalapion kulmaan ja näyttö meni - tai näytön sensori. Samana päivänä astuin vahingossa käsipeilin päälle. Silloin vielä nauratti, mutta mun kompakti/HD-kameran kohdalla ei. Unohdin laittaa kameran lenkin kuvaillessani ranteeseen, joten tippuessaan kädestäni sen putki vääntyi. Takuu oli mennyt muutama hassu päivä sitten umpeen. Myöhemmin itketti, kun vielä onnistuin tönäisemään lattialle kahvikupin ja yhden tuikkulyhdyn. Joten olikin jo korkea aika lähteä Jämsään!
   Veljeni olisi voinut vaihtaa kännykkääni uuden näytön perheemme IT-nerona, mutta päädyimme kuitenkin ostamaan mulle uuden luurin. Nyt siis naputtelen tätä postausta uudella Huawei Honor 6 -puhelimellani. Vähän vielä vaatii puhelimen käyttö totuttelua, mutta tämä onkin vasta toinen päivä uuden puhelimen kanssa. Kyllä viisi viikkoa varapuhelimena toimineen Lumian kanssa riittikin!!
   Olin varma, että joutuisin sitkuttelemaan kesään asti ilman kunnon kameraa, mutta onneksi isit on keksitty! Hän pyysi mua ottamaan tuon kameran mukaan ja lupasi korjata sen. Olin varma, ettei iskä pystyisi asialle tekemään mitään, mutta en jaksanut alkaa väittelemään. Yllätys oli nauru-itku-yhdistelmän arvoinen, kun iskä sai kuin saikin kamerani kuntoon vain VÄÄNTÄMÄLLÄ kameran putken takaisin paikoilleen. KYLLÄ. Itse en olisi moiseen uskaltanut ryhtiä laisinkaan. Mutta kiitos isin, nyt kamera toimii kuin unelma. Suojalinssi ei tosin enää sulkeudu kunnolla loppuun asti, vähän joutuu itse avittamaan, mutta se on pieni ongelma ja varmaan ihan hyvä opetus itselleni sen rannelenkin käytöstä. Nyt vain on tosin niin, että jätin kameran muistikortin kämpilleni, jossa oli paljon kuvia tuleviin postauksiin liittyen. Eli siis ainakin yhden kirjoittamisharrastukseeni liittyvän postauksen julkaisu siirtyy ensi kuun puolelle, mutta ehkei se oo maailman pahin ongelma.
   Nyt kuluvien viikkojen aikana tarkoitus olisi kuvata yhdestä harkkapäivästä my day -postaus sekä esitellä lemppariblogejani teille. Aika meinaa olla taas kortilla, mutta parhaani mukaan yritän selvitä voittajana maaliin blogin suhteen tässä kuussa. Kesää kohti sit taas helpottaa ja aikaa on enemmän.

Olkaahan kuulolla!

~ Roosa ~