Sillä mä en enää jaksa.
Tässä on tapahtunut niin paljon. Kaikkea. Mutta eniten tässä on tapahtunut yhden ihmissuhteen osalta. Mieli riitelee sen suhteen, antaako vielä aikaa ja mahdollisuuksia vai heittääkö koko helahoito vasten kiviseinää ja kävellä pois. Kyyneleet silmissä, mutta kuitenkin...pois.
Olen pettynyt itseeni. Miksi se, minkä luulen kestävän, kuihtuu aina pois? Eikö mulla ole oikeutta onneen? Miksi annan toisten satuttaa itseäni? Miksi just mä vedän sellaisia ihmisiä puoleeni...oi miksi?
Just nyt mä haluaisin tehdä vaihtokaupat mun ja jonkun toisen ihmisen elämän kanssa. Välittämättä niistä kahden viikon mokkasiineista. Just nyt mä oon kyllästynyt olemaan minä: jatkuviin pettymyksiin, yksinäisyyteen oman pään sisällä, vammaisuuteenkin. Tällaisina päivinä sitä toivoisi olevansa edes terve.
En oikeasti tiedä, jaksanko nousta ylös ja milloin sellainen ihme tapahtuu. Mun on hirveen vaikeaa nähdä onnellista tulevaisuutta ja loppua mulle. Sillä mä ryssin aina kaiken. Ehkä mun täytyy tyytyä olemaan hyvä frendi, loistokuuntelija toisten murheille ja sitä rataa. Eikä haaveilla koskaan enemmästä. Ei ikinä.
Ainoa syy, miksi jaksan nousta aamuisin ylös sängystä, on koulu ja opinnäytetyö. Niissä mä onnistun, niissä mä aion loistaa. Mun opparista tulee menestys, ihan varmasti tulee. Sille mä annan kaikkeni.
Mutta pidemmälle tulevaisuuteeni en näe. Täytyy vain toivoa, että olen löytänyt jonkun merkityksen elämälleni siihen mennessä, kun valmistun. Elämällä ois suunta. Koska ei tällaisessa pimeässä märeikössä jaksa kukaan rämpiä. Oikeasti.
Jos näkisit kuoren taa, näkisitkö sen, minkä itse näen?
Jos luulitte, että oon vahva, erehdyitte. Mä olen samanlainen haavoittuvainen ihminen kuin te kaikki siellä ruutujenne takana. Ja just nyt muhun sattuu vähän liikaa noustakseni pystyyn uudemman kerran. Saanhan hetkeksi jäädä tänne kuopan pohjalle istumaan? Eihän mun oo pakko näytellä vahvaa neiti aurinkoista? Koska mä en vaan yksinkertaisesti jaksa.
~ Roosa ~
Oon miettinyt ihan samaa, miten ihmisiltä aina kuulee ``Oot niin vahva ja rohkea, vautsi, sä kyllä kestät ihan kaiken!´´ tajuamatta varmaan ollenkaan mitä just tuli sanoneeksi ja miten ympäripyöreeltä se kuulostikaan... Oon kanssa kuullut tuota ja miettinyt, että oliko mulla muka jotain muuta vaihtoehtoa? Olisiko pitänyt kuolla heti kättelyssä, olisiko joku sitten tajunnut, että mäkin oon ihan yhtä haavoittuvainen kuin kuka tahansa muukin ihminen...
VastaaPoistaOn varmastikkin totta, ettei kaikki kestä yhtä paljoa kun toiset, mutta että onko se joku oletus että mä kestäisin sitten enemmän ja ihan kaiken mahdollisen? :D Ei aina vaan ymmärrä sellainen terve ihminen miten voi satuttaa sellasillakin sanoilla, mitkä ehkä onkin tarkotettu ihan vaan tsempiksi.
Tiiän miten vetää ihan pohjalle, kun joutuu oman terveydentilan lisäksi kestämään myös tuonkin kaltaisia asioita. Sitä miettii vaan että eikö sitä kuormaa vois edes vähäsen keventää ja eikö jo riittäis?! Kun jollakin toisella ei sitten tunnu olevan sen suurempia harmeja ollenkaan...
Kaikki ei ehkä osaa arvostaa sua, tai ymmärrä miten paljon oot oikeesti nähnyt ja kestänyt, eikä sen takia tuu ajatelleeksi sitä, että sullakin on ihan samanlaisia tarpeita kun mitä muillakin on. Ajatellaan vaan, että kyllähän sä selviät tästäkin, kun selvisit siitäkin, tajuamatta ollenkaan miten kokenutkin ihminen voi välillä väsyä... Sulla on mitä rakastavin ja myötätuntoisin sydän ja sitä tulis kenen tahansa sinussa arvostaa! Sä saat jäädä hetkeksi kuopan pohjalle istumaan kun et jaksa, mutta kato että pääset vielä takasin ylös. ♥
Oon tosin ehkä huono sanomaan mitään tuommosta, kun itekkin ihan pohjalla olen, mutta sittenpähän istutaan yhessä... :D Iso hali! ♥
Kiitos, Erika! <3 Kyllä mä täältä jossain vaiheessa, mut just tällä hetkellä ei jaksa. Ihania sanoja, just noita tarvitsin. Kiitos <3
PoistaOon vielä pari viikkoo Jämsässä. Laittelen viestii, jos voitais nähdä tässä jossain vaiheessa! :)
Pidät pienen breikin, kyllä se siitä jossain vaiheessa taas helpottaa. ;)
VastaaPoistaJoo, laittele vaikka viestiä jos vaan ehdit ja jaksat jossain vaiheessa nähä! ♥
Ei tarvitse sinunkaan näytellä neiti Aurinkoista, ei sitä kukaan aina jaksa.Luettuani viimeisimmän kirjeesi tuli mieleeni, että sinuna menisin metsään kuuntelemaan lintujen laulua. Ei maksa mitään ja vielä näin keväällä linnut laulaa niiiin ihanasti.Siis ainakin tauon paikka. Kevät taitaa monta kertaa olla rankkaa aikaa, vaikka jotenkin muuta siitä helposti kuvittelee. Pitkä ja rankka talvi tekee loppuaan.
VastaaPoistaHammaslääkärissä on sitten käyty ja uudet sillat on ollut käytössä pari viikkoa. Toissapäivänä kävin lopputarkastuksessa ja hampaita hiottiin, jotta purentaa saataisiin paremmaksi.Ekana päivänä näiden siltojen kanssa oli ikenillä tottumista ja kylmän juominen vihloi, mutta sen luonto hoiti kuntoon.Edelleen yksi kulmahammas tuntuu harvakseltaan oudota, ihan kuin kelmu sen ympäriltä irtoaisi.Uusi lopputarkastus on viikolla 10, saa nähdä, onko viimeinen.
Nykyinen silta on tehty kahdessa osassa, hampaita on niin paljon.Väliaikainen silta oli myös kahdessa osassa. Sen kanssa kävikin sitten kivasti kerran kahvilassa.Olin syömässä töiden jälkeen salaattia, tarkoitus oli mennä työväenopistoon illalla. No hammassilta olikin hetken päästä kädessä, sylkäisin loput ruuasta lautaselle ja soitin hammaslääkärille. Onneksi pääsin samana iltana reilun kahden tunnin odotuksen jälkeen hoitoon, silta laitettiin paikalleen ja aloin olla entistä varovaisempi sen kanssa. Maksua siitä ei otettu.Ihmettelin, että ne hampaan tyngät eivät vaivanneet ollenkaan, vaikka silta olikin poissa, eikä mitään puudutusta tietenkään ollut..Kielellä en uskaltanut koskea niitä. Kuvan olisin kyllä voinut ottaa. Lääkäri sanoi myöhemmin, että oli hyvä pitää suu kiinni, bakteerit pysyvät niin paremmin loitolla.Kumma, että puhuminenkaan ei tuntunut vaikealta.
Vanhaa siltaa ei saatu ehjänä irti. Siitä olisi saatu varasilta, mutta hampaiden suojelemiseksi lääkäri piti parempana rikkoa se.Pidempi silta on vasemmalla ja siellä noita outoja tuntemuksia on välillä ollut.
Vietetään ensi viikolla Harvinaisten päivää. Turussa on Hansa-korttelissa ihan keskustassa jotain harvinaisten ohjelmaa, ehkä piipahdan katsomaan.Tuusulassa on keväällä harvinaisten tapaaminen. Jollain vastaavalla olen ollut aiemmin, Tuusulaa jäin miettimään. Vertaistuki on sen perusajatus, mutta sitä en minä ole noilta reissuilta oikein saanut. Vertaistukea olen saanut parhaiten Jämsän ja Ylivieskan suunnalta. Kiitos niistä.
Piristävämpää kevättä eteenpäin, terv. Tuula
Kiitos, Tuula taas pitkästä kommentista! Vastaaminen jäi julkaisun jälkeen, sillä en tuolloin oikein jaksanut.
PoistaNyt kuitenkin tärkeimpien ihmisten ja ystävien tuki sekä läsnäolo, arkeen palaaminen ja auringonpaiste ovat tehneet rauhassa tehtäviään. On pirteämpi ja hyvinvoivampi olo, vaikka mahtuhan noita epätoivonkin hetkiä välillä mukaan. Yhä vähenevässä määrin kuitenkin - ja onneksi. Nyt olenkin ottanut ilon irti auringonpaisteesta ja kevään ensituulista ja lenkkeillyt niin paljon kuin vain olen ehtinyt. Unelmoin viettäväni kesällä paljon aikaa mökillä lammen rannalla mummun ja papan kanssa.
Toivottavasti vika tarkastuksesi meni hyvin ja operaatio osaltasi takanapäin. Minulla huomenna soittoaika hammaspolille - katsotaan, mitä sanovat jatkoista ennen leikkausta. Palaan tähän seuraavissa kirjoituksissani. :)