Tein noin viikko sitten Spotifyhini uuden soittolistan, joka kantaa nimeä "vahva & voimakas". Se on vielä keskeneräinen, sillä harvoin sitä muistaa ja löytää kaikkia voimauttavia biisejä kerralla. Karttukoot niitä sinne matkan varrella lisää. Nyt ajattelin koota nuo tällä hetkellä listalla olevat kappaleet tähän postaukseen ja kertoilla vähän fiiliksiä.
jokainen teko - klikkaa!
(youtube ei halunnut linkittää oikein)
Mulla on varsin hyvä ja onnellinen olo. Mikä on sinänsä hämmentävää, koska kouluhommia on karttunut listaan taas pitkä pötkö. Yleensä kun vedän stressin päälle ja piikkini pystyyn vähäisemmästäkin. Esimerkiksi keskiviikolle on tuppautunut hieman vahingonkin kautta muutama ryhmäproggis, lisäksi tutortunti sekä ekat opiskelijapirskeet, joita itse olen osaltani toteuttamassa. Mitään töitä minkään eteen ei ole (vielä) tehty. Tarkoitus kyllä on aloittaa ekan ryhmätehtävän teko huomenna, samoin aion heittää tutor-ryhmäämme aloituksen seuraavan tunnin suunnittelusta. Silti ei hirveämmin stressaa.
Huomasin tämän stressittömyyteni aika hassussa tilanteessa. Torstaina yksi luokkatoveri manasi ensi viikon päällekkäisyyksiä, johon minä vain spontaanisti totesin: "Ei voi mitään, ei auta kuin hoitaa homma kotiin." Sain opettajalta asennepointsit. Viime vuonna olisin varmasti ollut yhtä hermorauniona kuin kaverini. Nyt vain tyynesti totesin, että asia on nyt vain niin kuin on, hoidetaan pois alta ja jatketaan elämää.
Avasin ekan tenttikirjan tänään. Kirja pitää lukea aika nopealla aikataululla loppuun, mutta mä vain päätin, että kyllä se onnistuu. Ja jos en nyt ihan suunnitelmassa pysy, sitten vaan sovellan. Ei auta miettiä turhaan tulevaa.
Olen siis huomannut olevani hyvinkin seesteinen. Olen nauttinut alkaneesta syksystä, koulumatkoista, jotka matkustetaan hyvinkin ahtaasti, mutta sitäkin paremmassa seurassa sekä tokan vuoden opinnoista. Olen nauttinut alkaneesta salikaudesta sekä ryhmäliikuntatunneista. Kun pitää itsensä liikkeessä, hymy on herkemmässä ja yhtäkkiä ehtiikin paljon enemmän. Kouluun, kauppaan, salille ja koulutehtäville. Aloitin tosiaan käymään viime keskiviikkona Leg worksissä. Ei ihan toi vaseman jalan koordinaatio ja tasapaino kohdanneet - vielä. Harmittihan se aluksi tai pikemminkin ärsytti. Mutta sitten vain päätin nauraa. Tästähän on matka vain kohti korkeuksia. Innolla haluan nähdä, missä ollaan keväällä. Mutta sitä ennen täytyy kulkea matka sinne.
Olen iloinnut pikkusiskoni yllättämisestä kahdella värikynällä ja kirjeellä. Olen innoissani siitä, että eka opinnäytetyö-suunnittelu opetutorin johdolla on ensi viikolla. Saan vihdoinkin rattaita pyöriteltyä hiljalleen eteenpäin sen osalta. Motivaatiota opparin aloittamiseen nimittäin olisi kuin pienessä kylässä!
Olen ihaillut kynttilöiden loistetta ja katsellut elokuvia. Syönyt jäätelöä ja karkkia. Hakenut pussitolkulla Lidlin uunituoreita sämpylöitä ja Ciabattaa. Ihanaa, että se paistopiste tuli viimein tännekin!
Se, että sain palata ainutlaatuisen ja ihmisrikkaan kesän jälkeen takaisin omaan kotiin ja omaan rauhaan, on täydellistä. Jaksaa sitten muutaman viikon päästä taas viettää kivaa viikonloppua Jämsässä. Luvassa olisi Merjan synttärit ja ihan vain oleskelua perheen kanssa. En mä kummempaa vaadi. Läheisyys ja se, ettei tapahdu oikeastaan mitään kummempaa, on parasta.
Viimeisimpinä viikkoina olen siis nauttinut pienistä. Ja olen tehnyt sen osittain tietoisestikin. Kai mä olen jotenkin kipujen keskellä tajunnut sen, että kivuttomista hetkistä pitää nauttia eikä vaatia itseltään aina sitä priimaa. Vapaa-ajankaan suhteen. Kun kivut ovat massiiviset, ilon täytyy löytyä sitäkin pienimmistä sirpaleista. Niistä onkin syntynyt reilun kahden viikon aikana melkoinen meri.
Olen myös tuon ilon sirpaleiden meren kasvattamiseksi alkanut koota ympärilleni voimauttavaa musiikkia, jotta iloa, voimaa ja jaksamista saisi jo muutamastakin minuutista. Nuo biisit luovat mulle uskoa itseeni ja muistuttavat välillä hiljentämään tahtia. Olen tanssinut ja hymyillyt niiden tahtiin. Täysin spontaanisti. Siitäkin olen nauttinut.
En ole poissulkenut onnestani huolimatta pientä realistia itsessäni. Tiedän, että syksy tuo tullessaan varmasti niitä huonompiakin hetkiä ja mielessä punaisina välkkyviä deadlineja. Kuitenkin ajattelen, ettei elämässä tärkeintä ole suojautua myrskyiltä, vaan oppia tanssimaan sateessa.
Ihania syksyn kuulaita värejä teillekin! <3
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3