Vamma osana arkea: Hampaat

Hampaista olenkin nyt lähestyvän leikkauksen johdosta kirjoitellut enemmänkin ja varmasti postauksia tulee tästä aiheesta pukkaamaan jatkossakin. Tässä postauksessa leikkauksen vaiheiden selventämisen sijaan kerron faktat mun hampaistosta ja esittelen luontaisen hammasvarustukseni, lisähampaat tarjoavan sillan/levyrakenteen sekä öisin käytössä olevan purentakiskon, joka estää narskuttelun. Osa tiedoista on varmasti tuttua, mutta on uuttakin tietoa joukossa - erityisesti kaiken selventävät kuvat.

Eli hampaita mulla on luonnostaan parisenkymmentä. Puuttuvia hampaita paljon, huonokuntoisia paljon, hyväkuntoisia pari, maitohampaita runsaasti ja rautahampaita vähemmistö. Tästä johtuu virhepurenta - huonosta hammaskalustosta (sekä CP-vamman tuomasta toispuolisuudesta).
   Lapsesta lähtien mua on hoidettu Jyväskylän keskussairaalassa, se on ollut siunaus. Alkuperäissuunnitelma oli saada uudet hampaat ensin 18 vuotiaana, sitten yo-juhliin, mutta lopulta suunnitelma siirtyi vajaalla viidellä vuodella eteenpäin. Kunnes mun terveydentilan takia päätettiin, että yritetään tehdä leikkaus toukokuussa 2016. Jos toinen leikkaus tarvitaan, tehdään se sitten mun opintojen jälkeen.
   Erikoishammashoitoja on takana siis jo parikymmentä vuotta. Niihin on mahtunut useita oikomishoitoja, monta laatikollista muotteja, ainakin 6 eri raudat, yöoikomista, irronneita rautoja, röntgen-kuvia, valokuvia, itkua, tuskaa, kyyneleitä, mutta myös kivoja ja tsemppaajia lääkäreitä sekä hoitajia. Hassua olla jo viimeisillä metreillä.
   Hammaskäyntejä oli lapsuudessa lähes kuukausittain. Sitten ne harvenivat lähinnä kontrolliskäynneiksi, jolloin odotettiin joko kasvua tai jotain muuta, jotta voitaisiin taas välissä oikoa. Nyt käyntejä on ollut muutama puoleen vuoteen, kontrollikäyntejä nekin. Joulukuusta toukokuuhun ja siitä eteenpäin käydäänkin taas useammin Jyväskylässä. Katsotaan, katsotaan. Nyt te sitten mietitte, paljonko hammashoidot mulle maksavat. Koska kuulun jo perussairauteni johdosta erikoissairaanhoidon piiriin, maksu on poliklinikkamaksun verran. Tällä hetkellä poliklinikkamaksut huitelevat n. 33 eurossa. Se on vähäinen maksu siihen nähden, mitä kaikkia kalliita erikoishoitoja mulle tehdään. Röntgenkuvat, oikomishoidot, muottien ottamiset yms. ovat oikeasti tosi kallista lystiä. Hallelujah, että erikoissairaanhoito on keksitty!

Nyt sitten näihin "apuvälineisiin". Kun puhun sillasta, tarkoitan muottieni mukaan tehtyä levykettä, joihin on kiinnitetty kaksi tekohammasta, jotka korvaavat puuttuvat yläkakkoseni (vasemman puoleinen). Se kiinnittyy kätevästi ja helposti suuhun metallisten pidikkeiden avulla. Laittaminen/poistaminen on tosi helppoa, eikä levy tunnu suussa mitenkään. Nyt mua vaan jännittää, kestääkö toinen yläkolmoseni siihen asti, kunnes korvaava hammasimplantti saadaan paikoilleen. Se kun on maitohammas ja kovasti kulunut. Paljoa kulutusvaraa ei ole jäljellä tuon sillan kiinnityksen kannalta. Hampaiden kulumisenkin kannalta tuleva leikkaus on välttävä.
   Läpinäkyvä muovirakenteinen purentakisko (kuvassa oikealla) on myös muottieni mukaan tehty. Siinä on koloset ylähampaille ja illalla teenkin vaihdon. Pistän tekarit muovirasiaan ja vaihdan tilalle tuon purentakiskon. Kisko siis kiinnittyy ylähampaisiin ja jättää alahampaani rauhaan yöksi. Rauhaisaa tosin yöllä ei niillä ole, mikäli katson tarkemmin purentakiskoani - olen melkoinen työmyyrä öisin. Hammaslääkärikäyntien välissä saan purtua ihan kunnon jäljet purukiskoon, niin että akryyliä saa lisätä kiskoon taas reippaasti. Kulumavaraa saa jättää mulle aina ihan kunnolla - hampaani kyllä hoitavat homman seuraavaan kertaan mennessä!  ;) Omalla tavallaan surullista, mutta huumoria on oltava mukana jottei ihan masennuta!

Kun mulla näitä erinäisiä "hampaiston apuvälineitä" on, vaativat ne tietysti omanlaisensa hoidon. Levykkeen ja purukiskon voi pestä ihan perukäsisaippualla aamuin illoin. Itse asiassa hammastahna & -harja ovat näille tosi huono vaihtoehto - ne eivät poista bakteereja tarpeeksi ja naarmuttavat. Lisäksi on suositeltavaa, että levyke & purukisko tehopuhdistettaisiin kerran viikkoon Corega tabs -puhditustableteilla. Kojeet mukiin, lämmintä vettä ja tabletti sekaan. Odota hetki ja puhdasta tulee! Noina hetkinä sitä tuntee ittensä kyllä ihan mummoksi. Coregaa kun tosiaan käytetään vain tekohampaille yms. Mutta ei se kyllä ikää katso, vaan käyttäjää. Mä oon kakskyt vee ja omistan omanlaisensa tekarit. 
   Täytyy kyllä myöntää, etten ole täydellinen hoito-ohjeiden noudattaja. Pesen kyllä kojeeni aamuin illoin saippualla tai Fairylla, mutta sitä Coregaa tulee käytettyä ehkä pari kertaa kuussa. Pitäis ottaa itseään niskasta kiinni tässä jutussa. Pitäis kehitellä itelle joku selkeä viikonpäivä, milloin noita puhdistustabletteja käyttää. Silloin ehkä homma luonnistuisi paremmin. 
   Laitan tarkoituksella kuvat lisähampaiden (rakkaalla lapsella on monta nimeä, ootteko huomanneet? ;) ) kanssa ja ilman tänne postauksen loppuun. Tosiaan, hyväksyn "oikean" hammasvarustukseni ja tekohampaani, olenhan niistä teille avoimesti kertonut. Harva on kuitenkaan nähnyt mua ilman tekohampaita. Se on mulle jotenkin arka ja tosi henkilökohtainen asia. Ajattelin pitää tämän koko hammaskaluston kuvaamisen-jutun mun omana, kunnes leikkaukset ovat ohitse (jota pelkään ihan järjettömästi, crazyä vai mitä?) ja uudet hampaat on suussa. Halusin kuitenkin jakaa nämä kuvat teille ja tuoda tämän osan esille vammastani. Tuntuu, että koko teksti on täynnä virheitä ja takeltelee hirveesti, kun mua on jännittää niin älyttömästi julkaista nämä seuraavat kuvat. Tämä siis vaati suunnatonta rohkeutta. Toivon, että osaatte arvostaa. 

 

Tässä minä siis olen. Jotenkin haluan nähdä itseni kauniina - olipa hampaita tai ei. Toivon, että hahmotan sen kauneuden vielä joskus kokonaan. 

~ Roosa ~