Viikon biisi: Pallomerimies

Heti alkuun kerrottakoon, että on taas ollut ja tulee olemaan selaiset 5 viikkoa edessä että oksat pois. Sen takia nää puoliksi valmiit biisipostauksetkin on jääneet lojumaan luonnoksiin. En kuitenkaan ota stressiä, näitä tulee silloin kun ehdin. Tässä kuitenkin seuraava!

Lapset saavat kyllä tulla,
syliin suureen juoskaa.
Saako tulla hänkin
jolla parta jo kasvaa?

Valtakuntaan pääsee
kun on lapsen kaltainen.
Entä jos ei ole sielu
enää puhtaan valkoinen?

Viattomuuden vaatteet ovat jääneet pieniksi

Kuinka olla pallomerimies, karkkibussikuski, rakkauden kuriiri,
jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri.
Saanko olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari?
Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsen kaltainen sankari?

Sama vanha sielu on
mutta viattomuus puuttuu.
Miksi usko aikuisen
analyysiksi muuttuu?

Isä tahdon tietää
onko mahdollista,
samaistua poikaan
lapsuuskuva-albumissa?

Viattomuuden vaatteet ovat jääneet pieniksi

Kuinka olla pallomerimies, karkkibussikuski, rakkauden kuriiri,
jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri.
Saanko olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari?
  Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsen kaltainen sankari?

Ei viattomuus ole kuollut.
Jos liekehtimään syttyy,
uskon kipinää

Kuinka olla pallomerimies, karkkibussikuski, rakkauden kuriiri,
jos ei linnakkeensa huipulla villinä liehu laupeuden viiri.
Saanko olla karusellikundi, hiekkalinnan herra, käpylehmäfarmari?
Kuinka nuhjuiseen sydämeen löytyy lapsen kaltainen sankari?

Lapsen kaltainen sankari.

Gospelmusiikki kuuluu mun elämään lähes yhtä vahvasti kuin kaikki muukin "maallinen" musiikki. Siksipä biisikatsausten joukkoon olen päättänyt sulauttaa pari gospelmaailman helmeäkin! Idän ihmeistä en  alunperin pitänyt yhtään. Oudon menevää, pirtsakkaa ja persoonallista musaa mun makuun. Sitten Idärit julkaisivat ensimmäisen kunnon pitkäsoittonsa ja Pallomerimiehen - olin fani ja myyty heti ensi tahdeista lähtien! Idärit tekee niin hienoja sovituksia ja niiden laulujen sanoituksen on vaan niin kekseliäitä. Hatunnosto! Harmi, kun bändin tulevaisuus on vähän usvan peitossa - se jäi ainakin hyvin pitkälle ja määrittämättömälle tauolle marraskuussa MNF-festarien jälkeen.

   Mutta takaisin Pallomerimieheen. Kuka kaipaa joskus lapsuuttaan? Sitä, että kun olit niin aito, naivi ja avoin maailmalle? Kun mielikuvitusta riitti. Mikään ei ollut hirveän vakavaa. Kun me vanhetaan, se lapsen luonne tuppaa vähitellen häviämään. Siitä ei tunnu saavan enää kiinni. Vaikka kuinka haluaisit olla karkkibussikuski tai käpylehmäfarmari. Miten saada se tunne ja elämäntapa takaisin?
   Mulle Pallomerimies kertoo siitä, että uskossa mä saan riemuita, itkeä ja nauraa, mutta myös olla keskeneräinen. Mä saan olla lapsi. Mä saan nolata itteni ja nauraa sen jälkeen hulluille ideoilleni. Tärkeää on pitää mieli avoinna. Usko on mysteeri. Sitä ei kuulukaan selvittää. Aikuiset haluaa kaiken tiedon, jos jostain tulee joku ongelma eteen se pitää heti ratkaista. Uskoa ja siinä piilevää salaisuutta ei voi selvittää. Sitä ei tarvitse selvittää. Se on musta niin hienoa. Mä saan olla just sellainen kuin oon, miettiä, pohtia ja kokeilla itsekseni ja yhdessä muiden uskovien kanssa. En saa ratkaistua mysteeriä, eikä mun tarvitsekaan. Mutta ehkä mä lopulta voin tätä tietä kulkiessa löytää sen viattomuuden ja puhtaan ilon, joka usein hukkuu arjen harmauteen. Mä voin todellakin olla hiekkalinnan herra. Karusellikundi. Pallomerimies. Ja se aitoudessaan ja hyväsydämisyydessään upein tyyppi - rakkauden kuriiri.

Nyt lähden kohti juna-asemaa ja Jämsää. Seuraavan kerran palailen taas kuvien ja vammaisuusjuttujen kanssa. Ihanaa pääsiäistä tyypit!

~ Roosa ~