Viikon biisi: Potentiaali

Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Jos sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Omaan mukavuuteen on helppo tuudittuu
Silloinkin kun pitäis kasvaa ja uudistuu
Kelaat samaa luuppii kunnes se jumittuu
Jumittuu, jumittuu
Kaikki seisovat aallot, jähmeät patsaat
Joita puolustat
Niihin voimasi satsaat
Ne on niin rakkaat
Pikku harhakuvat

Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen
Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen

Ja vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Reunan yli nojaten
Tyhjyyttä halaten
Rakkautta tuhlaten
Sydäntäsi avaten
Vitutusta uhmaten
Karsinasta karaten
Seuraava leveli on just sua varten

Sun mieles aavikol on jossain puutarha
Mis kaikki on mahdollista
Eikä mikään oo varmaa
Ja vaiks sä kynnät mielelläs
Sun pitkää suoraa sarkaa
Niin koita välil vierailla viidakos
Ja jos se on sulle tuntematon alue
Niin ilmankos

Sä vaalit sun pelkoo
Niin kuin farmari peltoo
Ja varot astumasta sinne missä se versoo
Elät puoliteholla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Jos sä haudot itsesääliä suurina määrinä
Niin et sä oot uhri
Ja maailma on väärässä
Elät vajareilla
Sen se susta kertoo
Mikset ottais omast potentiaalistas selkoo

Takerrut kirjaan, takerrut kaiteeseen 
Kun virta vie sua mukanaan kaikkeuteen

Mä oon aina rakastanut varmuutta, valmiita suunnitelmia, sitä, että kaikki rullaa omalla painollaan. Maailmanloppu tulee, kun kaikki ei mene suunnitelmien mukaan tai jos joku ulkopuolinen puuttuu siihen mun turvallisuuden ja pilkulleen suunnitellun arjen kuplaan. Yllättävät muutokset ei ole mun juttu. Ei sit ollenkaan. Siitä saa vain migreenin aikaiseksi. 

   Mun maailman riittää romauttamaan tietokoneen joutuminen huoltoon, jonkun asian peruuntuminen, muistitikun mystinen katoaminen, jonkun sovitun asian inhimillinen ja totaalinen "blackout" unohtaminen. Siinä missä joku muu toteaa: "Eti siellä muistitikulla ollut kuin muutama koulujuttu, okei on aika iso työ tehä ne uusiks, mutta onneks paulautuksiin on aikaa. Selviän tästä!" Roosa itkee, parkuu, huutaa, syyttää itseään, soittaa äidille, kuulee huutoa, että ihmisillä on pahempiakin ongelmia kuin joku muistitikun katoaminen ja lopulta joutuu ottamaan migreenin täsmälääkkeen. Saa siis aikaan järkyttävän kohtauksen ja haloon.

   Mä punnitsen myös vaihtoehtoja tosi paljon. Kaikki uusi ja tuntematon jännittää - niin kuin varmasti kaikkia. Mun on vaikea lähteä sieltä mukavuusalueelta ja kokeilla mihin voimat ja taito yltääkään. Yleensä se on vielä niin, että muille on itsestäänselvää, että mä hoidan homman kotiin ihan iisisti, mutta mä vapisen. Sit lopulta kaikki meneekin tosi hyvin.

   Näitä tilanteita on paljon, viimeisimpiä ovat tietysti muutto kauas sieltä tutuista, turvallisista ympyröistä, kokonaan uuden elämän rakentaminen tänne, kysymykset siitä, menenkö sinne opiskelijapippaloihin vai en...mutta joskus ihan tavallisinakin päivinä painavat kauppakassit huutavat, etten saa niitä kannettua kotiin. Mutta jokainen niistä on kulkeutunut kotia asti. Vaikeuksista huolimatta.

   Tämä Jukka Pojan biisi muistuttaa mua aina siitä, että sä et Roosa tiedä mitä menetät jos nyt jäät tähän paikoilleen kulkemaan tuttua rinkiä.  Entä jos sanoisitkin, että se sun unelma on oikeasti tavoittelemisen arvoinen? Sitä elää oikeasti puolitehoilla, jos vaan himmailee. Jos voit tehdä jostain koulutehtävästä paremman, miksi edes tyytyisit hyvään? Täydellinen ei tartte olla, mut olo on huimasti parempi, kun tiedät antaneesi kaikkesi. Pitää uskaltaa laulun sanojen mukaan halata tyhjyyttä, uhmata vitutusta, avata sydämensä - hypätä rohkeasti kohti jotain täysin uutta ja tuntematonta. Sillä koskaan ei voi tietää, millainen onni siellä odottaa, kun vaan jaksaa uskoa ja luottaa kykyihinsä.

~ Roosa ~