Vakavana.

Sitten vähän vakavampiin juttuihin....en oikeesti tiedä, paljonko jaksan tänne selittää, mutta yritän..

Mun työmarkkinatuki katkaistiin tossa pari viikkoa sitten minusta riippumattomista syistä. Just kun kaikki oli lähtenyt rullaamaan tosi hyvin. No, kesällä sanoin, että aloitan opinnot avoimessa töiden ohella. Ei ollut työkkärintädin mielestä ongelma. Mua ei ohjeistettu mitenkään jatkotoimiin sen
suhteen, kun opinnot alkaa (esim. ottamaan työkkäriin yhteyttä). Toissa viikolla äidin kanssa puhuttiin, että mullahan alkaa kuntouttava työtoiminta tammikuussa. Paikka, työnkuva ja ihmiset pysyy siis samana, nimike vaan vaihtuu. Tuli siinä mieleen, voinkohan opiskella samalla tavoin kuin aiemminkin näitä avoimen opintoja.
   Meninpä sitten yksi päivä työkkärin ohi ja aattelin, ettei kysyvä tieltänsä eksy. Olisi varmaan sittenkin ollut parempi eksyä. Työkkärin neuvontatäti sanoi, ettei ongelmaa ole, mutten ole toimittanut mitään tietoa mun opiskeluista työkkärille ja ne ei oo laittanut asiaa käsittelyyn. Olin silleen, että anteeksi mitä? Tein selväksi, että minä olen asiasta ekalla käynnillä ilmoittanut, mutta minua ei ohjeistettu opiskelun suhteen mitenkään jatkotoimiin. Työkkärissä olivat sitten vain unohtaneet laittaa ruksia oikeaan kohtaan ja tämä tuli nyt tällein yllättäen ilmi. No, työkkärin vikahan se oli, kyllähän se infotäti sen tavallaan myönsi. Minä en ollut tehnyt mitään väärää. No, asia laitettiin käsittelyyn, täytin paperit ja vein työkkäriin. Käsittelyn ajaksi työmarkkinatukeni siis katkaistiin, mikä on ihan työkkärin normaali menettelytapa. Mutta arvatkaapa minkä mittaset on käsittelyjonot? 7 VIIKKOA. Suomeksi sanottuna en siis saa rahaa 7 viikkoon mistään, paitsi asumistuen, josta siis kaikki menee vuokraan ja veteen. Ja vuokraankin mun pitää pulittaa 60 e itse.
   Aattelin sit siinä, et ok, mut saanhan mä ne kolmen viikon rahat, mitkä mulle on maksamatta ennen käsittelyä. Onneksi tuli varmistettua tämäkin juttu työkkäristä. Muuten...joo en edes tiedä mitä. Varmistin siis, saanko ne 3 viikon rahat ennen katkaisua. Enpä saakaan, arvatkaas miksi?! "Koska katkaisu on laitettu 17.8. alkaen, jolloin kirjauduit avoimen opiskelijaksi." Siinä vaiheessa teki mieli vähintään näyttää keskaria sille naiselle. Mutta en näyttänyt vaan nielin kiukkuni ja kyyneleeni ja menin kotiin itkemään.

   Periaatteessa hätä ei ole tämän näköinen. Mähän oon oikeutettu tämän 7 viikon ajan toimeentulotukeen. Varasinkin sitten heti aikaa sossulle ja tänään oli tapaaminen. Nyt mun pitäisi viedä huomenna loputkin puuttuvat paperit sinne. Viikon päästä on uusi aika, jolloin tää mun sosiaalityöntekijä voi omien sanojensa mukaan periaatteessa antaa päätöksen toimeentulotuesta, jos kaikki tarvittavat paprut on siellä ja kunnossa. Rahojen pitäisi sitten olla mun tilillä 2.12., jolloin onkin eka eräpäivä, jolloin laskuja pitäisi maksaa. Sormet ristiin, että näin myös tapahtuu! Ainakin siis se sosiaalitäti ei missään vaiheessa sanonut ei sille, että saisin toimeentulotukea. Ja 7 päivän kuluessa hakemuksen saapumisesta mun pitäisi saada päätös. Eli jos vien huomenna hakemuksen, niin viikon päästä perjantaina :)
   Lisätään vielä, ettei mun fysioterapian valitukseen ole tullut päätöstä. Mutta kaippa senkin pitäisi tulla pian. Ainakin mä toivon sitä. Mun fyysinen tila ei ainakaan pysy hyvänä omin voimin. Ensi viikolla on aika omakustanteisesti kalevalaiseen jäsenkorjaukseen. Jospa nyt ainakin niskajumit sillä helpottaisivat.
   Lisätään vielä kirsikka kakun päälle. Mun keho on alkanut reagoida tähän kaikkeen stressiin. Oon nyt parina peräkkäisenä päivänä saanut sellasen kohtauksen, että mua on yhtäkkiä alkanut puristaa rinnasta sydämen kohdalta. Ne on saattanut kestää jopa useita kymmeniä minuutteja. Mitään tykytystä/muljahteluja ei ole, vain sellasta, että joku alkais painaa mun sydäntä pieneen astiaan tms. Ja tuon "kohtauksen" jälkeen on loppupäivän painon tunnetta rinnan päällä.
   Kävin sitten tänään lääkärissä asiasta. Kuunteli mun keuhkot ja sydämen, kaikki ok sen osalta. Kyseli oliko tykytystä/muljahteluja. Kun kerroin, ettei, totesi, ettei varmaan sillein vakavaa, että sydänperäistä olisi. Sitten kysyi sellasen kysymyksen, etten voinut muuta kuin  purskahtaa nauruun.

Onko sua stressannut joku viime aikoina?

Että oonko stressaantunut? Kyllä vain. Varmaan 10 minuuttia kerroin kaikista jutuista, jotka tässä menee päin honkia. Tuli siihen tulokseen, että varmaankin näistä stressin aiheista on tullut noita oireita. Laittoi kuitenkin mulle lähetteen labraan ja EKG-filmiin. Menen noihin testeihin huomenna niin saan sitten tuloksia alkuviikosta.

   Suoraan sanottuna tässä on paukut aika vähissä. Kaikkeen. Tiedän, että noi raha-asiat kyllä järjestyy, nyt pitää vaan korkeintaan 2 viikkoa vaan odottaa. Se on kuitenkin nopeammin kuin 7 viikkoa. Ja jos nyt joku menisi pieleen, kyllä porukat on luvanneet auttaa. Siltihän tää masentaa, kun mä en oo tehnyt mitään väärää ja saan silti kärsiä. Onneksi oon koulussa töissä. Lapset antaa niin paljon muuta ajateltavaa, naurun/hymyn aihetta ja ennen kaikkea voimaa :) Ilman tota työkokeilupaikkaa oisin varmaan romahtanut jo ajat sitten. Mutta lasten takia on vaan jaksettava ja lapset auttaa mua jaksamaan!

   Voimat on kuitenkin nyt sen verran vähissä, että suunnitelmistani poiketen menenkin koko viikonlopuksi porukoille vähän huilimaan ja tuulettamaan ajatuksia (ylipäätään koko päätä). Tarkoituksena oli siis mennä vasta lauantaina porukoille, mutta nyt tuntuu siltä, etten halua olla yksin tän pään kanssa yhtään enempää kuin tarvis. Onneksi on rakastava, välittävä, kannustava ja auttava perhe. Ilman heitä en taas tiedä mitä olisin tehnyt <3

Nyt blogi hiljenee viikonlopun ajaksi, että saan sen tarvitsemani hengähdystauon. Rauhallista ja rentouttavaa viikonloppua kaikille - palataan astialle alkuviikosta!

~ Roosa ~