En tuntenut Emppua kovin hyvin, veljeni kautta ja kotikulmilla Emppua tuli muutamia vuosia sitten usein nähtyä. Viimeiset vuodethan Emppu oli oikeastaan sairaalassa. Löysin kuitenkin n. vuosi sitten Empun blogin ja aloin seurailemaan.
Ihailin aina kovasti Empun asennetta - hän oli päättänyt voittaa syövän, hän ei halunnut edes ajatella kuolemaa. Hän oli aurinkoinen, todella positiivinen nuori naisenalku. Rakasti ratsastamista, valokuvausta, elämää. Empun asenteesta olen minäkin ottanut paljon opikseni:
Nautitaan pienistä jutuista, eikä ikinä, ikinä anneta periksi.
Viimeisen puolen vuoden aikana olinkin Emppuun enemmän yhteyksissä ja kovasti yritin tsempata Emppua eteenpäin, toivon että siitä oli hänelle apua.
Kuolema, erityisesti nuoren ja tutun ihmisen kuolema koskettaa. Olisi niin paljon kerrottavaa ja sanottavaa. Olisi myös niin paljon kerrottavaa muille siitä, kuinka hieno ihminen on lähtenyt tästä maailmasta. Mutta sanoja ei vain ole. Minullakin olisi niin paljon sanottavaa, haluaisin kertoa paljon enemmän ja paremmilla lauseilla, mutta en pysty. En yksinkertaisesti kykene. Mutta ehkä parempi näin, kuin pitkät korulauseet, jotka eivät tarkoita mitään?
Sinä olit Emppu todellinen taistelija. Loppuun asti. Eikä sinun tule surra sitä, että tämä päättyi näin. Sinä pääsit nyt parempaan paikkaan, jossa sinun ei enää tarvitse kerätä yhä uudestaan voimia seuraavaan haasteeseen. Saat nauttia vapaudesta, valosta, kivuttomuudesta. Olethan meitä siellä vastassa, kun saavumme sinne kukin ajallaan.
<3 Nuku rauhassa, taistelija <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3