Ajatuksia yksinasumisesta

Nyt on sitten tullut reilu kuukausi asuttua omassa kämpässä. Ajattelinkin nyt hieman jakaa mun mielipiteitä ja muita ajatuksia liittyen yksinasumiseen.

Kun kirjoitin vuokrasopimuksen siinä heinä-elokuun vaihteessa, ensimmäinen ajatus tietysti oli, että jee, vihdoinkin! Vihdoinkin mun unelmasta tulee totta, saan oman kämpän, pääsen itsenäistymään. Noin viikko meni, ennen kuin kaikki oli sillä tavalla valmista, että jäin ekaksi yöksi tänne kämpälle. Äiti ja isi tekivät suuriman osan muutosta, kun mä juoksin kiikuttelemassa papereita Kelaan, pankkiin ja työkkäriin. Suuren suuri kiitos, halit ja suukot siis heille avusta. Ilman heitä tästä ei olisi tullut mitään <3
   Ekana yönä en juuri nukkunut, pyörin vain sängyssäni (ja todellakin pyörin, sillä sain vanhempieni 140 cm leveän sängyn - aivan ihana!). Mieleen alkoi hiipiä ajatuksia siitä, selviänkö, kykenenkö minä sittenkään tähän. Teki mieli vielä soittaa äidille, että en mä sittenkään tätä halua. Mutta enpäs soittanut :) Olin haaveillut tästä niin kauan, että enää oli turha kääntää päätään (ja ajattelin sitä tavaramäärää, joka juuri oltiin rahdattu kolmanteen kerrokseen asti hikinorot otsalla valuen...ei enää vähään aikaan, kiitos!)
   Minä kuitenkin totuin. Aluksi täällä kävi päivittäin joko äiti tai isi hoitamassa vielä jotain pikku juttuja, jotka vaativat fiksausta. Ja edelleen viikottain nähdään pari kertaa, mummulat on ihan vieressä ja näin. Parin viikon päästä muutosta aloitin työt ja arki laskeutui minunkin elämääni.
   Se, että pääsin töihin yllättävän nopeasti muuton jälkeen, on ollut pelkästään positiivinen asia. Jään helposti yksinäni lojumaan, jos ei oo mitään sovittua tekemistä ja unirytmit menee ihan sekaisin ja näin. Nyt mulla on muiden vaihtelevien menojen lisäksi jotain pysyvämpää ja säännöllistä tekemistä, mistä mä suunnattomasti nautin. Ja saan jopa rahaa tästä! :D Sekä tietenkin elämässäni on selkeä rytmi. Mä tykkään siitä, että elämä on säännönmukaista, ei tule suurempia yllätyksiä. Tietysti lomilla on kiva irrottautua siitä arjen rytmillisyydestä, mutta pitkän rytmittömämmän ajanjakson jälkeen tämän säännöllisyys on ainoastaan hyvä asia! :)
   Olen yllättynyt siitä, että olen saanut pidettyä kämpän todella siistinä verrattuna niihin 15 neliöön, jotka sotkin alta aikayksikön. Olen nyppinyt roskia matosta - ja jopa nauttinut siitä. Yllättäen stressaannun hirveästi siitä, että tiskit on pöydällä, vessa on likainen jne. Ihan uusi juttu minulle, mutta varsin tervetullut. Perhekin on ollut tyytyväinen tähän muutokseen :)
   Tykkään nyt tästä vapaudesta tosi paljon. Ei ole kukaan häiritsemässä ja käskemässä. Mulla on vapaus valvoa niin myöhään kuin huvittaa, ei tartte kysyä voinko mennä lenkille nyt, vai tartteeko apua jossain. Myös vanhimman pikkuveljen kanssa välit on entistä läheisemmät nyt. Ja pikkusiskojen kylään kutsuminen tuntuu ihanalta - vielä ei olla ekaa yökylää sovittu, mutta odotan sitä innolla!
   Onhan tämä silti todella vastuullista. Tiesin varsin hyvin tämän "vapaus ja vastuu" -käsitteen, mutta pienoinen yllätys on ollut, miten paljon aikaa saa kulumaan imurointiin, tiskaamiseen, vessanpesuun, kaupassa käyntiin ja muihin juokseviin asioihin. Kun pääsen kahden-kolmen aikaan töistä huomaan seitsemän maissa, että tässähän tämä aika on mennyt ja vielä ennen illan telkkariohjelmia haluaisin käydä lenkillä.
   Toinen  vastuuseen liittyvät asia on tietysti raha. Saan korotettua asumistukea ja työmarkkinatukea (joka on nyt keskeytetty siihen asti, kunnes työkkäri saa selvityksen viime kevään hauistani kouluihin...). On haastavaa, mutta myös nautinnollista hoitaa raha-asioitaan. Pidän kirjaa tuloistani ja menoistani, se auttaa hahmottamaan, mihin sitä rahaa kuluu. Ja ennen kaikkea - mihin sitä ei saisi mennä. Nautin kuitenkin siitä suunnattomasti, kun budjetti pitää - mä osaan!
   Ensimmäinen asia, mikä on alkanut tympiä, on tiskaaminen. Ei se äiti väärässä ollut muutama vuosi sitten, kun sanoi minun vielä joskus kyllästyvän silloin niin kivalta tuntuneeseen tiskaamiseen. Roskat nyt vielä helposti vie samalla roskakatokseen kauppaan/töihin/lenkille mennessään. Niin ja pölyjen pyyhkiminen! Huoh! -__-'  Mutta silti ne on tehtävä, tykkäsi tai ei.

   Ja paras asia: mä pystyn, mä osaan, mä pärjään!

Rytmikästä viikonjatkoa kaikille!

~ Roosa ~