1. Saan olla eniten tekemisissä juuri sen ikäryhmän (3-4-luokkalaiset) kanssa, joiden joukossa tunnen olevani "omimmillani". Tuon ikäiset ovat mielestäni koululaisia parhaimmillaan. Tarvittavat perustaidot on jo opittu, kiinnostusta koulunkäyntiä kohtaan löytyy, opettajat ja avustajat edustavat aktoriteettia, jota totellaan. Esimurrosikä odottaa vasta parin vuoden päästä.
2. Luottamuksellinen suhde lapsen ja minun välilläni. Tai paremmin sanottuna lapsien. Pidän erityisen tärkeänä sitä, että lapsen ja minun välille muodostuu luottamuksellinen "side". Silloin lapsen on helppo olla olla kanssani, hän voi luottaa minuun, hän saa minusta tarvittaessa turvaa. Ja minä taas voin luottaa siihen, että edustan lapselle sen turvan lisäksi auktoriteettia, jota kuunnellaan. Minun ei tarvitse sanoa lapselle monta kertaa samasta asiasta, jotta hän tottelisi. Jopa pelkkä katsekontakti tai käden laskeminen lapsen olkapäälle riittää. Onnekseni voin sanoa, että näin on käynyt jo usean lapsen kohdalla. Pisti oikein hymyilyttämään tänään, kun yksi nelosluokkalainen poika, joka on vähän kyseenalaistanut asemaani ja auktoriteettiani, kysyi ensimmäisenä minulta neuvoa matikantehtävissä - ei omalta opettajaltaan. Meistä tulee hänen kanssan vielä oikein hyvät "kaverit" :)
3. Mukava työyhteisö. Suurin osa koulun opettajista ja henkilökunnasta on minulle tuttua jo omilta alakouluajoiltani. Lähes tulkoon jokainen koulun 40 opettajasta on minua 6 ensimmäisen peruskouluvuoteni aikana jossain kohtaa opettanut. Olen saanut palata kotiin, jossa hymyillään käytävillä tavatessa ja autetaan aina apua tarvittaessa. Sekä tietysti vitsaillaan tauoilla opehuoneessa. Olen saanut kuulla tekeväni hyvää työtä lasten ja henkilökunnan kanssa. Minuun on voinut luottaa. Se on ollut ihanaa kuultavaa <3 Ja juuri se, että saa positiivista palautetta työstään, saa minut huonoinakin aamuina nousemaan ylös sängystä ja lähtemään töihin. Siellä on niin mukavaa! :)
4. Uuden oppiminen. Olen oppinut paljon asioita näiden neljän ensimmäisen työviikkoni aikana. Niin lapsista, opetustekniikoista kuin kopiokoneen käytöstäkin. Työnteko kävisi lopulta varsin tylsäksi, jos koskaan ei oppisi mitään uutta, eikä tekisi virheitä - sillä niistähän juuri oppii.
5. Lasten kehityksen näkeminen. Kouluun on tultu oppimaan ja oppimassa siellä ovat niin opettajat, avustajat kuin oppilaatkin. Mutta tietysti suurimman oppimistyön siellä tekevät lapset. On hienoa nähdä, kuinka lapset oppivat uusia asioita. Varsinkin jos asia on tuntunut oppilaasta vaikealta, ja pitkän työn, sinnikkyyden ja yrityksen tuloksena hän oppii sen vihdoin, silloin ei iloitse ainoastaan oppilas, vaan myös opettajat ja avustajat. Lapset kasvavat, kehittyvät ja oppivat - tunnen itseni etuoikeutetuksi, kun pääsen seuraamaan tuota kehityskaarta.
6. Monipuolisuus. Työpäivät ovat erilaisia. Työtehtävät vaihtelevat. Jokainen oppilas ja opettaja on oma persoonansa. Kaikista näistä palasista koostuu se alakoulun väki, jonka jäsen minäkin saan olla. Me muodostamme ryhmän, joka elää ja liikkuu ja muotoutuu aivan omalla tavallaan. Ja ennen kaikkea - me pidämme yhtä!
Lisää voisi luetella vaikka kuinka paljon, mutta tässäpä näitä tuli jo muutama. Huomenna vielä tämän viikon viimeinen työpäivä ja sitten viikonlopun viettoon. Seuraavaksi palailen toivepostauksen merkeissä. :)
Hyvää alkavaa viikonloppua kaikille!
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3