Voimauttavat kysymyskortit

 Kirjoitin tuossa muutama kuukausi sitten, että olen aloittanut projektin. Projektin, jonka tarkoituksena on syväluotaava matka omaan itseeni. Siihen, kuka olen, mistä tulen, mitä mä tältä elämältä halusinkaan ja minne olen lopulta menossa. Tämän projektin tarpeellisuuden tajusin, kun viime syksyn vaihde- ja muistorikas, mutta kuitenkin rankka kausi elämässäni nopeasti loppui. Yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Onnekseni tiesin, mitä käyttää apuna tiellä kohti ojanpengertä ja lopulta tasaisempia polkuja.
 Voimauttavia kysymyskortteja. Pistinkin heti joulupukille postia ja jouluaattona tämä ehkä tärkein ja tarpeellisin lahja oli hyppysissäni. Olin odottanut, että pääsisin retkelleni. Vuoden mittaiselle retkelle oman itseni kanssa. Noiden korttien sekä vanhan kunnon kierrevihkon ja kuulakärkikynän myötä sainkin ottaa matkani ensimmäiset askeleet - kohti sitä Roosaa, joka oikeasti olen ja miksi haluan tulla.
   Voimauttavat kysymysmerkit ovat Hidasta Elämää -firman ja -kustannuksen tuotantoa. Viime syksynä bongasin Instagramissa heidän positiivisia ajatuksia pursuavat kuvansa ja painoin seuraa-nappia. Sitä kautta törmäsin näihin ajatuksia herättäviin kysymyksiin ja sain selville, että kyseessä on oikeasti voimauttavat kysymyskortit, jotka voi tilata itselleen Hidasta Elämää -verkkopuodista (klik!). Muutenkin tuohon Hidasta Elämää -yritykseen tai oikeastaan yhteisöön kannattaa ehdottomasti tutustua!

 "Usein ulkopuolinen maailmamme vaatii ja odottaa niin paljon, että päädymme vastaamaan vain sen tarpeisiin. Omat tuntemukset ja ajatukset jäävät kiireessä toissijaiseksi. Jossain kohtaa saattaa tuntua siltä, että ei ole enää kosketusta itseen, omaan elämän suuntaan ja toiveisiin. Voimauttavat kysymykset -kortit auttavat käymään keskustelua itsen kanssa ja palautumaan takaisin omaan voimaa." 

(http://hidastaelamaa.fi/voimauttavat-kysymykset/)

Kysymyskortteja on pakassa 52 kipaletta, siis esimerkiksi yksi vuoden jokaista viikkoa kohden. Kortteja voi käyttää hiljentymiseen ja mietiskelyyn, kirjoittamiseen tai vaikkapa luotetun ystävän kanssa maailman ja itsensä parantamiseen. Oikeastaan vain yläilmoissa siintävät pilvet ovat rajana sille, miten noista korteista saada kaikki mahdollinen irti. Itse otin tavakseni kirjoittamisen, mutta olen myös saanut muutamankin eri ihmisen kanssa aikaan erittäin hyviä keskusteluja ja pohdintoja korttien pohjalta. Puhdistaviakin. Olen myös varma, että näitä kortteja tulen tulevassa työssäni nuorten kanssa hyödyntämään jotenkin.

   Mutta tästä kirjoittamisprojektista. Yritän siis raivata viikostani parisen tuntia aikaa vain yhden kysymyksen mietiskelyyn, pohdiskeluun ja ylöskirjaamiseen. Otan pakasta sellaisen kortin, joka puhututtaa mua kyseisellä hetkellä eniten. Jonka pureksimisesta koen hyötyväni sillä hetkellä ja niissä fiiliksissä eniten. Harjoittelu söi aika paljon aikaa kirjoittamiselta menneinä viikkoina ja nyt lähiopetus starttasi aika rytinällä sekä ensi viikon tentti pitää kiireisenä. Mutta viikonloppuna tarvitsen kyllä taas vaan hetken aikaa tuota kirjoittamista varten. Eikä se oikeastan ole aikaa kirjoittamista varten. Ennen kaikkea se on aikaa minua itseäni ja hyvinvointiani varten.   
   Vaikka en ihan ole alkuperäisessä suunnitelmassani (kysymys/viikko) pysynyt, se ei haittaa. Ja noita voimauttavia kysymyskortteja ei saakaan käyttää pakon edestä - sen takia, että on nyt vain päättänyt, että teen näin. Parhaiten ne palvelevat silloin, kun ihmisellä on tarve niille.
   Olen siis kokenut, että nuo kortit ovat olleet mulle hyödyksi, ihan oikeasti. Kirjoitusten pohjalta on hauska huomata, kuinka teksteistäni löytyy jo kahdeksan kirjoituksen jälkeen jotain samaa - se periksiantamattomuus ja kuitenkin luottamus kaiken tarkoituksellisuuteen. Se ajatus, että mut on luotu taistelemaan ja sellainen mä kai pohjimmiltani olenkin. Taistelija, joka taistelee kaiken sen hyvän eteen, minkä puolesta kannattaa taistella: perheen, ystävien, oikeudenmukaisuuden, hyvinvoinnin ja oman itsensä puolesta. Teksteistä löytyy luotto Jumalaan ja Hänen suunnitelmiinsa, joita mä en vain vielä pysty ymmärtämään - mutta joku päivä mä ymmärrän tämän(kin), mitä oon käymässä läpi. Joka kirjoitus on loppunut toiveikkaasti - sitä erikseen tiedostamattani. Ajatukseen siitä, että elämä kulkee eteenpäin ja vielä joku päivä mä saavutan sen. Onnen. 

Jatkossa saatan silloin tällöin lisätä noita hyvin syvälle tähtääviäkin kirjoitelmiani tänne blogin puolelle teidän luettavaksenne. Siis mikäli sille löytyy teidän lukijoidenkin puolesta vastakaikua. Sitä ainakin itse kovasti toivon. Että haluaisitte tietää taas minusta vähän enemmän.

Iloa kohta alkavaan viikonloppuun! :)

~ Roosa ~

Ps. Hammasleikkauksen suhteen hommat etenee, joten stay tuned!