minä ja mun tukkihumalat - matka kohti maakosketusta oli varma ;)
Juhannuksen jälkeisenä maanantaina nokka käännettiin kohti Särkisaaren leirikeskusta ja rippileiriä. Tällä kertaa isosen nimikkeen lisäksi vastuullani oli toista kertaa myös ISOn eli isosten isosen rooli. ISO on kokenut, vähän pidemmän koulutuksen saanut isonen, joka on vastuussa siitä, että kaikki isosten hommat toimii. ISOlta voi myös toinen isonen pyytää tukea omiin tehtäviinsä ja kertoa mahdollisista huolista.
Olen äärettömän kiitollinen 9 päivästä, jonka sain viettää loistopaikassa, loistoporukassa hyvän sanoman äärellä. Koin, että minusta oli apua, niin leirin rullaamiseksi, kuin toisten ihmisten henkilökohtaisessa elämässäkin.
Reilu viikko rippileirillä isosena opetti taas paljon. Vaikka isosena leirini oli viides ja ISOnakin jo toinen, koin oppivani eniten juuri tällä viimeisellä leirilläni. Isosporukka koostui eri-ikäisistä ja aika keskenään erilaisista ja eri paikkakunniltakin tulevista isosista. Silti homma toimi loistavasti - oon niin ylpeä meistä! Tunsin alkujaan isosista kaksi - toisen kanssa olin leireillyt riparilla aikaisemminkin ja toisen hämärästi kolmen vuoden takaa lastenleiriltä.
Mitä mä opin? Sen, kuinka erilaiset, toisilleen vähän vieraatkin ihmiset voivat muodostaa hyvin nopeastikin tiiviin ja rennon porukan. Ja ainut yhdistävä tekijä on usko Jeesukseen ja tahto olla tekemässä omalta osaltaan hyvä rippileiri. Sen, kuinka on hyvä päästää irti vanhoista mielikuvistaan. Toisesta aiemmin tuntemastani isosesta oli jäänyt lastenleirillä vähän huono maku suuhun, muistelin hänen olevan todella ärsyttävä kakara. Oli korkea aika huomata erehtyneensä! Jo ekana päivänä jaettiin toisillemme asioita, jotka olivat hyvinkin henkilökohtaisia. Viikon aikana tuli molemille vastaan ylä- ja alamäkiä, jotka jaoimme yhdessä, joissa autettiin ja tarjottiin olkapäätä tarpeen tullen ja joissa myös naurettiin yhdessä. Viimeisenä iltana kävi myös ilmi, että toiseltakin oli jäänyt huono kuva musta kolmen vuoden takaa, joka oli korjaantunut hyvin nopeasti. Nyt "siivoushullu ja tiukkis" on aivan loistava ihminen ja persoona, jonka avulla leiristä tuli upea ja samat sanat mulla on sanittavana "ärsyttävästä kakarastakin" <3
Leirin aikana sketsien, olympialaisten, hartauksien, ruokailun ja kaiken muun toiminnan lisäksi tuli kasvettua kristittynä. Leiri sai taas huomaamaan sen, mikä on se perusta, jolle lasken elämäni. Mikä on se tie, joka kannattaa. Mikä on se, josta kiitän joka päivä. Mikä saa mut jaksamaan. Mitä ilman en pärjäisi, mitä ilman en voisi elää. Se on usko.
Siunattua alkavaa viikonloppua kaikille!
~ Roosa ~
PS. Viikonlopun ja ensi viikon aikana postausta mm. seuraavista asioista:
- miten aion kehittää blogiani teidän kehitysideoiden mukaan
- tietoa mun ensi syksystä ja tulevasta 3,5 vuodesta
- perusarkihömppää!
Näin hyvin mä niille muille isosille osasin pitää kuria (anteeksi kuvalaatu!) ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3