Kreisit työpäivät = hullu viikko

Kulunut viikko on sisältänyt naurua ja kyyneleitä. Viime viikonloppu oli ihanan keväinen ja lämmin, oikein kutsui lenkkeilemään. Edes jäätävän kipeä rakko vasemmassa kantapäässä ei saanut mua pysähtymään (tosin lenkin jälkeen oli pakko hakea apteekista kaiken pelastava Compeed). Pääsykoekirja kolahti postiluukusta tiistaina ja eilen ja tänään sitä jo vähän lueskelin - huomenna alkaa kunnon pänttääminen ja oman lukusuunnitelman mukaan mun olisi mahdollista lukea se pääsiäiseen mennessä läpi. Pyrin siis siihen, että kun Joesuussa pitää olla ahertamassa kesäkuun alussa, niin siihen mennessä kirja olisi luettu kolme kertaa ja muistiinpanot tehty. Ja kyllä, uskon että tämä on mahdollista, vaikka aikaa onkin vähemmän kuin viime keväänä jolloin pääsykoekirja tuli myös luettua kolmesti muistiinpanoja unohtamatta ;) Ei tässä vaiheessa pääsykokeista enempää, sillä suunnitelmissa on kirjoitella viimeistään ensi viikolla enemmän mun kevään hauista ja pääsykokeisiin valmistautumisesta. Ja luulempa, ettei täällä kevään aikana tulla pääsemään pääsykokeista yhdellä tai kahdellakaan postauksella. :D
   Keskiviikko oli ihan kreisi työpäivä. Ajattelin, että kaikki menee niin kuin ollaan ohjaavan opettajan kanssa puhuttu, mutta musta tuntuu, mitä lähemmäs koulujen loppumista mennään, sitä enemmän käsikirjoitukseen tulee aukkoja, jossa on vaan pakko improvisoida. Eli aamu alkoi yhden oppilaan palaverilla, jossa olin osallisena. Tämä oli ainut kohta päivästä, joka kuului kässäriin, muu olikin sitten iltapäivän viimeisiä tunteja lukuunottamatta aivan muuta. Palaverin jälkeen pojan luokalla oli liikuntaa, muta poika oli unohtanut liikkavaatteet kotiin. Siispä minä juoksen ottamaan matikan kopioita hänelle. Olen jo sillä hetkellä myöhässä seuraavalta tunnilta. Kun sinne ehdin, tunnin ope sanoi, että voin rauhassa mennä järjestelemään kuvisluokkaa. Huokaus, ihanaa hiljaisuutta. No, ei saa nuolaista ennen kuin tipahtaa, sillä ohjaava ope juoksee mua vastaan ja pyytää tekemään uudelle oppilaalle lukujärjestyksen. Suunnitelman muutos, lukujärjestyksen teko. yritän ensin käsin, muta pian luovutan ja teen koneella (kiitos Excel!). Lähdetään luokkaan jääneen pojan kanssa syömään. Poika välkälle, minä jatkan lukujärjestyksen loppuun. Välitunti loppuu. Ajattelen, että menen nyt edes tunniksi sinne kuvisluokkaan. Olen juuri lähdössä, kun yksi toinen ope tulee huikkaamaan mulle "niin, sähän pidät mun ussan tunnin tänään klo. 12." Ai pidänkö? Ei mulle vaan oo ilmoitettu mitään :D Siispä kuvisluokka unholaan ja tää ope antaa selittää mulle ussan tunnin kulun. Perehdyn ja valmistelen tuntia loput puolituntia. Luojan kiitos, aihe oli mulle tuttu ja omalla mukavuusalueella, elikkäs pääsiäisen tapahtumat palmusunnuntaista Jeesuksen tuomitsemiseen. Kahdeltatoista hihkaisen pienellä huumorilla ohimennen ohjikselle, että et sit tällaista maininnut. Tämä pahoittelee ja kiittää joustavuudesta. Ussan tuntia pitämään. Luokka on tuttu, muttei mikään helpoin tapaus, tunti kuitenkin kunnialla läpi. Ja tunnin jälkeen päivän eka tauko. Olen mahdollisimman tyyni, hengähdän rauhassa ja toivon, ettei kukaan tule minkään kopiointityön kanssa mun luokse. Ei tullut. Ja ihana ohjis antoi mulle seuravaksi tunniksi hiljaista työtä, jossa voi laittaa aivot narikkaan ihan suosioilla - leikkaa ja liimaa. Viimeinen tunti, enkkua. Sekin onneksi sanisten ja Herran siunauksen tarkistusta. Ja eikuin kotiin! Selvittiin, mutta toivon, ettei yksikään pallo jäänyt tuolta päivältä ilmaan - niin monta muuttujaa oli matkassa.
   Yöllä tapahtumarikas päivä sitten palkittiin - ensiapuun migreenissä. Tosin ea-keikkaa ei olisi tarvittu, jos mun lääkereseptitasku ja sen myötä KELA-kortti olisivat olleet tallessa. Sain itkupotkuraivarit, vaikka etittiin ystävän kanssa vaikka kuinka pitkään. Joten sain palkaksi tuosta parusta ja jalanpoljennasta niin kovan migreenin, ettei mun vanhat, eri migreenilääkkeet tehonneet. Oli pakko turvautua ensiapuun, jossa sain tällä kertaa tosi nopeaa ja hyvää palvelua. Pyysin Imigrania, joka siis mulla muuten on käytössä migreenikohtauksiin (joita ei mulla pitkään aikaan ollutkaan) ja sain sen. Kyseessä on siis nopeavaikutteinen, mutta pahanmakuinen nenäsumute. Lisäks ne antoi jonkun piikin. Tunnin kuluttua ensiapuun saapumisesta lähdin hyvillä mielin kotiin ja torstai menikin saikkua pidellessä. Mutta sainpahan uudet reseptit ensiavusta hukkuneiden tilalle ja uusi KELA-kortti saapuu luokseni kahden viikon kuluessa. Jos tästä huumoria haluaa löytää, niin onhan noi uudet KELA-kortit paljon hienomman näköisiä kuin ne vanhat :D
   Tämä päivä onkin olut sitten onneksi normaali työpäivä. Hienoa, niitä normaaleja työpäiviä lisää, niin tämä migreenipotilas pysyy tolpillaan ja menossa mukana. Tosin, mikä sitten on normaalia...

Teille lukijoille toivotan aiheeseen liittyen normaalia, tasaista viikonloppua, sillä itse pyrin ainakin sellaisen viettämään tämän aikas vauhdikkaan työviikon jälkeen - niin normaalin, kuin pääsykoekirjalta pystyy! ;) 

~ Roosa ~