Carpe diem

Oli nauru, oli hymy

oli sateenkaari

Oli vain yksi päivä, oli vain se hetki

oli ikuisuus

Oli unelma

jota kohti kurkottaa

Oli luottamus sen saavuttamiseen

Oli rohkeus

olla juuri sellainen kuin on

Oli ystävä, oli sielunsisko

oli yksi kahdessa ruumiissa

- pohjimmiltaan

Oli lupaus, oli itsestäänselvyys

Aina silloin kun tarvitset

Jäi vain puolet, jäi vain tyhjyys

jäi vain verille lyöty sydän

Mutta jäi myös tehtävä, lupaus, elämänehto

Vain tämä tunne, vain tämä hetki

ei muuta ole

Taistellen tanssittava elämänrtki

Periksiantamaton tahto

kohti unelmaa

Kun ovi sulkeutuu

puolikkaasta tulee taas kokonainen

Eikä kaduttavaa ole

Kaksi vuotta sitten olin autuaan tietämätön, että minulle hyvin tärkeä ystävä oli ottanut enkelin kädestä kiinni ja antanut johdattaa perille. Olin autuaan tietämätön, etten enää ikinä näkisi häntä - en tässä todellisuudessa.

   Se oli meille niin tuttu tauti, epilepsia. Ystävälläni se oli pahempi ja salakavalampi kuin omani. Ystäväni päätti ottaa päiväunet, eikä enää herännyt.

   Seuraavana päivänä, kun saimme vuosiluokkamme kanssa tietää, että meille niin rakas ystävä oli kuollut epiepsiakohtaukseen, järkytyin. Järkytyin jo pelkästään tiedosta, että rakas ystäväni oli nukkunut pois, mutta eniten järkytyin siitä, että se oli ollut epilepsiakohtaus, eikä esimerkiksi auto-onnettomuus. Kun muut rupesivat itkemään, minä olin niin shokissa, etten saanut kyyneltäkään rutistettua ulos. Kysyin itseltäni vain uudestaan ja uudestaan "voiko epilepsiaan kuolla?" No, ilmeisesti voi. Ja kyllä ne kyyneleet lopulta minunkin silmäulmiini ilmestyivät - ja itkua on riittänyt kyllästymiseen asti.

   Surutyö on ollut valtava, eikä se varmasti ikinä lopu. Suren ja pidän sydämessäni ystäväni paikkaa koko lopun ikäni. Se, että nuori, kaunis, nauravainen ja älyttömän elämänhaluinen ihminen kaapataan tästä maailmasta pois, tuntuu kohtuuttomalta. Ei sellaista voi ymmärtää, ei ehkä koskaan.

   Onneksi me kuitenkin saimme tuntea hänet. Olen äärimmäisen kiitollinen siitä, että sain tuntea hänet kuuden vuoden ajan. Ja vaikka se kuusivuotinen kutistuu yhä pienemmäksi ja pienemmäksi murto-osaksi elämääni vuosien kuluessa, niiden vuosien merkitys on, pysyy ja kasvaa. Sain tuntea ihmisen, jolla oli sama sairaus kuin minulla, sain kertoa kokemuksistani ihmiselle, joka ymmärsi kaiken sen mitä kerroin. Vaikka en itse saanutkaan yhtään kohtausta tuntemisemme aikana, tiesin, että minulla olisi aina joku, jolla puhua sairaudestani, jos tarve sitä vaatisi. Ja ystävälläni oli minut, jonka kanssa sai jakaa monet ilot ja surut sairaudestamme. Ja paljon muutakin, sillä elämää oli epilepsiasta huolimatta - tai juuri sen vuoksi. Kunpa olisin voinut ottaa häneltä kohtauksia itselleni - vaikka sen viimeisen.

   Ystäväni auttoi minut selviämään yläasteen koulukiusaamisesta jotenkin kokonaisena - ilman häntä keräilisin itseäni varmasti vieläkin lattialta. Hänen luotaan lähdin aina iloisempana kuin olin sinne mennyt. Hän antoi onnen potkuja takapuoleen ja sai hymyilemään surullisempanakin päivänä. Hän sai minut uskomaan, että unelmia voi oikeasti toteuttaa. Ja ennen kaikea, hän oli aidosti sellainen kuin oli - rohkea ja täynnä elämää.

   Näen hänet vieläkin sieluni silmin juoksemassa punainen tukka hulmuten koulumme käytäviä porukasta porukkaan. Hän oli kaikkien ystävä. Jokainen oli hänelle tärkeä.

   Hän toitotti meille aina mottoaan "Elämä pitää elää täysillä loppuun saakka, sillä koskaan ei voi tietää milloin loppu tulee" Ja hän todella eli mottonsa mukaan - täysillä viimeiseen henkäykseen saakka. Hän sai elää onnellisen ja täyden elämän, eikä varmasti jäänyt katumaan mitään.

   Ja vaikka suru onkin valtava, tiedän ettei ero ole ikuinen. Vielä me tapaamme. Saimme nähdä, kuinka ystävämme kannettiin valkoisessa arkussaan autoon ja auto lähti liikkeelle. Me jäimme vilkuttamaan. Näin saattelimme rakkaamme pitkälle matkalle, jossa hän saa nauraa ja riemuita ikuisesti. Ja me muut liitymme hänen matkaseurakseen kukin vuorollamme. Siihen asti pidämme ikävää ja elämme hänen mottonsa mukaan - täysillä loppuun asti.

 Rakasta ystävää aina lämmöllä muistaen

~ Roosa ~