Ajatelmakortteja rakastavana tämä postausaihe oli mulle enemmän kuin mieluinen. Mutta jo ennen kuin istahdin näppiksen äärelle, tajusin tämän samalla mahdottoman vaikeaksi aiheeksi. Tilanne kun on se, että minulla on niin monta rakasta quotea, jonka mukaan haluan elää ja elän. Olohuoneen seinällä noita elämäntapalauseita on parikymmentä ja lipaston laatikossa toinen mokoma; olohuoneen seinäni kun on kausittain vaihtuva taideteos. Sen värit, muoto ja ihanat lauseet vaihtuvat sen mukaan, miltä ulkona näyttää ja mitä pääni keksii. Saatan hyvinkin kuluttaa 3 tuntia täydellisen quote-seinän tekemiseen (miten niin olen hurahtanut...). Onpahan minulle jopa annettu kerran tai kaksikin ostokielto korttien suhteen. Kun päätin ensimmäistä kertaa luopua kerran joistain korteistani antamalla niitä muille merkkipäivien kunniaksi ja lahjapaketin päällisiksi, kerroin ideasta yhdelle ystävälleni. Hän totesi:
"Ai, sä käytät niitä kortteja siihen, mihin niitä pitääkin käyttää. Nerokasta!"
(Tässä tämän postauksen pakollinen kevennys.)
Kuvissa näette muutaman ihan lempiajatelmani. Samalla minun on todettava, että lempparini ja sitä myöten elämäntapaquoteni myös vaihtuu ajanjakson ja elämäntapahtumien myötä. Koska todella halusin valita teille sen yhden, aloin kuumeisesti miettiä sitä ja totesin, että tämänhetkinen "quote to live by" ei löydy olohuoneeni seinältä eikä lipastoni laatikosta. Kortista se kylläkin löytyy - siitä, jonka ostin siskolleni taannoin syntymäpäivälahjan kylkeen. Kortit ovat katsokaas yhtä tärkeä juttu kuin varsinainen lahjakin - ja ilmaisukeinoina ihan mielettömiä. Kyseisessä kortissa luki:
"Kurkota vain kuuta taivaalta. Vaikka et sitä saisikaan, voit silti saada tähtiä."
- Les Brown
Vaikka minulla on kuinka huono elämäntilanne tahansa, yritän saada vesisateessa tanssienkin kuun taivaalta. Kiukuttelen ja itken varmasti äidille puhelimessa (kuten kuka tahansa 25-vuotias), mutta tavoitteisiini en itkujeni anna vaikuttaa. Tyydyn vain parhaaseen. Tähän mennessä olen onnistunut tavoitteissani ja ollut saavuttamaani tyytyväinen. Tavoitteseen pääseminen ei tokikaan tarkoita, että matka sinne olisi taittunut helposti. Voi kunpa olisikin - silloin minun ei olisi tarvinnut esimerkiksi opinnäytetyötä tehdessäni viettää niin erakkomaista elämää ja kuluttaa itseäni niin loppuun kuin lopulta kulutin.
Mutta ehkä IP:llä ja sen liitännäisoireilla on vaikutuksensa asiaan. Kun elämän lähtökohdat eivät erityisyyden takia ole olleet samanlaiset moneen muuhun verrattuna ja monet asiat ovat älyttömän isojen ponnistusten takana, ne ponnistukset haluaa tehdä mahdollisimman mallikkaasti. Että lopussa voi ylpeänä sanoa "Mä tein sen!" Oli sitten kyse uimaan oppimisesta, kengännauhojen solmimisesta tai unelmien duunipaikan nappaamisesta. Erityinen haluaa suoriutua tavoittelemistaan asioista erityisen hyvin - ja uskon, että tämän voi allekirjoittaa usea muukin erityinen, diagnoosinumeroihin katsomatta.
Niinpä olen kurkotellut vain kuuta taivaalta. En ole sitä vielä saanut, mutta lukuisia tähtiä kylläkin. Niistä iloiten jaksan jatkaa kurkottelemista jatkossakin - ehkä jonain päivänä vielä onnistun.
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3