Niistä pääsykokeista

Lupailin postausta pääsykokeisiin valmistautumisesta. No, tässä tulee.

Ennakkomateriaali mulla on vain Joensuun teologia-linjalle - Augustinus. Nimi varmaan kertoo aika tappavan hyvin siitä, mistä moinen opus kertoo. Kyllä, Augustinuksesta. Kirja ei ollut niin filosofinen kuin alkujaan pelkäsin, mutta haastavuutta ei voi kieltää. Viime vuonna kirjana oli Jeesus (älkää kysykö, kuka näitä kirjojen nimiä keksii), joka oli paljon helpompi, sillä filosointi puuttui. Tietysti nyt ehkä tiesinkin aiheesta jotain viime vuonna itsekin ;) Joka tapauksessa oon nyt lukenut Augustinuksen kahteen otteeseen ja tehnyt muistiinpanot. Vielä olisi 5 päivää pääsykokeisiin, joista kolmena ehdin vielä hyvin kertailla. Huomenna ei juurikaan aikoja ole eikä myöskään lauantaina, kiitos ylioppilasjuhlien, jotka antavat syyn heittää koko kirjan muistiinpanoineen unholaan hetkeksi.
   Mulla oli hyvä lukuaikataulu ja pysyin siinä hyvin muistiinpanojen teko vaiheeseen saakka. Aliarvioin tyystin, kuinka paljon aikaa niiden tekemiseen kuluu. Ja kuinka paljon aikaa kuluu töissä, kuinka raskasta loppukevät on töissä tolleen kiireen ja henkisen puolen kannalta, kuinka paljon aikaa kuluu kotitöissä, mikä on mahdollinen migreeniriski ja että sitä vapaa-aikaakin olisi hyvä jäädä. Luppoaikaa tuntui olevan liikaa, enkä saanut aikaiseksi mitään. Pahempi migreenijakso osui just silloin, kun muistinpanoja aloin tekemään ja töissä oli tosi kiireistä. Usea päivä kului töiden jälkeen sängyssä maaten ja harmitellen, että taas menee niitä kalliita tunteja hukkaan. Joten sain vasta tänään muistiinpanot loppuun. Niiden tekeminen kesti 3 viikkoa ja sivuja tossa pokkarissa on 212.
   En oo hirveen tyytyväinen tulokseeni. Suunnittelin lukevani opuksen kolmeen kertaan ja muistiinpanit päälle. Nyt taitaa jäädä lukukerrat kahteen ja loput tehokkaat työskentelypäivät menevät muistiinpanoja lukiessa. Onneksi tein nistä aika tarkat, joten toivon, että tämä pelastaa minut.
   Toisaalta yritän turvautua siihen, että tää on mun kakkoshakutoive. Pääasiassa haluan Centriaan yhteisöpedagogiksi ja kirkon alaa opiskelemaan. Jos pääsen teologi-linjalle, hakisin joka tapauksessa ensi keväänä uudestaan AMK-opintoihin. Ja viime keväänä mä en ollut töissä, mulla oli aikaa kuin roskaa. Hmmh...selityksen makua, mutta silti.
   Pääsykokeissa yritän parhaani. Se saa riittää. Nyt mä kuitenkin tiedän, mitä ja missä tapahtuu ja mulla on oletuksia, mitä pääsykoekirjasta saatettaisiin kysyä. Nämä kolme työpäivää pääsykoekiran parissa mä tuun käyttämään mahdollisimman tehokkaasti hyödyksi. Luen muistiinpanoja ja ne kohdat, jotka tuntuu olevan unholassa, luen vielä uudelleen. Yritän pitää jalat maassa ja pään kylmänä.

Ylivieskaan Centriaan mä en hirveesti voi valmistautua. Pääsykoekutsun mukana tuli ennakkolomake, joka piti täyttää. Siinä kysyttiin koulutuksen lisäksi vahvuuksista, mahdollisista srk-toimista (joita mulla onneksi riittää) jne. Kokeessa tulee olemaan persoonallisuuteen ja motivaatioon liittyviä testejä, ryhmätehtävä, aineistokoe ja haastattelu. Menen Ylivieskaan päästäkseni sinne. Huomaatteko eron? Joensuuhun mä yritän päästä, muttei maailma kaadu, jos en pääsekään. Pettymys taas on suuri, jos en pääse Centriaan sisälle. Priorisointia on täällä päässä harrastettu. ;) Aioin siis Ylivieskan pääsykokeissa antaa kaikkeni. Näyttää, kuinka paljon mä sinne haluan päästä! Mutta samalla muistaa olla oma itseni. Sillä pääsee kuuleman mukaan pitkälle :)

Tällaista settiä. Tuntuu, että sain kirjoitetuksi kaiken ja siltikään en mitään - yleistä pääsykokeisiin valmistautuvalle? No, nyt viimeinen vaihde silmään, ensi viikolla tähän aikaan oon palannut Ylivieskasta ja pääsykokeet on mun osalta taputeltu. Pitäkää peukkuja!

~ Roosa ~