lauantai 8. helmikuuta 2014

Sekametelisoppa

Blogin päivittäminen on ollut pitkään mielessä, mutta kuinka se onkin ollut niin vaikeaa? Postausideoitakin on ollut mielessä ja töitä niiden toteuttamisen eteen on tehtykin, mutta lopulta kaikki on jäänyt kiinni kuvien pienentämisestä tai itse siitä kirjoittamisesta...laiska mikä laiska. Tästä postauksesta tulee varmaan aika sekametelisoppa, koska aikaa tosiaan on vierähtänyt viimeisestä postauksesta. Sen minkä taakseen jättää, sen edestään löytää ja niin edelleen.
   Vammaistukihakemus on nyt viety Kelaan, töissäkin oon pystynyt käymään. Salitreenit aloitin toissa viikolla, tarkoituksena käydä siellä 2 kertaa viikossa. Päätavoite ei ole tällä hetkellä lihasmassan kasvatus, vaan niska-hartia-seudun rentouttaminen. Oon käynyt salilla yhden mun kaverin kanssa, joka on osoittautunut hyväksi tavaksi. Kun lupautuu lähtemään toisen seuraksi, on suurempi kynnys perua koko juttu. Ainoastaan tänään mun oli pakko perua treenikerta, kiitos päänsäryn.
   Neurologi lisäsi mun lääkitystä ja soittaa mulle kahden viikon päästä. Neurologi oli aidosti huolissaan siitä, mun kivuille ei näy loppua. Migreenikohtauksia mulle ei ole tullutkaan nyt reiluun 2 viikkoon, ainoastaan jännityspäänsärkyä, mutta sekin tuntuu olevan tarpeeksi, varsinkin kun se jatkuu monta päivää putkeen rentoutusharjoituksista huolimatta.
   Kipu alkoi keskiviikkona, kun olin tiistaina käynyt salilla. Ilmeisesti tein rintalihasliikkeen väärin, hartiat kohollaan ja jännityttyneinä. Otin ke-pe välisenä aikana joka päivä tonnisen Panadolin, joskus se saattoi auttaa, joskus ei. Eilinen nelituntinen työpäivä oli täyttä tuskaa, mutta taistelin hymyn kasvoille. Kokkikerhonkin jaksoin vetää iltapäivällä kaverin kanssa, mutta sitten oli soitettava äidille, että tulee hakemaan mut porukoille (täällä ollaan vieläkin ja siksi ei itse otettuja kuvia). En jaksanut enää kipua yksin. Äiti sitten hieroi illalla mun niskoja ja aamulla kipu oli poissa kunnes palasi. Äiti hieroi taas ja kipu häipyi - luojan kiitos! 
   Ollaan alettu miettiä, milloin nää mun päänsäryt alkoi. Vuonna 2010 kesällä multa purettiin mun toinen epilepsialääke, Lamictal. Vuosi sen jälkeen sain ensimmäisen todella rajun päänsäryn ja syksyllä ekan migreenilääkityksen. Minulla oli päänsärkyjä jo Lamictalin aikana, mutta harvemmin ja niihin auttoi Burana. Joskus oli kausittain migreenikohtauksia, jotka olivat rajuja, mutta menivät muutaman tunnin kuluessa ohi ilman lääkkeitä, oksentamalla. Ottaisin milloin vain takaisin tuon pöntönhalailun. Sillä vaikka kohtaukset olivat rajuja, tiesin niiden olevan ohi kuuden tunnin sisällä - heti kun oksentaisin. Ei ole mitään varmuutta, mutta epäillään äidin kanssa vahvasti, että Lamictalin takaisin ottaminen auttaisi näihin mun päänsärkyihin. Olihan niitä senkin aikana, mutta huomattavasti vähemmän ja pystyin elämään. Nyt kivuttomat päivät menee rästiin jääneisiin kotihommiin ja töihin. Keskiviikkona mulla olisi avoimessa yliopistossa suoritus, johon en ole vielä yhtään valmistautunut. On ollut pakko priorisoida. Huomenna palaan kämpille, jolloin toivottavasti saan siivottua neljän päänsärkypäivän jäljet ja valmistauduttua suoritukseen. 
   Ensi viikolla menen myöskin verikokeisiin, sillä halutaan nähdä, missä kunnossa mun veri- ja maksa-arvot on vahvan lääkityksen johdosta. Yleensä arvot on olleet hyvät, mutta nyt voin odottaa ihan mitä tahansa. Toivotaan kuitenkin parasta!
   Positiivisiakin asioita on onneksi huomattu - mun leuat on alkaneet naksua ja paukkua! Mun purentakisko on alkanut hoitaa tehtävänsä ja leuat alkaa rentoutua. Osa päänsäryistä on hävinnyt heti sen jälkeen kun haukotellessa tai puhuessa on kuulunut jäätävä pamahdus ja leuat on vertyneet. Töissä katseilta ja ihmetykseltä en ole voinut välttyä leukojen naksumisen johdosta, mutta naurulla nekin tilanteet on saanut korjattua!


Ensi viikolla luvassa muutospostaus, jossa näette, miten mun hiustyyli on vuosien varrella muuttunut. Luvassa myöskin ajatuspostausta siitä, miltä tuntuu kun tuomitaan menneisyyden perusteella. Aktiivisuutta myöskin kuvien suhteen tulossa! Pysykäähän kuulolla, kun tämä bloggaaja yrittää ottaa ryhtiliikettä tämän blogin suhteen! ;)

~ Roosa ~

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3