Päätös oli helppo arvata, koska fysioterapeuttini oli osallisena kokouksessa: mulle ei myönnetty lisää fysioterapiaa. Mua kyllä niin v*tutti, kun fysioterapeutti soitti mulle torstai-aamuna. Tässä mutama kriteeri, minkä takia mulle ei myönnetty fysiotarapeuttini mukaan lisää fysioterapiaa:
- mun leukojen lihaksille suositellusta voice massage -hieronnasta ei saa Kelakorvausta. Ei ole mitään todisteita, että se oikeasti auttaisi. Ja sitä paitsi siinä ollaan passiivisessa tilassa.
- minun pitäisi oppia olemaan itse aktiivisempi, joten lisäkuntoutuskerrat eivät tätä tarkoitusta palvele.
- tästä nyt fysioterapiassa käytetystä niskalihasten harjoitelusta näyttää olevan selkeästi hyötyä. Ei ole tarvetta muuttaa järjestelyjä.
- jos mun leukalihaksia ei jotenkin aleta avaamaan, niin mun tuleva hammasleikaus epäonnistuu totaalisesti. Että jotain avaavaa hoitoa/harjoitusta tänne, kiitos!
- Että enkö ole ollut aktiivinen? Aina olen venytellyt, tehnyt tunnollisesti harjoitteet mitä on käsketty jne. Lisäksi mulla on pitkäaikaissairaus, jota valitettavasti sinä fysioterapeuttini et voi parantaa, vaikka kovasti sitä yrität. Joskus on hyvä katsoa itsekin peiliin.
- Että on hyötyä? Miten näin voi sanoa 2 kuntoutuskerran jälkeen? Kysynpä vain.
Se, mikä satutttaa minua eniten, on se, miten fysiotapeutttini luulee, että minä en tee itse mitään kuntoutukseni eteen. Hän myös arvostelee perhettäni, kuinka eivät ole pitäneet huolta, että teen harjoitteet. Kyllä minä teen, voi kuule kyllä teen! Teen aktiivisesti nämäkin harjoitteet, joista ei todennäköisesti ole mitään hyötyä (kerron kohta näistä harjoitteista..). Eli jos hän ei näe muutosta minun kunnossani, syy on tietysti minussa ja perheessäni, ei missään tapauksessa hänen metodeissaan. Ja tämä jatkuva arvostelu satuttaa todella paljon. Sekä se, ettei hän edes suostu kuuntelemaan minun tai perheeni mielipiteitä - hän sivuuttaa ne kylmästi. Että me olemme 18 vuoden kokemuksellamme minun saamastani kuntoutuksesta väärässä ja hän aina oikeassa, vaikka on tehnyt poliklinikkatyötä vasta muutaman hassun vuoden.
Ja minun nykyisestä tilastani ja kuntoutusmetodista, jota fysioterapeuttini minuun nyt soveltaa. Olen edelleen jumissa, vaikka ehkä muutama päänsärkykohtaus on jäänyt tulematta. Fysioterapeuttini näkee että päänsärkyni ja kaikki muutkin vaivani ovat huonon ryhtini syytä. Kyllä, minulla on sairaudestani johtuva huono ryhti, mutta päänsärkyihini vaikuttaa moni muukin asia: leukaluiden kireys, yksi näkevä silmä (näkevä silmä rasittuu helposti), toispuoleisuus, niskan kireydet, jalkojen kireydet jne...tämä on monen asian summa, joten tätä kaikkea pitäisi katsoa kokonaisuutena. Mutta ei, kun teemme ryhtiä parantavia voimaharjoituksia painoilla, kaikki paranee, kireydet häipyvät jne. Ja se, että neurologi hyvin ponnekkaasti lausunnossaan sanoi, että omaehtoinen fyysinen harjoittelu vain saa tässä tilassa minut vain entistä huonompaan kuntoon, on todellista potaskaa. Ja nyt kun olen kaksi kuntotuskertaa saanut (2 viikon ajalla), tästä on selvästi hyötyä. Ei kai tuloksia voi noin nopeasti nähdä?
Käytännössä harjoitus menee näin: ensin teen punteilla harjoitteitteita lämmittelyksi. Sitten voimakuminauha mun päänympärille ja teen kunnon ryhdissä taivutuksia eteen, taakse ja kummallekin sivulle 40x10 sek. eli 10x10 sek. suuntaansa. Näitä harjoitteita pitää tehdä viisi kertaa viikossa. Mutta koemme, että fysioterapeuttini on toiminut tässäkin väärin, ei siinä, että hän antaa harjoitteita kotiin, vaan siinä, että hän antaa sellaisia harjoitteita, joita minä en voi kotona yksin suorittaa. Äitini ajaa 5 kertaa viikossa 7 kilomeriä suuntaansa, että hän tulee tekemään harjoitteet kanssani. Tämä on mielestäni väärin.
No, päätös tulee varmaankin huomenna postiluukusta vielä kirjallisena. Fysioterapeuttini sanoi ivallisesti puhelimessa: "Voihan siitä aina tietysti valittaa..." Luuliko hän, ettemme valittaisi, että tyytyisimme tällaiseen kohteluun? Todellakin valitamme. En tiedä, mitä mieltä te lukijani olette tällaisesta kohtelusta, mutta minun ja perheeni mielestä tämä on väärin. Siispä kaikki voimanrippeet kasaan ja valituskirjettä rustaamaan - onneksi ei ole ensimmäinen kerta!
Toivotaan, että kaikki vielä järjestyy!
~ Roosa ~
Tollanen on niin epäreilua.. :-( Jos ne vaan vois miettiä sun parastas, eikä omaa etuaan, niin kaikki menis paremmin. En ymmärrä tota fysioterapeuttia, miksköhän hän on mennyt tommoselle alalle, jos ei kuitenkaan näemmä ole valmis antamaan kaikkeaan auttaakseen apua tarvitsevaa.
VastaaPoistaEn ymmärrä minäkään. Tätä fysioterapeuttia varsinkaan - se tuntuu olevan se palikka, joka on kaiken hyvän esteenä. Vaikka onkin osastolla 20 vuotta työskennellyt, niin kai terve järkikin sanoo, että samoja keinoja ei voi käyttää pitkäaikaissairaan kuntouttamiseen. Puhumattakaan, etä mut voisi parantaa - mun kuntoa pitää ylläpitää mun omien harjoitteiden lisäksi fysioterapialla. Aina. Mutta joo, päätös tuli kirjallisena tänään ja ei kun vain valituskirjettä väsäämään.
Poista