VK: Millaisen elämänohjeen antaisin nuoremmalle minälle?

Rakas Roosa,

Kasiluokkasi on nyt puolivälissä. En oikein kykene tarkasti näkemään sitä päivää ja hetkeä, jota nyt elät. Mutta tiedän sen, että sulla on todella rankkaa. Päivät menevät sumussa, minuutista toiseen kitkuttamalla. Väistelemällä katseita, pelkäämällä, itseään häpeämällä. Sulla on tosi paha olla ja mietit, mitä oot tehnyt väärin ansaitaksesi kaiken sen roskan, jonka keskellä elät.
   Et mitään. Sä et ole todellakaan tehnyt mitään väärin. Siihen en osa tarkalleen vastata, miksi olet ansainnut sen kohtelun, jota saat nyt. Eihän kukaan ansaitse tulla kiusatuksi. Mutta ehkä se elämänvaihe, jota nyt elät koulun käytävillä ja oman pääsi sisällä, on omanlaisensa viimeinen luku tuota ajanjaksoa. Parempaa on nimittäin luvassa, ei ihan vielä, mutta aivan kohta. Tää kaikki mitä nyt käyt läpi, valmistelee sua tulevaisuuttasi varten. Sillä kyllä sulla on sellainen, sulla on tulevaisuus. Jaksa vielä hetki, sä oot vahvempi kuin sä itse näet ja ajattelet. 
   Reilun puolen vuoden päästä sä tiedät, mistä hetkestä mä sulle vihjailin. Ehkä arvaatkin ja naurat huvittuneen epäuskoisesti. Mutta ole avoin ja tartu siihen toivoon, mitä sulle tarjotaan. Onneksi sä tartutkin, ja sitten sun elämässä kääntyy uusi sivu hyvien tuulien aikaansaamana. 
   Uusi sivu ei tarkoita, että sun elämä tulisi jatkossa olemaan täynnä sitä kuuluisaa tanssia ruusun terälehdillä. Tai uudet sivut. Sillä usko tai älä - uusia sivuja mahtuu paljon sun seuraaviin seitsemään vuoteen. Siksi haluankin sanoa sulle seuraavaa:

   Pidä se sama sitkeys matkassasi mukana. Se sisu, millä tarvot nämäkin päivät lävitse. Se on sun vahvuutes - ettet luovuta, vaikka mikä tulisi. Taistele sisua aseena käyttäen kaiken sen hyvän puolesta, minkä vuoksi taistella: ystävien, perheen, oikeudenmukaisuuden, oman itsesi ja oman elämäsi jatkumisen puolesta.
   Luota itseesi, sä osaat ja pärjäät kyllä. Ihan mihin tahansa sut heitetäänkään milloin minkäkin tehtävän kanssa, sä tuut pärjäämään. Jos välistä mokaat, se ei haittaa. Siitä oppii. Naura ekana omille töppäilyillesi, se on terapeuttista. Sä tarviit sitä taitoa ja se auttaa sua pitkälle elämässä. Ja pitkälle sä tuut pääseen taitojesi kanssa, sillä sulla niitä on. Jos et vielä tiedä niistä, sä löydät ne kyllä. Anna ajan tehdä tehtävänsä.

   Vaikka nyt saattaakin tuntua toiselta, niin usko tää: sua rakastetaan - ja paljon. Sä et tule jäämään yksin. Et ikinä. Tiedän, että sun elämässä menee monet kaveri- ja ystävyyssuhteet uusiksi. Se sattuu ja sen kuuluukin sattua. Älä silti lannistu. Fakta on nimittäin se, että tällä pallolla tulee olemaan aina ihmisiä, jotka vihaa sua. Mutta rakastavia ihmisiä ja erityisesti niiden rakkautta ja välittämistä on paljon enemmän. Se voittaa kaiken sen pahan voimakkuudellaan. Hyvien ihmisten välittäminen ja rakkaus. Ja noita ihmisiä sun elämääsi tulee kuulumaan aina, milloin enemmän, milloin vähemmän. Mutta niitä on. Jäljelle sun rinnalle kulkemaan elämänpolkua yhdessä jää just ne, jotka sä ansaitset. Bonuksena mainittakoon se, että yksi päivä sä tuut löytämään niin mahtavan yhteisön, ettei mitään rajaa. Sellaisia persoonia, joita sä koko ajan oot etsinyt. Voi kyllä - sua siunataan ja tullaan siunaamaan upeilla ihmisillä. Pidä niistä kiinni. <3
   Siispä nauti joka hetki täysiä noiden hienojen ihmisten seurasta. Usko sitä ystävää, joka käskee elämään jokaisen päivän kuin se ois viimeinen. Sillä äkkiä tulee sekin päivä, kun tajuat, ettei ne yhteiset päivät ole enää itsestäänselvyys. Nauti siis, elä, koe, katsele ja ihmettele yhdessä tärkeimpiesi kanssa. Älä jätä anteeksipyyntöä liian pitkälle - se äidin viljelemä "riidat sovitaan ennen kuin aurinko laskee" on oikeasti hyvä juttu. Sillä on tarkoituksensa ja merkityksensä. Tajuat sen sitten, kun on sen aika ja hetki.
   Muista antaa myös itsellesi anteeksi. Ole armollinen itsellesi - yhtä armollinen kuin olet muillekin. Sillä sä ansaitset rakkautta myös itseltäsi. Sulla on edessäsi aikamoinen matka, jonka aikana luot nahkasi uudelleen. Se kestää, mutta ota kaikki se aika, jonka tarvitset. Ja tuo matka kuluu joutuisammin, kun oot rakastavainen ja armollinen itsellesi. Sillä sä oot Roosa superhyvä tyyppi just tuollaisena. Sun ei tarvitse muuttua ikinä toisten ihmisten takia. Että saisit muiden hyväksynnän tai että pääsisit "piireihin". Ne ihmiset, jotka ansaitset, löytävät sut kyllä - kukin ajallaan.
   Älä siis yritä muuttua tai tulla sellaiseksi, kuin mitä joku muu on. Se on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Sen sijaan tutustu siihen Roosaan, joka nyt oot. Opettele tuntemaan hänet; mistä hän tykkää, mistä ei, mitä unelmia ja pelkoja hänellä on. Ja ennen kaikkea: missä hän on äärimmäisen lahjakas. Lopulta sä opit rakastamaan itseäsi, ja se on niin paljon parempaa kuin yksikään roolileikki.
   Sun elämälläsi on siis tarkoitus ja päämäärä, vaikka nyt ahdistaa. Sulla on toivoa, sulla on koko elämä vielä edessä, saat vielä nähdä. Turhaan sä et todellakaan tallusta siellä yläkoulussa. Sun varalle on paljon suunnitelmia, jotka vain odottavat toteutumistaan, jokainen vuorollaan.
   Ole siis rohkealla mielellä, äläkä lannistu tai luovuta. Sua ei oo edelleenkään tehty sellaista varten. Etene askel askeleelta, nouse kun kaadut ja jatka taas uteliaana matkaa. Ole aito, oma itsesi. Kukaan muu ei voi olla parempi sinä, kuin sä oot. Luota muhun, joku päivä sä huomaat, että sä selvisit ja kokemasi vääryydet ovat korjaantuneet hyvyydellä. 

Sillä sen sä todella ansaitset: hyvän ja arvokkaan elämän, johon sä itsekin olet tyytyväinen. Sen sä myös saat, ihan varmasti. Mä lupaan sen sulle. Usko mua, sä et tule pettymään.

Rakkaudella, 7 vuotta vanhempi Roosa <3

//Kirjoitus syntyi parisen viikkoa sitten voimauttavien kysymyskorttien pohjalta