Treeniä ja tuloksia

Oisi jälleen aika palata treenikatsauksen äärelle. Kun sain nyt sellaisen käsityksen, että nämä tällaiset postaukset teitä kiinnostaisivat. Onhan edelleen näin?

   Tässäpä puolivuotiskatsaukseni: Tammikuussa salilla lähdettiin käymään ja toukokuun puolessa välin kävin vikaa kertaa ennen kuin pistin salisopparin tauolle kesän ajaksi. Töiden vuoksi kun olen tiiviisti Seinäjoella niin siinä ei paljoa kerkeä puntteja nosteleen. 

Mun punttikerrat pysyi aika vakiona n. 2krt/viikko. Joinain viikkoina lisäksi tuli fysioterapia, joka oli aikamoista menoa tuolle jalkapuolelle. Hiki nousi vähemmästäkin pintaan. 

   Taukoja tuli muutamaan otteeseen salilla käymisestä. Yksi syy oli flunssa, jonka jälkeenkin oli hyvä pysytellä rauhassa muutaman päivää. Sitten oli talvi- ja pääsiäislomaa. Nyt sitten salikortti alkaa piippailla vasta elokuussa, joten kuntoa olisi hyvä pitää kuosissa jotenkin näin kesälläkin. En halua todeta salilla syksyllä, että painoja pitää vähentää ainakin 10 kiloa, että rauta alkaa nousta! ;D 

Kesällä aion kahvakuulailla niin usein kuin vain mahdollista. Leireille en todellakaan ala kuulaa raahaamaan, eikä siellä mitään ehtisikään tekemään treenauksen saralla. Toukokuussa Jämsässä pari kertaa viikossa tein tunnin kahvakuulatreenit ja vikana välipäivänä Ykassa tein sellasen reilun puolen tunnin sykettä nostattavan pikatreenin. Seuraavan kerran kahvakuula saa kyytiä juhannusperjantaina, kun odotan pyykinpesukoneen pysähdystä, että voin lähteä mökille. Isommin aikaa kuulailulle onkin kesätöiden jälkeen loppukesästä, jolloin työt loppuu ja virallinen loma alkaa. Elokuussa salille palailenkin jännittävin fiiliksin: pysyikö se kunto edes suurin piirtein samana?

 Sitten kehityskuvien vuoro.

 Eka tammikuulta treenien alkaessa, toinen maaliskuussa ja vika parin viikon takaa.

Näyttää kehitystä kuitenkin tapahtuneen jonkin verran. Maha ei oo enää löllö, vaan oikeesti näkee, että se on kiinteytynyt - vatsalihasliikkeitä ei oo väännetty turhaan! Viimesessä kuvassa vaan eri housut (matalampi vyötärö) niin näyttää ihan siltä, kuin ois jäätävät jenkkakahvat :D Oikeesti kylkilihaksetkin on vaan vahvistuneet kun on treeniä tullut tehtyä. Suurimman muutoksen huomaa jaloissa. Nyt kun on tehty reisien ojentajia ja vahvistajia, niin reiden ympärys on kyllä kasvanut ja farkkuja saanu välillä hyppien vetää jalkaan useamman tovin :D

Kuitenkin sivusuunnasta näkee, ettei kyseessä ehkä nyt oo jenkkakahvoja, koska kehittymistä on tapahtunut. Sori muuten, en ehtinyt nyt vääntää näistä uusista kuvista kollaaseja töiden vuoksi. Toivottavasti ei hirveästi häiritse. Yritän muistaa värkätä näistä kollaasit sitten kun syksyllä jatketaan taas salin puolella!

   Häiritsevänä tekijänä mun loppukevään treeneissä oli lisääntyneet niskaperäiset päänsäryt. Niihin joutui useasti ottamaan relaksantit, joten homma meni vähän reisille, kun ei pystyny oottaan lihasten normaalia palautumista. Nyt kävnkin ennen tätä Seinäjoki-proggista muutaman kerran hierojalla ja voi että kun teki terää. Aion säästää kesätöistä sen verta, että pääsen sit syksylläkin käymään Ykassa urheiluhierojalla kerran kuussa - vähintään! Jos vähentyis sit relaksanttienkin syöminen. Ja se ruokailu - se pitää pistää kans kuosiin. 

   Siinä oiskin tavoitetta syksylle: lihashuolto ja ruokailupuoli kuosiin ja ei kun treeniä vaan samaan malliin. Ootan ihan sikana, että pääsen taas salille syksyllä. Nyt kuitenkin haluan ottaa kaiken irti kesätöistä, paistella makkaraa ja syödä uusia perunoita. Yritän ottaa rennosti nyt kesän - kahvakuulailla silloin kun ehtii ja jaksaa ja toivoa että se riittää pitämään kunnon yllä. Kasvattaa sitä ei tarvitse - jätetään sekin syksyn tavoitteisiin. Joka tapauksessa voin olla tyytyvinen itseeni - salikärpänen puraisi oikein toden teolla ja kuntosali pysyy harrastuksissa jatkossakin.

Mites te, puhuuko kuvat puolestaan vai kuvittelenko vain näkeväni kehitystä? Ja haluatteko, että syksyllä palaillaan treenipostausten pariin? Kommentteja kehiin rohkeesti!

~ Roosa ~

  PS. Häiritsee muuten pienoisesti, etten saa otettua kunnon selkäkuvia itse. Ja en nyt mieluusti viitsinyt veljiä pyytää räpsimään kuvia, kun niitä ei hirveesti mun blogi kiinnosta ja oon niin tarkka, että heidän ottamat kuvat vois pistää suoraan paikkaan mappi Ö.

Vamma osana arkea: päänsärky ja jumiutuminen

Mullapa näyttää näitä "juttusarjoja" syntyvän nyt jotenkin urakalla. Multa on pitkin tätä blogitaivalta kysytty yhtä kysymystä silloin tällöin. "Miten vamma vaikuttaa sun jokapäiväiseen elämään?" Yleensä on korostettu vielä sitä, että halutaan tietää, miten liikuntavamma (toispuoleinen CP, tunnetaan myös nimellä hemiplegia) näkyy mun elämässä. Olen yrittänyt siihen vastailla osaamiseni mukaan aina kun on kysytty. Ilmeisesti kuitenkaan en ole osannut avata näitä asioita tarpeeksi hyvin tai yksinkertaisesti.
   Joten tästä syystä päätin viedä tämän niin yksinkertaiselle tasolle kuin vain voin. En tarkoita tätä sillä, että pitäisin teitä lukijoita jotenkin tyhminä, kun ette ole välttämättä ymmärtäneet. Ehkä minun on pysähdyttävä miettimään sitä, etteivät nämä jutut ole niin helposti ymmärrettävissä vammattoman tai kenen tahansa muunkaan silmin. Enkä välttämättä itsekään aina pysähdy pohtimaan, että tämä ja tämä on vamman aiheuttamaa. Siksi aloitan tämän juttusarjan. Jokaisessa siihen kuuluvassa postauksessa esittelen yhden asian, jonka vammani on minulle mukanaan tuonut. Kerron myös, miten se näkyy joko jokapäiväisessä tai ainakin viikottaisessa elämässäni. Juttuja tulee olemaan sekaisin CP:n aikaansaannoksista hammaspuutoksien tuomiin ongelmiin. Täytyy kuitenkin muistaa, että kaikki oireeni (CP, hammaspuutokset, epilepsia, sokeutunut toinen silmä...) ovat alun alkaen perussairauteni IP:n aiheuttamia. Mikään oireistani ei ole tullut jostain nurkan takaa sattumalta, vaan kaikki on palautettavissa perussairauteeni. IP:stä kaikki on lähtöisin ja siihen se myös kaikki palaa. Hahhah, kai on oikein käyttää uskonnollisia fraaseja vamman ilmaisemiseen? :D Mutta nyt ekaan aiheeseen.

CP-vammaa on monenlaista. Joillain CP vaikuttaa kaikissa raajoissa, osalla vain ylä- tai alaraajoissa. Minun CP-vamman muotoni on hemiplegia eli oireeni näkyvät siis vain toisella puolella kehoa,  vasemmalla. Vasen jalkani ja käteni ovat siis heikommat, lyhyemmät ja motorisesti hieman kankeammat/jäykemmät kuin oikean puolen käsi ja jalka. Hemiplegian tuomat oireet vaikuttavat ja näyvät monellakin tapaa elämässäni, mutta nyt esittelen vain yhden. 
   Jokaisella meistä menee välillä paikat jumiin. Täytyy laittaa joku hieromaan tai mennä itse hierojalle. Joskus voi havahtua myös siihen, että pitäisi venytellä. Vammattomalla ihmisellä kuitenkin venyttely on luullakseni pieni osa elämää, hyvinkin pitkään voi pärjätä venyttelemättäkin. Jumitilat niskoissa sun muuallakin voivat olla vammaisen ihmisen tilaan verrattuna pienehköjä ja syntyvät usein pitkän ajan kuluessa, jos venyttely ja taukojumppa on jäänyt useampia kertoja peräkkäin kuukausien aikana tekemättä.
   Kuinka tämä jumiutuminen näkyy ja tapahtuu sitten minun kohdallani? Mun pitää muistaa venytellä monta kertaa viikossa. Myönnän, että niin jää usein tekemättä. Ja sitten saattaa herätä siihen, että joku lihas kramppaa ja sattuu. Kun minä venyttelen, mikään 10 minuutin pikavenyttely ei paikkoja avaa. Venyttelytuokiot saattavat kestää hyvin tunnin verran, kun käyn jokaisen lihasryhmän huolellisesti läpi. Teen siis saman venytysliikkeen esim. takareiden venytyksen, kaksi kertaa vasemmalle jalalle ja kaksi kertaa oikealle jalalle. Yksitäinen venytysliike voi kestää minuutinkin, ennen kuin huomaan kireyksien edes vähän helpottavan. Siksi kun alan venyttelemään, varaan siihen aikaa tunnin verran. 

Hemiplegia tuottaa puolieroja. Jossain vaiheessa ennen korjausleikkausta, jossa toisen jalkani kasvurusto porattiin pois, jalkojeni pituusero oli huimat 2,7 cm. Sen huomasi ja se sattui. Korkausleikkauksen tarkoituksena oli vain lyhentää pituuseroa jalkojeni välillä, ei poistaa sitä kokonaan. Edelleen minun toinen jalkani on siis lyhyempi kuin toinen. Samoin vasen käsi on lyhyempi kuin oikea. Hartialinjani ei ole suora. Vasemman polven sisäkierto  ja oikean polven yliojennukseen meneminen aiheuttavat virheasennon lantiooni. Se taas vaikuttaa koko kropan asentoon. Voitte kuvitella varmastikin tuloksen - kropan asento on virheellinen. Ei ihme, että selkärangassa on lievää skolioosia. Polven virheasentoon kiinnitän paljon huomiota kun ten kuntosali- tai fysioterapiaharjoitteita. Tavoitteena olisi vahvistaa vasemman polven sisäpuolen lihaksistoa, että polven asento suorenisi. Täytyy olla tarkka, että liikkeitä tehdessään ohjaa polvea oikeaan suuntaan. Lisäksi pitää kiinnittää huomiota siihen, etten päästä oikeaa polvea yliojennukseen, ettei lantion ja näin ollen koko kropan asento muuttuisi virheelliseksi. Pystyn siis jossain määrin korjaamaan virheasentoni lähes kokonaan. Mutta kuinka moni, joka on syntymästään asti ollut virheasentojen vietävänä, jaksaa kiinnittää huomiota koko ajan kaikkiin virheasentoihin vaikuttaviin tekijöihin? En minä ainakaan. Jos miettisin kävellessäni, seisoessani kassajonossa tai tiskatessani sekä polvea, yliojennusta  ja lantion asentoa, tulisin hulluksi. Saa tulla koittamaan. Tärkeintä onkin, että nämä tiedostaa ja aina kun muistaa, korjaa asentoaan. Eritisesti voimaharjoitteissa. Koska kun lihakset vahvistuvat, virheasennotkin vähevät. Eivät varmasti katoa kokonaan, mutta helpottuvat.

Näin pitkällä alustuksella päästäänkin sitten itse hemiplegian tuoman virheasennon aiheuttamaan ongelmaan - jumiutumisista aiheutuvaan särkyyn. Kun kärsii viheasennosta ja puolieroista, kroppa jumiutuu herkemmin, nopeammin ja pahemmin. Joskus (niin kuin minulla nyt) jumit ovat sitä luokkaa, että ne näkyvät päänsärkyinä. Erityisesti niskan ja kallonpohjan lihasten sekä leuan lihaksiston jumit tuovat minulle niin kovia päänsärkyjä, että olen monesti aiemmin joutunut ea-käynnille. Lääkkeenä olen saanut sitten piikin lihasreleksanttia ja tulehduskipulääkettä. Nykyään minulla on reseptit sekä lihasreleksantti Norflexiin, että tulehduskipulääkkeeseen Voltareniin. Niitä voi sitten ottaa tarpeen tullen, jos jumit johtavat kovaan päänsärkyyn. Lääkkeillä lihasten pitäisi rentoutua ja pääkivun hävitä. Vuoden sisällä olen kuitenkin joutunut ottamaan lääkkeitä miltei viikottain. Kaksi viikkoa sitten jumit alkoivat olla sitä luokkaa, että päänsärkyjä tuli päivittäin. Kun olin reilun viikon syönyt joka päivä Norflexia ja Voltarenia tuloksella ja tuloksetta, soitin lääkäriin. Entinen neurologini Jämsässä antoi about 1,5 vuotta sitten kortisonipiikit niskaan, kun tilanne oli samanlainen - kivuttomia päiviä ei juuri ollut. Kun hän oli niitä antanut 3 kertaa 2-4 vikon välein, niskajumit hävisivät ja turhat päänsäryt lähtivät. Niinpä eilen minä marssin sitten Ylivieskan terveyskeskukseen lääkärille, josko antaisi uudestaan piikit kortisonia mun niskaan  Ja voi autuus, mä tunsin miten veri lähti liikkeelle! Niska ja kallonpohjan lihakset eivät tunnu enää kuin sinne olisi asennettu muutama rautakanki. Päätäkään ei ole tänään särkenyt. Jippii! Parin viikon päästä aion mennä hakemaan vielä toiset piikit, niin pitkäaikaisteho on parempi ja kesän voisin elää mahdollisimman kivuttomasti. Jospa kesätöistä voisi säästää sen verran rahaa, että syksyllä olisi varaa muutamaan hierojakertaan. Kuntosaliohjelmakin pitää niskat jotenkin avoinna, mutta pelkkiin lihasvoimaan, fysioterapiaan ja lääkkeisiin ei pidä tätä juttua jättää, niin kuin se valitettavasti se on jäänyt. 

Tässäpä ensimmäistä tällaista. Miltä vaikutti - saiko selvää? Seuraavat postaukset ovat varmastikin napakampia, kun ei tarvitse alustaa niin paljoa. Kommentit ja postaustoiveet tähän juttusarjaan tai mihin tahansa muuhun aiheeseen liittyen ovat edelleen tervetulleita! :)

~ Roosa ~

//Kuvat ovat pääsiäiseltä - vähän ehkä myöhässä, mutta olihan mun hei pakko näyttää miten kivan pääsiäisen äiti oli taas meille laittanut!

Treenitsekkaus: 2 kuukautta takana

Munhan piti tehdä tsekkaukset mun treenaamisen suhteen kuukausittain, mutta tässä ehtikin mennä reilut kaksi kuukautta. Mutta siis, missä mennään?

Oon tykännyt hirveesti salilla käymisestä ja siitä, että edistystä on tapahtunut. Tietysti repsahduksiakin on tapahtunut - onneksi vain ruokailun suhteen. Olin muutama viikko sitten hiihtolomaviikolla Jämsässä ja kävin 2 kertaa Hesessä ja roskaa tuli tungettua suuhun kaksin käsin. Oon kyllä päättänyt, että silloin kun vierailen kotona niin saan syödä niin paljon herkkuja kuin haluan. Eli hesemätöt ja karkit eivät olleet pahasta. Vaan se, että se roskaruoka-vaihe jäi päälle. Yksi viikonloppu ei tee hallaa mulle. Nimittäin mulla oli treenin alkaessa sellanen sääntö, että viikoilla ei herkkuja ostella, mutta viikonloppuisin saan kyllä ostaa pakastepizzaa ja karkkipussin. Tää toimi oikeesti tosi hyvin, kunnes tuli hiihtoloman jälkeinen viikko. Heti maanantaina istuttiin jossain infotilaisuudessa, jossa puhuttiin meidän koulutusalan jatkosta ja kyllä rupesi siellä niin ärsyttämään että kotimatkalla heti Lidlistä herkkuja pahimpaan raivoon. Siitä se ote sitten herpaantui. Nyt kuitenkin otan itteeni niskasta kiinni ja skarppaan, että niitä herkkuja ei eksy kuin lauantain ostoskoriin!
  Treeni on kyllä kulkenut, niin kuin jo maitsinkin. Oon käynyt salilla sen kaksi kertaa viikossa plus fysioterapiat, jolloin tulee joskus kolmekin treeniä viikossa. Fysioterapiassa kun noi harjoitteet on lihastreeniä tonne jalkaosaston puolelle. Ennen hiihtolomaa tuli 1,5 viikon tauko salista, kun mulle nousi yhdeksi vikonlopuksi järkyttävän kova kuume, joka ei laskenut hetkeksikään edes tulehduskipulääkkeillä. Seuraavan viikon olin sit ilman salia ja samoin hiihtoloman, kun olin Jämsässä. Eli yhteensä kahden kuukauden aikana yhtäjaksoista taukoa tuli 2,5 viikkoa sairastelun ja mtkustamisen vuoksi. Mutta yritin sit kotona muutaman kerran tehdä kahvakuulatreeniä, koska mulla oli yllätyksekseni IKÄVÄ SALILLE!
   Hiihtoloman jälkeen eli pari viikkoa sitten mulle vaihdettiin saliohjelma. Tai oikeestaan sinne vaan lisättiin pari uutta liikettä: reisien ojentajat/loitontajat (mun uus lemppari!), tehokkaampi rintalihasliike plus ylätalja tonne hartia-olkapää-rintalihas-seudulle. Lisäksi vatsalihasliikkeisiin tuli mukaan vinojen vatsalihasliikkeiden teko. Muuten sieltä ohjelmasta löytyy edelleen jalkaprässit, selkälihasliikkeet ja kaikki muut perusjutut. Uusi ohjelma on vähän pidempi kuin entinen, mutta eipä tuo haittaa, enemminkin tykkään vaan! :) 

Vamman suhteen en oo nähnyt mitään ongelmaa treenaamisessa. Pitää vaan ottaa huomioon polvet, jotka on sisäkierrossa. Eli jalkaliikkeissä oon tarkkana, ettei tuu yliojennuksia ja että polvet menis samassa linjassa jalkaterien suhteen. Pientä edistystä jo havaittavissa! Muuten sitten taas painot katon sillein, että jaksan tehdä sekä molemmilla jaloilla ja käsillä liikkeet. Jos tuntuu, että esimerkiksi vasen käsi ei tahdo pysyä oikean vauhdissa, vähennän painoa. Siksi mulla saattaa välillä kestää kauankin, ennen kuin voin lisätä painoa. Mutta täytyy mennä sen heikomman puolen mukaan. Ja on niitä painoja saatu lisäiltyä hitaasti, mutta varmasti, joten edistymistä tapahtuu. 

Ja se edistys näkyy myös peilissä ja omassa olossa. Jos tammikuussa tunsin oloni hiukan plösöksi, nyt tunnen, kuinka oikeesti kannattelen kroppaani paljon paremmin. Olo on skarppi ja iloinen. Yksi päivä mietin, että musta tää paita oli joskus paljon tiukempi. No, otin sitten mittanauhan huvikseni esille ja yllätyin! Mahan kohdalta oli lähtenyt 4 senttiä pois!! Mietin, että miten se on ylipäätään mahdollista. Mutta pari päivää myöhemmin mittasin uudelleen ja sain saman tuloksen. Reisiin on myös molempiin tullut yhteensä 12 senttiä lihasta, muutama sentti habaankin. En uskonut, että tällasta vois tapahtua näin lyhyessä ajassa, mutta näköjään voi! Ensimmäiset kuvat on otettu 18.1. ja uudet 14.3. eli väliä sen vajaat 2 kuukautta. Kyllä mä ainakin näen itse jonkinlaita edistystä kuvien perusteella, mutta viimeistään sen huomaa omasta hyvinvoinnista.

 Eli ei varmaan tartte kysyä, kasvaako nälkä syödessä. Kyllä! Innolla taas huomenna salille ja kohti parempia tuloksia!

~ Roosa ~

Ohoi lihakset, missä ootte?

Jotkut saattaa muistaa, että aloittelin vuosi sitten kuntosaliharrastusta Jämsässä. Olin just saamassa sellasta kunnon salipiikkiä, kun tuli muutto Ylivieskaan. Eka puoli vuotta sujuikin ihan suht kiireessä noitten opiskeluiden kanssa, mutta loppuvuodesta rupesi tympimään, tuli sellanen plösöilyolo. Muutaman kerran viikossa kävin sen puolen tunnin lenkin, muttei siitäkään saanut mitään hikeä pintaan, koska Pohjanmaan aakeet laakeet.
   Puhuttiinkin sitten jo muutaman kaverin kanssa, että kuntosalin vois kyllä aloittaa. Niinpä koulun taas alkaessa otettiin itseämme ja toisiamme niskasta kiinni ja sovittiin salille ilmainen ohjattu kierros. Siellä saatiin saliohjelmat, ja nyt käyty jo muutaman kerran ihan hikoilemassakin. Voi että olin kaivannut tätä!
   Itsellä ei ole tässä mitenkään tarkoitus laihduttaa, sillä laihdutettavaahan ei ole. Lähinnä oon kaipaillut noita mun reisilihaksia, jotka sain jo ihan hyvän näköiseksi (?) viime vuonna kuntosalin johdosta. Varmasti ne oli olemattomat verrattuna jo vuosia salilla pyörineisiin muskelisankareihin, mutta itse jo huomasin muutoksen puolessa vuodessa. Sitten tuli muutto ja opiskelut ja repsahdus. Nyt siis tavoite on lihasmassan kasvatuksessa, etenkin tonne jalkaosastoon. Lihasmassa tukee myös mun fysioterapiassa tapahtuvaa kuntoutusta. Ja kaupan päälle ois tietysti kiva saada hyvä mieli. Ja se tulee takuulla toteutumaan, olin jo ekan rääkin jälkeen niin pirteenä - yhdessä kavereiden kanssa. Yhdessä tekemisessä on vaan sitä voimaa! :)
   Viime kuntosalirupeama ei näkynyt juurikaan täällä blogin puolella. Nyt haluaisin lisätä sen osaksi mun blogia. Viikkopostauksia en lähde tekemään, sillä tuskin saan muutenkaan kahta postausta viikossa ulos - kiitos opiskelukiireiden. Tarkoituksena ois kerran kuussa vähän tsekata, mistä ollaan tultu ja mihin ollaan menossa - kuvien (ja ehkä myös mittojen) kera. Niinpä tähän alkuun pläsähtää kuvat siitä, missä oltiin ennen ekaa treenikertaa - joista muuten tarkkasilmäisimmät näkee myös aika hyvin jalkojen pituuserosta johtuvan virheasennon (tsekatkaa lantio!).

Niin mutta, missä ne lihakset? Ehkä just ja just kauppakassien kantamisesta, mutta siihen olemattomaan se jääkin. Tästä on hyvä jatkaa muskelimetsästystä! ;)

~ Roosa ~

Ps. Kertokaas, kiinnostaako treenipostaukset teitä lukijoita!

Treenailusta

Tammikuun loppupuolella meikä kävi tekemässä sopimuksen kuntosalille. Punttis sijaitsee 100 metrin päässä omasta kämpästä, joten en ole voinut jättää treenejä ainakaan siitä syystä väliin, ettei jaksaisi matkaa taittaa sinne ja takaisin - oli sää mikä tahansa.
   Sain ihan perustreeniohjelman, jossa käydään kaikki lihasryhmät läpi, vatsoista selkiin ja ojentajista koukistajiin. Ohjelman mukaan lähes poikkeuksetta toistojen määrä eri liikkeissä oli 3x12 plus palautusajat. Kokonaiskesto tuolloin venyttelyineen oli 1,5 tuntia.
   Otin tavoitteen, että kävisin kaksi kertaa viikossa salilla, koska lenkkeilen ja liikun muuten joka paikaan jalkaisin. Muutama kerta on peruuntunut joko päänsäryn tai yllättävien aikataulumuutosten takia. En ole ottanut niistä stressiä. Seuraavalla viikolla pyrin sitten taas korjaamaan tilanteen. Kuitenkin oon nyt ainakin kerran viikkoon mennyt salille tammikuun lopusta lähtien.
   Noudatin noin kolmen viikon ajan 3x12-sarjoja. Koska entistä punttistaustaa mulla ei ole, ei ollut ihmekään, että väsy tuli kun salilta kotiuduin. Tankkaamisen jälkeen väsymys kävi kuitenkin aina niin armottomaksi, ettei mitään rajaa. Saatoin nukkua yhteen putkeen 2,5 tuntia. Ja siltikin väsytti. Kun väsymys noin viiden-kuuden tunnin päästä helpotti, tilalle tuli päänsärky, ihan joka kerta. Mua oltiin tästä varoiteltu, mutta se väsymys ei kyllä ollut normaalia ja rupesi epäilyttämään, teenkö liian rankkaa sarjaa vai jännitänkö hartioita rintalihasliikkeitä tehdessä vai mikä on. Ärsytti, kun teki ittensä eteen jotain hyvää, niin palkintona oli silti kipu.
   Juttelin äidin kanssa asiasta ja hn taisi ekana sanoa, että taitaa olla mulle vielä liian pitkäkestoinen reeni, vaikka en teekään liian raskailla painoilla. Sitten pyysin fyssarin mielipidettä asiaan. Hän oli samoilla linjoilla äidin ja minun kanssa - kerrankin! Päädyttiin siihn lopputulokseen, että teen nyt tästä eteenpäin 2x12-sarjat. Jos mulla ei ois CP:tä ja näitä muita juttuja, niin 3x12 ois OK. Nyt kuitenkin parempi tehdä lyhyempiä sarjoja ja yhteiskestoltaan tunnin treenejä sihen saakka, kunnes tuntuu liian lällyltä. Sen jälkeen voin lisätä sarjojen pituuksia.
   Nyt 2 punttiskertaa lyhennetyllä treenillä takana. Ekan kerran jälkeen yhtä suuri väsymys ja se särky, mutta arvatkaas mitä! Tänään kävin aamupäivästä salilla, kävelin yht. 3 km kun kävin fysioterapiassa, tiskasin, siivosin ja tuuletin petivaatteet - ilman treenin jälkeistä väsyä! Pääkin ihan kunnossa treenin jäljiltä, miten hienoo! Koputtelen puuta, että tämä linja jatkuisi ;)
   Treenaamisen päämääränä mulla ei ollut ensisijaisesti kasvattaa lihasmassaa, vaan avata niska-hartia-seutua hieronnan ohella ja ylipäätään tutustua tuohon ikäisilleni jollain tapaa olennaiseen harrastukseen. En sano nyt suoranaisesti hurahtaneeni tuohon touhuun vielä, mutta joka kerta tykkään enemmän. Ei oo niin pakkopullaa enää, kuin silloin ekoilla kerroilla. Ja onhan niitä "sivutuloksiakin" ollut nähtävillä; eilen esittelin pikkuveikalle (15 vee), kuinka mun haba on kasvanut. Se jopa myönsi, että niin muuten oikeesti näyttää :D En tiiä oliko veikka vaan niin väsynyt (oli siis mun luona yötä), että päätti päästä helpolla vai tarkoittiko sitä oikeesti. ;) No täytyy mun myöntää, etten mä mikään hirveä lihaskimppu vielä ole, mutta on toi haukkari molemmissa käsivarsissa jonkin verran kasvanut - ihan OIKEASTI!

Pääasia on, että salilla on musta kiva käydä ja varsikin tänään sieltä palasi positiivinen Roosa. Ja en tiedä, johtuuko lääkityksestä vai treenailusta, mutta mun päänsäryt on kyllä oikeesti vähentyneet, aiakin niskapäänsäryt. Toivotaan, että tämä suunta jatkuu!

~ Roosa ~