VK: Millaisia tunteita tunnen nyt?

//Kirjoitettu 13.6. eli viisi päivää leikkauksen peruuntumisesta

Vahvin tunne on pettymys. Pettymys siihen, etten päässyt hammasleikkaukseen, jota varten olin valmistautunut NIIN paljon. Vaikka tiedän, ettei flunssa ollut minun syyni, en voi olla ajattelematta, miten asiat olisivat jos en olisi hommannut nuhaa, kurkkukipua ja lievää lämpöä itselleni. Ihan kuin olisi saanut talon valmiiksi ja sitten rakennusmestari tulee ja sanoo, että olen tehnyt virheen. Korjaa perustukseen saakka, kaikuu ohje. Se sattuu ja tuottaa mielipahaa ja pettymystä omaan itseensä. Ja taitoihinsa.
   Minua harmittaa, etten pysty olemaan paras tytär, isosisko, lapsenlapsi ja ystävä kaikkien näiden vastoinkäymisten jälkeen. Minä niin haluaisin, mutten kykene. Vastaanväittäminen kaikista tärkeimmille tulee kuin luonnoistaan, vaikkei haluaisikaan. Sama levy on jäänyt jankkaamaan levysasemaan, kun näen ystävän. Yritän saada sitä pois, mutta en kykene. Minä kyllä niin hauaisin. 
   Olen väsynyt. En jaksa antaa kaikkea koulutehtäville. Ne vain ahdistavat. En saa purettua tätä pettymyksestä nousevaa ajoittaista angstin boostia edes niihin. Sellaiseen, missä olen aina pärjännyt. Nyt koulujututkin näyttävät minulle kieltä ja juoksevat karkuun.  
   Minulla on ikävä sitä tilannetta, että tunnen minua tarvittavan. Haluaisin kokea itseni tarpeelliseksi. Että minusta olisi hyötyä. Leirillä, töissä, kavereiden elämässä - jossakin. Nyt olen kuin hylätty lelu lelukopassa, jota kukaan ei tarvitse meneillään oleviin, pitkäkestoisiin leikkeihinsä. 
   Epävarmuus syö. Kun joutuu odottamaan faktatietojen saapumista. Senkin jälkeen päätökset pitää tehdä todennäköisyyksien perusteella - ei 100%:sten varmuuksien.

   Koen yksinäisyyttä omassa kehossani ja oman pääni sisällä. Kun kukaan ei voi tuntea näitä samoja fiiliksiä kanssani - joudun loppujen lopuksi käymään ne läpi yksin ja selviytymään niistä myöskin yksin. Mutta en millään jaksaisi. Mutta on vain pakko. Mennä tätä pimeää polkua yhä syvemmällä metsään toivoen, että joskus pääsen sieltä pois ja valoon.
   En edes muista, miltä tuntuu toisen kosketus iholla. Täytyy siis myöntää se, että olen hieman katkera toisten onnelle ja parisuhteille. Tiedän, etten saisi. Enkä edes haluaisi. Kyynelten lävitse kuitenkin viimeisillä voimillani kysyn: miksi ja kuinka kauan? Miksi olen yksin, miksi en saa onnea - ihan tavallista elämää ja parisuhdetta - itselleni? Mikä minussa on kallellaan, minkä pitää minussa muuttua ennen onnen löytymistä? Kuinka kauan minun pitää odottaa vai luovutanko jo suosiolla? Toivottavasti minun ei tarvitse. Sillä silloin terälehdistäni viimeinenkin kuihtuu pois.
   Kuitenkin olen myös kiitollinen niistä ihmisistä, jotka ovat osoittaneet ja osoittavat rakkautta ja välittämistä minua kohtaan nyt, kun sitä tarvitsen eniten. Ja nämä tyypit näyttävät rakkauttaan siitäkin huolimatta, etten käytökseni puolesta todellakaan ansaitsisi. KIITOS. Kiitos, että te ette ole luovuttaneet, vaan rakastaneet, luoneet toivoa ja taas rakastaneet.

Sillä rohkeinkin ja kestävinkin murtuu joskus. Niin kuin minä nyt. Mutta te ystävät ja tuntemattomammatkin blogin lukijat luotte mulle uskoa ja toivoa siihen, että kaikki selviää vielä ja puuttuvat elämäni palaset löytyvät kyllä 

- ja lopulta musta tulee kokonainen.

~ Roosa ~

VK: Mitkä ovat tärkeimmät arvoni?

Ajattelin tähän väliin taas palata voimauttavien kysymyskorttien pariin, kun uutta tekstiä ei nyt juuri synny.
Tammikuussa nostin korttipakastani uuden kortin ja mietin, mitkä on mun tärkeimmät arvoni. Sain niitä listaani 10 kappaletta. Nyt tekin saatte ne tietää.

1. REHELLISYYS

Arvostan sitä, että ihmiset puhuvat totta ja ovat rehellisiä itselleen ja muille. Myös itse haluan olla rehellinen toisille ja etenkin itselleni.  Valhe tekee hallaa kaikelle, rehellisyydessä on kaikki ainekset hyvään elämään, vaikka totuus saattaa aluksi satuttaa. Lopulta rehellisyys kuitenkin johtaa juuri oikeaan päämäärään.

2. OIKEUDENMUKAISUUS

Oikea teko ansaitsee tunnustusta ja kiitosta, huonoilla valinnoilla tulee olla sanktionsa. Tee niin kuin haluaisit itsellesi tehtävän. Sillä pääsee pitkälle.  

3. AITOUS JA LÄSNÄOLO

En halua esittää mitään muuta kuin oikeasti olen. Haluan antaa itsestäni 110% sitä, mitä olen. Jotkut vihaavat, toiset rakastavat. Uskon kuitenkin, että ne jäävät vierelleni, joiden pitääkin. Ihmisen ei tulisi koskaan olla siinä tilanteessa, että pyytää anteeksi sitä, mitä on. Jos siis ei ole loukannut ketään. Se on asia erikseen. Mutta jos on ollut oma itsensä - hyvänä tai huonona päivänä - ei ole mitään anteeksipyydettävää. Rakastan ja katson hymyillen ylöspäin ihmisiä, jotka uskaltavat olla rohkeasti sitä, mitä ovat. Haluan myös, että seurassani kenenkään ei tarvitsisi feikata - ei toisten eikä minun itseni.
   Haluan itse olla läsnä, kun toisella on asiaa, suurta tai pientä. Haluan kohdata ihmiset aitoina omina itsenään. Että jokaisella olisi luotani lähtiessä tunne siitä, että kuuntelin, katsoin silmiin ja olin läsnä. Sama tietysti myös toisinpäin.

4. LUOTETTAVUUS

On tärkeää olla luottamuksen arvoinen. Olla jollekin joku, jolle voi kertoa arkojakin asioita pelkäämättä, että törmää seuraavana päivänä juoruihin. Ilman luottamusta on elämässä vaikeaa saavuttaa mitään merkittävää ja pysyvää. Luottamus toiseen voi pelastaa paljon ja paljosta.

5. USKOLLISUUS

 Tärkeät ihmiset ovat minulle kaikki kaikessa. Sen he myös varmasti tietävät, koska pyrin kaikilla teoillani, sanoillani ja olemuksellani sen osoittamaan. Kun joku on minun, pidän siitä kiinni. Jos joku läheiseni kokee vääryyttä, täältä lempeän kuoren alta paljastuu melkoinen leijonaemo, joka suojelee ja puolustaa rakkaimpiaan viimeiseen asti.

6. PYRKIMYS KOHTI PAREMPAA

Haluan viedä asiat maaliin hienosti ja kunnialla. En jätä mitään puolitiehen. Haluan aina yllättää itseni yltämällä vähän korkeammalle kuin aluksi itse uskoinkaan. Tajuta, että "jes, sehän meni paremmin kuin hyvin!" Haluan kehittyä jatkuvasti ja joka kerta tehdä asiat paremmin kuin eilen.

7. USKO JUMALAAN

Se, että elämällä on jokin muukin tarkoitus kuin elämän hyvät ja huonot päivät, antaa voimaa ja suunnan kaikelle. Se on se, mihin turvaan, joka saa minut huonoimpanakin päivänä uskomaan parempaan huomiseen.

8. SITKEYS

Pienemmistä tai suuremmistakaan ei lannistuta. Luovuttaminen ei ole vaihtoehto kuin hätätapauksessa. Ja hätätapauksia ei ole elämässäni  juuri ollut, ihan vain sen ansiosta, että sitkeä yrittäminen ja usko omiin kykyihin on tuottanut aina lopulta tulosta.

9. TOISTEN KUNNIOITTAMINEN

En halua, että yksikään sanani tai tekoni loukkaa toista. Ihmisillä tulee olla oikeus omiin mielipiteisiin ja valintoihin, vaikka ne eivät olisi minun mieleni mukaisia. Sanonta tuomitse vasta sitten, kun olet kävellyt kaksi viikkoa hänen mokkasiineissaan pitää erittäin hyvin paikkaansa.

10. POSITIIVISUUS

Hymyllä saa aikaan enemmän kuin kyynelillä. Kun yrittää löytää ensin ne positiiviset seikat ja muistaa nauraa ekana omille mokilleen, pääsee elämässä aika pitkälle. 

Tässäpä ne olis. Mitkä on sun? Löytyikö kenties samoja? :)

~ Roosa ~

VK: Millaisen elämänohjeen antaisin nuoremmalle minälle?

Rakas Roosa,

Kasiluokkasi on nyt puolivälissä. En oikein kykene tarkasti näkemään sitä päivää ja hetkeä, jota nyt elät. Mutta tiedän sen, että sulla on todella rankkaa. Päivät menevät sumussa, minuutista toiseen kitkuttamalla. Väistelemällä katseita, pelkäämällä, itseään häpeämällä. Sulla on tosi paha olla ja mietit, mitä oot tehnyt väärin ansaitaksesi kaiken sen roskan, jonka keskellä elät.
   Et mitään. Sä et ole todellakaan tehnyt mitään väärin. Siihen en osa tarkalleen vastata, miksi olet ansainnut sen kohtelun, jota saat nyt. Eihän kukaan ansaitse tulla kiusatuksi. Mutta ehkä se elämänvaihe, jota nyt elät koulun käytävillä ja oman pääsi sisällä, on omanlaisensa viimeinen luku tuota ajanjaksoa. Parempaa on nimittäin luvassa, ei ihan vielä, mutta aivan kohta. Tää kaikki mitä nyt käyt läpi, valmistelee sua tulevaisuuttasi varten. Sillä kyllä sulla on sellainen, sulla on tulevaisuus. Jaksa vielä hetki, sä oot vahvempi kuin sä itse näet ja ajattelet. 
   Reilun puolen vuoden päästä sä tiedät, mistä hetkestä mä sulle vihjailin. Ehkä arvaatkin ja naurat huvittuneen epäuskoisesti. Mutta ole avoin ja tartu siihen toivoon, mitä sulle tarjotaan. Onneksi sä tartutkin, ja sitten sun elämässä kääntyy uusi sivu hyvien tuulien aikaansaamana. 
   Uusi sivu ei tarkoita, että sun elämä tulisi jatkossa olemaan täynnä sitä kuuluisaa tanssia ruusun terälehdillä. Tai uudet sivut. Sillä usko tai älä - uusia sivuja mahtuu paljon sun seuraaviin seitsemään vuoteen. Siksi haluankin sanoa sulle seuraavaa:

   Pidä se sama sitkeys matkassasi mukana. Se sisu, millä tarvot nämäkin päivät lävitse. Se on sun vahvuutes - ettet luovuta, vaikka mikä tulisi. Taistele sisua aseena käyttäen kaiken sen hyvän puolesta, minkä vuoksi taistella: ystävien, perheen, oikeudenmukaisuuden, oman itsesi ja oman elämäsi jatkumisen puolesta.
   Luota itseesi, sä osaat ja pärjäät kyllä. Ihan mihin tahansa sut heitetäänkään milloin minkäkin tehtävän kanssa, sä tuut pärjäämään. Jos välistä mokaat, se ei haittaa. Siitä oppii. Naura ekana omille töppäilyillesi, se on terapeuttista. Sä tarviit sitä taitoa ja se auttaa sua pitkälle elämässä. Ja pitkälle sä tuut pääseen taitojesi kanssa, sillä sulla niitä on. Jos et vielä tiedä niistä, sä löydät ne kyllä. Anna ajan tehdä tehtävänsä.

   Vaikka nyt saattaakin tuntua toiselta, niin usko tää: sua rakastetaan - ja paljon. Sä et tule jäämään yksin. Et ikinä. Tiedän, että sun elämässä menee monet kaveri- ja ystävyyssuhteet uusiksi. Se sattuu ja sen kuuluukin sattua. Älä silti lannistu. Fakta on nimittäin se, että tällä pallolla tulee olemaan aina ihmisiä, jotka vihaa sua. Mutta rakastavia ihmisiä ja erityisesti niiden rakkautta ja välittämistä on paljon enemmän. Se voittaa kaiken sen pahan voimakkuudellaan. Hyvien ihmisten välittäminen ja rakkaus. Ja noita ihmisiä sun elämääsi tulee kuulumaan aina, milloin enemmän, milloin vähemmän. Mutta niitä on. Jäljelle sun rinnalle kulkemaan elämänpolkua yhdessä jää just ne, jotka sä ansaitset. Bonuksena mainittakoon se, että yksi päivä sä tuut löytämään niin mahtavan yhteisön, ettei mitään rajaa. Sellaisia persoonia, joita sä koko ajan oot etsinyt. Voi kyllä - sua siunataan ja tullaan siunaamaan upeilla ihmisillä. Pidä niistä kiinni. <3
   Siispä nauti joka hetki täysiä noiden hienojen ihmisten seurasta. Usko sitä ystävää, joka käskee elämään jokaisen päivän kuin se ois viimeinen. Sillä äkkiä tulee sekin päivä, kun tajuat, ettei ne yhteiset päivät ole enää itsestäänselvyys. Nauti siis, elä, koe, katsele ja ihmettele yhdessä tärkeimpiesi kanssa. Älä jätä anteeksipyyntöä liian pitkälle - se äidin viljelemä "riidat sovitaan ennen kuin aurinko laskee" on oikeasti hyvä juttu. Sillä on tarkoituksensa ja merkityksensä. Tajuat sen sitten, kun on sen aika ja hetki.
   Muista antaa myös itsellesi anteeksi. Ole armollinen itsellesi - yhtä armollinen kuin olet muillekin. Sillä sä ansaitset rakkautta myös itseltäsi. Sulla on edessäsi aikamoinen matka, jonka aikana luot nahkasi uudelleen. Se kestää, mutta ota kaikki se aika, jonka tarvitset. Ja tuo matka kuluu joutuisammin, kun oot rakastavainen ja armollinen itsellesi. Sillä sä oot Roosa superhyvä tyyppi just tuollaisena. Sun ei tarvitse muuttua ikinä toisten ihmisten takia. Että saisit muiden hyväksynnän tai että pääsisit "piireihin". Ne ihmiset, jotka ansaitset, löytävät sut kyllä - kukin ajallaan.
   Älä siis yritä muuttua tai tulla sellaiseksi, kuin mitä joku muu on. Se on pahinta, mitä voit itsellesi tehdä. Sen sijaan tutustu siihen Roosaan, joka nyt oot. Opettele tuntemaan hänet; mistä hän tykkää, mistä ei, mitä unelmia ja pelkoja hänellä on. Ja ennen kaikkea: missä hän on äärimmäisen lahjakas. Lopulta sä opit rakastamaan itseäsi, ja se on niin paljon parempaa kuin yksikään roolileikki.
   Sun elämälläsi on siis tarkoitus ja päämäärä, vaikka nyt ahdistaa. Sulla on toivoa, sulla on koko elämä vielä edessä, saat vielä nähdä. Turhaan sä et todellakaan tallusta siellä yläkoulussa. Sun varalle on paljon suunnitelmia, jotka vain odottavat toteutumistaan, jokainen vuorollaan.
   Ole siis rohkealla mielellä, äläkä lannistu tai luovuta. Sua ei oo edelleenkään tehty sellaista varten. Etene askel askeleelta, nouse kun kaadut ja jatka taas uteliaana matkaa. Ole aito, oma itsesi. Kukaan muu ei voi olla parempi sinä, kuin sä oot. Luota muhun, joku päivä sä huomaat, että sä selvisit ja kokemasi vääryydet ovat korjaantuneet hyvyydellä. 

Sillä sen sä todella ansaitset: hyvän ja arvokkaan elämän, johon sä itsekin olet tyytyväinen. Sen sä myös saat, ihan varmasti. Mä lupaan sen sulle. Usko mua, sä et tule pettymään.

Rakkaudella, 7 vuotta vanhempi Roosa <3

//Kirjoitus syntyi parisen viikkoa sitten voimauttavien kysymyskorttien pohjalta

Voimauttavat kysymyskortit

 Kirjoitin tuossa muutama kuukausi sitten, että olen aloittanut projektin. Projektin, jonka tarkoituksena on syväluotaava matka omaan itseeni. Siihen, kuka olen, mistä tulen, mitä mä tältä elämältä halusinkaan ja minne olen lopulta menossa. Tämän projektin tarpeellisuuden tajusin, kun viime syksyn vaihde- ja muistorikas, mutta kuitenkin rankka kausi elämässäni nopeasti loppui. Yhtä nopeasti kuin se alkoikin. Onnekseni tiesin, mitä käyttää apuna tiellä kohti ojanpengertä ja lopulta tasaisempia polkuja.
 Voimauttavia kysymyskortteja. Pistinkin heti joulupukille postia ja jouluaattona tämä ehkä tärkein ja tarpeellisin lahja oli hyppysissäni. Olin odottanut, että pääsisin retkelleni. Vuoden mittaiselle retkelle oman itseni kanssa. Noiden korttien sekä vanhan kunnon kierrevihkon ja kuulakärkikynän myötä sainkin ottaa matkani ensimmäiset askeleet - kohti sitä Roosaa, joka oikeasti olen ja miksi haluan tulla.
   Voimauttavat kysymysmerkit ovat Hidasta Elämää -firman ja -kustannuksen tuotantoa. Viime syksynä bongasin Instagramissa heidän positiivisia ajatuksia pursuavat kuvansa ja painoin seuraa-nappia. Sitä kautta törmäsin näihin ajatuksia herättäviin kysymyksiin ja sain selville, että kyseessä on oikeasti voimauttavat kysymyskortit, jotka voi tilata itselleen Hidasta Elämää -verkkopuodista (klik!). Muutenkin tuohon Hidasta Elämää -yritykseen tai oikeastaan yhteisöön kannattaa ehdottomasti tutustua!

 "Usein ulkopuolinen maailmamme vaatii ja odottaa niin paljon, että päädymme vastaamaan vain sen tarpeisiin. Omat tuntemukset ja ajatukset jäävät kiireessä toissijaiseksi. Jossain kohtaa saattaa tuntua siltä, että ei ole enää kosketusta itseen, omaan elämän suuntaan ja toiveisiin. Voimauttavat kysymykset -kortit auttavat käymään keskustelua itsen kanssa ja palautumaan takaisin omaan voimaa." 

(http://hidastaelamaa.fi/voimauttavat-kysymykset/)

Kysymyskortteja on pakassa 52 kipaletta, siis esimerkiksi yksi vuoden jokaista viikkoa kohden. Kortteja voi käyttää hiljentymiseen ja mietiskelyyn, kirjoittamiseen tai vaikkapa luotetun ystävän kanssa maailman ja itsensä parantamiseen. Oikeastaan vain yläilmoissa siintävät pilvet ovat rajana sille, miten noista korteista saada kaikki mahdollinen irti. Itse otin tavakseni kirjoittamisen, mutta olen myös saanut muutamankin eri ihmisen kanssa aikaan erittäin hyviä keskusteluja ja pohdintoja korttien pohjalta. Puhdistaviakin. Olen myös varma, että näitä kortteja tulen tulevassa työssäni nuorten kanssa hyödyntämään jotenkin.

   Mutta tästä kirjoittamisprojektista. Yritän siis raivata viikostani parisen tuntia aikaa vain yhden kysymyksen mietiskelyyn, pohdiskeluun ja ylöskirjaamiseen. Otan pakasta sellaisen kortin, joka puhututtaa mua kyseisellä hetkellä eniten. Jonka pureksimisesta koen hyötyväni sillä hetkellä ja niissä fiiliksissä eniten. Harjoittelu söi aika paljon aikaa kirjoittamiselta menneinä viikkoina ja nyt lähiopetus starttasi aika rytinällä sekä ensi viikon tentti pitää kiireisenä. Mutta viikonloppuna tarvitsen kyllä taas vaan hetken aikaa tuota kirjoittamista varten. Eikä se oikeastan ole aikaa kirjoittamista varten. Ennen kaikkea se on aikaa minua itseäni ja hyvinvointiani varten.   
   Vaikka en ihan ole alkuperäisessä suunnitelmassani (kysymys/viikko) pysynyt, se ei haittaa. Ja noita voimauttavia kysymyskortteja ei saakaan käyttää pakon edestä - sen takia, että on nyt vain päättänyt, että teen näin. Parhaiten ne palvelevat silloin, kun ihmisellä on tarve niille.
   Olen siis kokenut, että nuo kortit ovat olleet mulle hyödyksi, ihan oikeasti. Kirjoitusten pohjalta on hauska huomata, kuinka teksteistäni löytyy jo kahdeksan kirjoituksen jälkeen jotain samaa - se periksiantamattomuus ja kuitenkin luottamus kaiken tarkoituksellisuuteen. Se ajatus, että mut on luotu taistelemaan ja sellainen mä kai pohjimmiltani olenkin. Taistelija, joka taistelee kaiken sen hyvän eteen, minkä puolesta kannattaa taistella: perheen, ystävien, oikeudenmukaisuuden, hyvinvoinnin ja oman itsensä puolesta. Teksteistä löytyy luotto Jumalaan ja Hänen suunnitelmiinsa, joita mä en vain vielä pysty ymmärtämään - mutta joku päivä mä ymmärrän tämän(kin), mitä oon käymässä läpi. Joka kirjoitus on loppunut toiveikkaasti - sitä erikseen tiedostamattani. Ajatukseen siitä, että elämä kulkee eteenpäin ja vielä joku päivä mä saavutan sen. Onnen. 

Jatkossa saatan silloin tällöin lisätä noita hyvin syvälle tähtääviäkin kirjoitelmiani tänne blogin puolelle teidän luettavaksenne. Siis mikäli sille löytyy teidän lukijoidenkin puolesta vastakaikua. Sitä ainakin itse kovasti toivon. Että haluaisitte tietää taas minusta vähän enemmän.

Iloa kohta alkavaan viikonloppuun! :)

~ Roosa ~

Ps. Hammasleikkauksen suhteen hommat etenee, joten stay tuned!