Tove Jansson - tour 16.-18.6.2014

Hei kaikki ja terveiset Helsingistä! Meillä oli aivan upea reissu äidin kanssa maanantaista keskiviikkoon. Tätä reissua oli suunniteltua jo viime vuoden lopusta lähtien ja nyt se on jo ohi.
   Niin kuin hyvin tiedätte, olen armoton Tove Janssonin ihailija ja äitini liippaa läheltä myös. Meille molemmille oli selvää, että haluamme matkustaa tänä kesänä Helsinkiin pääsykokeideni jälkeen ja tehdä reissun nimekkeellä Toven Helsinki Toven 100.-juhlavuoden kunniaksi. Matka varattiin toukokuussa ja siitä lähtien odotettiin ja suunniteltiin.
   Kuvat saavat kertoa enemmän, mutta lyhyesti meidän kolmesta päivästä Tove Janssonin Helsingissä.
   Ensimmäisenä päivänä saavuimme junalla Hesaan yhdentoista maissa aamupäivällä. Kiertelimme hieman Forumissa ja mm. Muumin Shopissa, jossa on kaikkea ihanaa muumijuttua! <3 Kahden aikoihin lähdimme hotellille raahaten matkalaukkuja perässämme. Hotelli oli Scandic Hotel Paasi Hakaniemessä, oikein upea paikka! Veimme matkatavarat sisään ja suunnittelimme loppupäivän ohjelmaa, sillä emme halunneet kuluttaa loppupäivää hotellihuoneessa maaten. Päätimme aloittaa Tove-kierroksemme päätepisteeltä, eli Hietaniemen hautausmaalta. Menimme sinne metrolla ja voitimme äidin metropelon. Janssonien sukuhaudan lisäksi bongasimme etenkin taiteilijan mäellä monta tuttua! :D Myös pari presidentin hautaa näimme. Jotkut haudat oli tosi pelottavia, huijui!
   Toinen päivä oli pyhitetty ainoastaan Tovelle. Lähdimme noin puoli yhdetätoista hotellilta ja tsekkasimme katunäkökulmasta Toven ensimmäisen kodin Luotsikatu 4B:ssä, söimme äkkiä Kauppatorilla vohvelit, näimme kolme Toven kuvanveistäjä-isän Viktorin veistämää patsasta, joissa Tove oli ollut mallina tavalla tai toisella. Katsastimme Toven peruskoulun Broberska Samskolanin Korkeavuorenkatu 23:ssa (nykyisin museo), Toven aikuisajan ateljeen Ullanlinnankatu 1:ssa, sekä tietysti taidenäyttelyn Ateneumissa. Se näyttely oli oikea aarreaitta! Suosittelen! Kuvia sieltä ei luonnollisestikaan ole, kun ei saanut kuvata. Mutta menkää ihmeessä katsomaan, jos voitte. Siellä tajuaa, että Tove oli paljon muutakin kuin pelkkä muumien luoja. Tämän tiesin itsekin ja olin nähnyt monia näyttelyssä olevia taideteoksia kuvina omistamissani omelämäkerroissa, mutta se työnpaljous yllätti silti! Wau!
   Kolmantena päivänä oltiin edellisen päivän kävelystä aivan puhki. Käytiin mun serkulla kylässä Sörnäisissä, ostettiin tuliaiset, syötiin ja lähdettiin junalla koti kotia. Väsyneinä, mutta onnellisina siitä, että saimme kokea tämän upean reissun! <3

Luotsikatu 4B:n porttikonki ja sisäpiha (ylempi kuva)

Toven entinen peruskoulu Broberska Samskolan

Toven aikuisiän ateljee sijaitsi tuon talon tornissa. Ateljee on edellään perikunnan omistuksessa

~ Roosa (entistä enemmän Tove Jansson -fani) ~

Henkinen äitini, ihailuni ja arvostukseni kohde

Näin iloisella päällä täällä ollaan oltu!

Tämä bloggaaja oli niin tumpelo, että unohti kuvata joululahjansa, ennen kuin tuli uudestaan tänne porukoille. Olin siis yhden yön kotona keskustassa hamaslääkärin takia. Kun äiti sitten haki mut takaisin, toi hän samalla mun lahjat mun kämpille. Siellä ne mua sitten odottavat, kun ensi vuonna palailen omaan kämppään. Joten lahjapostaus tulee varmaan sitten ensi vuoden puolella :D

Muutama lahja tänne kylläkin jäi, tai oikeastaan yksi todella mieluinen, johon ajattelin keskittyä tässä postauksessa hieman enemmän. Kyseessä on Tuula Karjalaisen kirjoittama Tove Jansson - tee työtä ja rakasta niminen eläkerta taiteilijasta, jota todella ihailen. Eli siis Tove Janssonista. 

   Innostus muumeihin alkoi minulla jo pienenä, olin kaksi/kolmivuotias, kun ensimmäisen kerran kävin äidin ja iskän kassa Naantalin Muumimaailmassa. Ja tähän mennessä vierailuja muumien parissa on ollut 5-6. Äitini on myös muumifani. Muumimukeja meillä on yli 30 ja petivaatteistakin löytyy muumia. Mutta Tove Janssoniin hän ei ole sen enempää perehtynyt.

   Kiinnostus Tove Janssoniin alkoi kuudennella luokalla ja kasvoi sen verran, että olin seitsemännellä luokalla otin osaa Tupla tai kuitti -tv-ohjelmaan, jossa kisailin aiheesta Tove Janssonin elämä. No,vastasin yhteen kysymykseen väärin ja potti meni sivu suun, mutta hieno kokemushan tuo oli.

 Loppu yläkouluaika ja lukio olivat niin kiireisiä, että Tove Jansson vähän pääsi unohtumaan. Tai no, unohtuminen on ehkä väärä sana, ei kerrassaan vaan ollut aikaa. Muumiastioita, mukeja, kattiloita ja kaikkea muuta muumiaiheista tuli kyllä kerättyä, mutta itse tähän suureen taiteilijaan ei ehtinyt perehtymään. Omistan ennestään siis Boel Westinin Tove Jansson - sanat, kuvat, elämä - opuksen. 

   

Tänä jouluna äiti bongasi Sokoksen joulukuvastosta tuon Karjalaisen kirjan ja kysyi, haluaisinko sellaisen joululahjaksi. Todellakin halusin! Päätin tuolloin, että joululomalla perehdyn taas tuohon ihailemaani henkilöön.

   Olen nyt lukenut vajaat 100 sivua tuosta liki 300 sivuisesta kirjasta. Ja nautin kyllä joka solullani. Paljon on vanhaa, tuttua tietoa, mutta myös täysin uutta. Veljelleni sanoin, että tuon kirjan lukeminen on kuin suklaata söisi.

   En tiedä, miksi ihailen tuota taiteilija-Janssonia niin paljon. Ehkä hänen boheemiutensa ja periksiantamattomuutensa ovat sellaisi luonteenpiirteitä, joita kadehdin - hyvällä tavalla. Hän pysyi mielipiteissään ja oli rohkea, uskasi uhmata valtavirran mielipiteitä (jopa perheensä arvoja). Eikä saa unohtaa Tove Janssonin töitten määrää - hän sai aikaan todella paljon ja menestyi. 

Ennen kaikkea Tove Jansson oli ja on taiteilija - koko

sydämestään.

Keitä julkisuuden henkilöitä te lukijani ihailette?

~ Roosa ~