Yksi aikakausi loppui elämässäni. Se, mistä olen tänne muutamaankin otteeseen kirjoitellut salaperäisin sanoin. Tietysti mua harmittaa, en olisi ikinä uskonut näkeväni tiistain tai perjantain kaltaista päivää. Mut mä selvisin niistä(kin) ja loppujen lopuksi just näin on tosi hyvä. Paljon jäi avoimeksi, tuskin koskaan saan kunnollisia vastauksia kaikkiin kysymyksiini. Mutta mä tein parhaani ja se on pääasia. Nyt pystyn jatkaan elämässäni eteenpäin, eikä mun tarvii enää räpiköidä paikoillani juoksuhiekassa. Vihata en aio. Se ei johda mihinkään. Päästin vain irti ja toteankin, että se vain meni näin. Ja juuri näin sen kuuluikin mennä.
Taakka on pois harteilta. Enää ei ahdista. Katson kauniin aurinkoista maisemaa ja totean sen olevan täällä. Kevään. Ja tulevaisuus - se on vasta edessä.
~ Roosa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Rohkeasti vain kommentoimaan, kuulen mielelläni sinusta <3