Kun vuorokaudesta meinaavat loppua tunnit

Kulunut viikko on ollut järkyttävän stressaava koulun ja opinnäytetyön suhteen. Jäätävää puurtamista, asioita toisensa perään hoidettavana. Tuntuu, ettei saa mitään aikaiseksi, vaikka tekisi ihan älyttömästi. Tällä viikolla olen toivonut niin tuhanteen kertaan, että voisin keskittyä vain jompaan kumpaan - kouluun tai opinnäytetyöhön. Mutta kun ei. Pitää puurtaa kumpaakin rinta rinnan. Vielä hetken, suomeksi sanottuna kahden viikon ajan.
   Huomenna kuitenkin lähden ansaitulle pidennetylle viikonloppureissulle Keski-Suomen puolelle. Okei, perjantaihin kuuluu opinnäytetyön tilannekatsausta hankkeistusporukalle sekä psykologikäyntiä Jyväskylään leikkauspelon tiimoilta. Mutta kuuluu viikonloppuun myös veljen bändin keikka, laatuaikaa serkun kanssa, yhdet mutakakkukekkerit sekä ystäväni valmistujaiset. Juuri sellaisia asioita, joiden voimin jaksaa painaa vielä muutaman viikon koulussa ennen lähiopetuksen päättymistä.
   Haaveilen vain tällä hetkellä siitä, että ehtisin aukaista Bloggerin tietokoneella (enkä älyluurilla), napata kuvia kunnon kameralla ja täyttää blogin suloisilla otoksilla. No, ehkä senkin aika koittaaa sitten, kun lähiopetus loppuu, palaan Jämsään ja alan valmistautua leikkaukseen menoa varten.

Olen siis hengissä, ainakin fyysisesti. Vedän viikonloppuna henkeä ja heti kun vain kello ja kalenteri sen sallivat, palaan psykologikuulumisten kanssa blogin pariin. Niin ja voisin mä myös paljastaa teille, millaisen valmistujaislahjan onnistuin kokoamaan tämän kiireen keskellä lähihoitajaksi valmistuneelle ystävälleni!

~ Roosa ~